Perinnöllisyyshoitajan kokemustietoa Klinefelterin oireyhtymästä

Roosa Harmo

Klinefelterin oireyhtymä (tunnetaan myös nimellä XXY-trisomia) on sukupuolikromosomien lukumäärämuutoksesta johtuva oireyhtymä. Tämän artikkelin tarkoitus on tarjota käytännön tietoa Klinefelter-diagnoosin saaneille henkilöille, heidän vanhemmilleen, tai niille, jotka epäilevät itsellään olevan Klinefelterin oireyhtymä. Artikkeli pohjautuu Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitaja Ulla Parisaaren kokemustietoon, jota hänelle on pitkän uransa aikana karttunut pääsääntöisesti aikuisikäisten Klinefelter-diagnoosin saaneiden henkilöiden kanssa työskentelystä. On tärkeää todeta, että Norion perinnöllisyyshoitajan tarjoamaan keskustelutukeen on saattanut hakeutua valikoitu otos Klinefelter-diagnoosin saaneista. Näihin palveluihin ei esimerkiksi välttämättä hakeudu henkilöitä, jotka kokevat diagnoosinsa erityisen haastavana. Jokaisen kokemus omasta diagnoosistaan on erilainen ja siksi tässä artikkelissa esitetyt näkökulmat eivät pyri edustamaan kaikkia Klinefelter-diagnoosin saaneita. Mikäli tämä artikkeli herättää ajatuksia tai huolia lukijassa, näistä voi keskustella Harvinaiskeskus Norion (suomenkielinen) tai Folkhälsanin (ruotsinkielinen) tarjoamassa maksuttomassa keskustelutuessa.

Mikä on Klinefelterin oireyhtymä?

Klinefelterin oireyhtymä on sukupuolikromosomien poikkeavasta lukumäärästä johtuva oireyhtymä. Tämä tarkoittaa sitä, että Klinefelter-diagnoosin saaneilla henkilöillä on yksi ylimääräinen X-kromosomi. Ylimääräisestä sukupuolikromosomista huolimatta henkilöt, joilla on XXY-kromosomit on kuitenkin miestyyppilliset piirteet, sukuelimet ja sukusolut (siittiöt). Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kokemuksen mukaan suurin osa Klinefelter-diagnoosin saaneista henkilöistä kokee sukupuolensa täysin mieheksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: Tyyppillinen miehen kromosomisto (vasemmalla) ja Klinefelter-diagnoosin saaneen miehen kromosomisto (oikealla). Klinefelter-miehillä on soluissaan ylimäärinen X-kromosomi (osoitettu nuolella). Kuva: Wessex Reg. Genetics Centre, Wellcome Images.

 

Klinefelterin oireyhtymän aiheuttava kromosomimuutos tapahtuu useimmiten sattuman seurauksena vanhempien sukusolujen (munasolujen tai siittiöiden) muodostuessa, jolloin tiettyyn sukusoluun päätyy poikkeava määrä X-kromosomeja. Koska muutos on satunnainen, Klinefelter-diagnoosin saaneen lapsen vanhempien todennäköisyys saada toinen lapsi, jolla on Klinefelterin oireyhtymä, on epätodennäköistä. Käytännössä se ei ole yleisesti ottaen suurempi kuin saman ikäluokan vanhempien ryhmässä keskimäärin.

Klinefelter-oireyhtymän taudinkuva on vaihteleva ja siihen liitetyistä oireista voi lukea lisää Harvinaiskeskus Norion sivuilta (Diagnoosikohtaista tietoa). Oireyhtymään kuuluu kuitenkin usein, vaikkakaan ei aina, hedelmättömyys. Klinefelter-kromosomimuutos aiheuttaa kiveksissä toiminnallisia ja rakenteellisia muutoksia, joiden seurauksena siittiöiden tuotanto vähenee huomattavasti. Tämän vuoksi useilla Klinefelter-diagnoosin saaneilla henkilöillä siittiöitä on joko keskimääräistä vähemmän tai ei ollenkaan, mikä johtaa lisääntymisvaikeuksiin.

Suurimalla osalla henkilöistä, joilla on Klinefelter-oireyhtymään johtava kromosomimuutos on vain osa oireyhtymään liitetyistä oireista ja valtaosalla oireet ovat niin lieviä, että he eivät ole tietoisia kromosomipoikkeavuudestaan. Pelkän kromosomimuutoksen perusteella on mahdotonta ennustaa, mitä oireita kullakin henkilöllä esiintyy, sillä oireyhtymän kehittymiseen vaikuttavat myös henkilön muut kromosomit, elinympäristö ja mahdolliset muut tuntemattomat tekijät. Klinefelter oireyhtymä ei lyhennä ihmisen elinikää.

Suurimmalla osalla perinnöllisyyshoitajan tavanneista Klinefelter-diagnoosin saaneista henkilöistä oireet olivat erittäin lieviä ja heidän itsearvioitu elämänlaatunsa oli hyvä. He olivat myös tyytyväisiä omiin henkisiin ja fyysisiin piirteisiinsä, vaikka joillekin sopeutuminen Klinefelter-diagnoosiin olikin vaatinut prosessointia.

Työstämistä oli saattanut vaatia esimerkiksi sinuiksi tuleminen omien fyysisten piirteiden, esimerkiksi vähäisemmän karvoituksen tai lihasmassan, kanssa. Tilanteen haastavuutta on joskus lisännyt oman ulkonäön vertaaminen miespuolisiin sukulaisiin tai ystäviin, joiden olemus on koettu ”maskuliinisemmaksi”. Näissä tilanteissa voi auttaa ajatella kehoa jatkumona, jossa nais- ja miestyypilliset piirteet luonnollisesti sekoittuvat. Suurin osa meistä on kehollisesti tämän jatkumon kahden ääripään välillä, mikä tekee meistä omalla tavallamme ainutkertaisia. Osalla asiakkaista oli myös tunne henkisestä erilaisuudesta, jonka he kokivat myönteisenä asiana. Jotkut esimerkiksi kokivat ymmärtävänsä naisia paremmin ja olevansa tunneherkempiä kuin muut miespuoliset ystävänsä.

Klinefelterin diagnosointi ja diagnoosin merkitys

Koska Klinefelter-oireyhtymä aiheutuu ylimääräisestä X-kromosomista, ainoa tapa diagnosoida Klinefelterin oireyhtymä on kromosomitesti, jolla tämä ylimääräinen kromosomi todennetaan. Testosteronitasoja ei sen sijaan voida käyttää oireyhtymän diagnosoinnissa, sillä niiden mahdollisiin poikkeavuuksiin voivat vaikuttaa muutkin tekijät kuin Klinefelter-kromosomimuutos. Terveydenhuoltohenkilöstöllä on tästä joskus epäselvyyksiä ja testosteronitestiä käytetäänkin joissain tapauksissa virheellisesti Klinefelterin diagnosoinnissa tai Klinefelter-diagnoosin poissulkevana testinä.

Kuten aiemmin mainittiin, suurin osa Klinefelter-kromosomimuutosta kantavista henkilöistä eivät ole oireiden lievyyden takia tai muista syistä saaneet diagnoosia. Moni saakin tiedon Klinefelteristä lapsettomuushoitojen yhteydessä, sillä kromosomitesti on usein osa lapsettomuusklinikoilla tehtävää kartoitusta. Vaikka tieto omasta Klinefelter-diagnoosista ja siitä mahdollisesti seuraavasta hedelmättömyydestä on perheenlisäystä suunnittelevalle monesti shokki, syyn löytäminen lisääntymisvaikeuksille on kuitenkin usein helpotus. Kun vaikeuksille on löytynyt selittävä tekijä, epätietoisuus ja siihen liittyvä ahdistus on hälvennyt. Klinefelter-diagnosoidut henkilöt voivat myös joissain tapauksissa saada biologisia lapsia hedelmöityshoitojen avulla (Ks. Klinefelter ja perhe).

Mikäli epäilee itsellään Klinefelterin oireyhtymää, ennen kromosomitestiin hakeutumista voi olla hyvä harkita, mikä merkitys diagnoosilla itselle olisi. Klinefelter-diagnoosi on ollut joillekin perinnöllisyyshoitajan tavanneista asiakkaista myönteinen kokemus, sillä se on auttanut selittämään heidän kokemaansa erilaisuuden tunnetta. Lisäksi nuorena diagnosoitu Klinefelter saattaa parantaa henkilön mahdollisuuksia saada biologisia lapsia tulevaisuudessa (Klinefelter ja perhe). Joillekin diagnoosin saaminen voi kuitenkin olla henkisesti raskasta ilman, että siitä on itselle mitään hyötyä.

Samoin voi pohtia, kenelle omasta Klinefelter-diagnoosista haluaa kertoa. Muiden ihmisten on internetin kautta mahdollista saada paljon tietoa Klinefelteristä ja siihen liitetyistä oireista. Tällöin Klinefelter-diagnosoitu henkilö saattaa tulla tahattomasti jakaneeksi omasta diagnoosista sellaista tietoa, jota ei olisi halunnut kertoa ulkopuolisille. Ihmiset saattavat saada internetistä myös paikkansapitämätöntä tietoa Klinefelteristä, tai lukea oireista, joita läheskään kaikilla Klinefelter-diagnoosin saaneilla henkilöillä ei ole. Mikäli oman diagnoosin jakaminen ei tunnu itsestä oikealta ratkaisulta, ulkopuolisille ei tarvitse kertoa omasta Klinefelter-diagnoosista. Toisaalta voi myös kertoa yksinkertaisesti kantavansa kromosomimuutosta Klinefelteriä mainitsematta.

Klinefelter-diagnoosin saaneiden lasten vanhempien kannattaa myös muistaa, että tieto lapsen diagnoosista on vanhemmilla "lainassa". Lapsen diagnoosista kannattaa puhua muille harkiten, sillä lapsella on myös oikeus yksityisyyteen. Omasta tai lapsen diagnoosista on kuitenkin hyvä pystyä puhumaan omien läheisten tai lapsen itsensä kanssa, sillä salaisuutena pidetty diagnoosi voi olla henkisesti raskas taakka. Asiasta puhuminen voi keventää oloa ja samalla tuoda uutta syvyyttä ihmissuhteisiin. Oman diagnoosin jakaminen muiden kanssa on kuitenkin jokaisen oma valinta. Lapsen diagnoosista puhumisen yhteydessä on hyvä, jos aikanaan osaa kertoa lapselle, ketkä läheisistä tietävät hänen diagnoosinsa.

Klinefelter ja perhe

Klinefelter-diagnosoidulle lapselle ja tämän sisaruksille on perinnöllisyyshoitajan kokemuksen mukaan hyödyllistä puhua diagnoosista ja sen merkityksestä mahdollisimman varhain niin, että lapsi kasvaa tietoon. Tällöin diagnoosiin ei todennäköisimmin liity lapsen silmissä salailua tai häpeää, mikä saattaisi vaikuttaa kasvavan lapsen omakuvaan tai mielenterveyteen. Apua lapselle puhumiseen on mahdollista saada Harvinaiskeskus Norion tarjoamasta keskustelutuesta. Aiheesta löytyy lisää tietoa Harvinaiskeskus Norion nettisivuilta.

Keskustelutuesta voi saada näkökulmia myös diagnoosin jakamiseen kumppanin kanssa. Klinefelter-diagnoosin saanut henkilö saattaa olla epävarma siitä, milloin omasta diagnoosista kannattaisi kertoa kumppanille. Yleisesti ottaen aiheesta olisi hyvä keskustella mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään, varsinkin jos pariskunnalla on suunnitelmissa hankkia lapsia. Tällöin Klinefelter-diagnoosiin usein liittyvä hedelmättömyys ei tule yllätyksenä kumppanille ja pariskunta voi jo etukäteen varautua mahdollisiin lastenhankintaan liittyviin haasteisiin.

On kuitenkin tärkeää todeta, että kaikki Klinefelter-diagnoosin saaneet henkilöt eivät ole hedelmättömiä ja varsinkin nuoremmilta henkilöiltä saattaa löytyä hedelmöityskykyisiä siittiöitä. Näiden siittiöiden määrä yleensä kuitenkin vähenee ihmisen vanhetessa. Siksi Klinefelter-diagnoosi olisikin tältä kantilta ajatellen hyvä saada varhaisessa vaiheessa, sillä nuorelta henkilöltä löytyviä siittiöitä voidaan pakastaa mahdollista tulevaisuuden lastenhankintaa varten. Vanhempikin Klinefelter-diagnosoitu henkilö voi kuitenkin olla hedelmöityskykyinen ja siksi siittiöiden määrä tuleekin aina varmistaa tutkimuksilla.

Tutkimuksissa voidaan selvittää siittiöiden määrä ja laatu siemennesteestä tai itse kiveksistä. Jälkimmäisessä tapauksessa kiveksistä otetaan mikroskooppisen pieniä koepaloja, joista etsitään laboratoriossa siittiötä. Koepalojen otto vaatii kirurgisia toimenpiteitä, jotka suoritetaan joko paikallispuudutuksessa tai nukutuksessa. Suurimmalla osalla Klinefelter-diagnoosin saaneista henkilöistä ei löydy siittiötä siemennesteestä. Sitä vastoin jopa puolella on tutkimusten mukaan arvioitu olevan siittiötä kiveksissä.

Mikäli tutkimuksissa löytyy hedelmöityskykyisiä siittiöitä, niitä voidaan kerätä joko pakastusta tai hedelmöityshoitoja varten. Klinefelterin diagnoosin saaneella hedelmöitys tapahtuu useimmiten hedelmöityshoitoa antavassa terveydenhuollon yksikössä mikroinjektiolla, jossa yksittäinen siittiö ruiskutetaan suoraan munasolun sisään. Tällöin Klinefelterille tyypillinen alhainen siittiöiden määrä ei ole esteenä hedelmöitykselle. On siis mahdollista, että Klinefelter-diagnoosin saanut mies voi saada biologisia lapsia. On kuitenkin hyvä muistaa, että siittiöiden löytäminen joko siemennesteestä tai kiveksistä ei takaa onnistunutta raskautta, sillä hedelmöityshoito kokonaisuudessaan on monimutkainen prosessi.

Klinefelter-kromosomipoikkeama ei yleensä periydy vanhemmalta lapselle. Mikäli siittiöiden keräys ja keinohedelmöitys onnistuvat, Klinefelter-diagnosoidun henkilön biologiset lapset ovat siis mitä todennäköisemmin kromosomistoltaan tyypillisiä. On kuitenkin tieteellistä näyttöä siitä, että Klinefelter kromosomimuutos saattaa lisätä diagnoosin saaneen henkilön sukusolujen kromosomiston epävakautta. Epävakaassa kromosomistossa tapahtuu keskimääräistä enemmän perimän muutoksia, jotka saattavat olla oireettomia tai aiheuttaa muita oireyhtymiä. Näistä todennäköisyyksistä voi keskustella oman perinnöllisyyslääkärin tai lapsettomuushoidon asiantuntijan kanssa, kun asia on itselle ajankohtainen.

Kaikki eivät ole tietoisia siitä, että osa Klinefelter-diagnoosin saaneista henkilöistä voi saada biologisia lapsia, sillä moni olettaa Klinefelterin aiheuttavan poikkeuksetta hedelmättömyyttä. Tällöin puolison mahdollisen raskauden selvitessä saattaa nousta epäilyjä uskottomuudesta, vaikka isä tosiasiassa olisikin Klinefelter-diagnosoitu kumppani. Moni heteropari saattaa saman väärinymmärryksen vuoksi olla käyttämättä ehkäisyä yhdynnässä, vaikka se olisi relevanttia perhesuunnittelulle myös heteroparisuhteessa, jossa toisella osapuolella on Klinefelter.

Jos siemennesteen tutkimuksessa tai kiveskirurgiassa ei löydetä hedelmöityskykyisiä siittiöitä, voidaan hedelmöityksessä käyttää luovutettuja siittiöitä. Luovutussiittiöiden käyttö ja biologisesta isyydestä luopuminen voi olla monelle kriisin paikka. Luovutettujen siittiöiden käytöstä mahdollisesti nousevista tunteista, esimerkiksi syyllisyydestä, voi puhua lapsettomuusklinikoiden tarjoamissa palveluissa.

Klinefelter ja intersukupuolisuus

Intersukupuolisuus lääketieteellisenä määritelmänä viittaa sellaisiin kehon variaatioihin, joissa sukupuolitetut piirteet, kuten sukupuolikromosomit, sukupuolielimet, tai hormonitasot eivät ole yksiselitteisesti mies- tai naistyypilliset. Klinefelter-diagnosoiduilla henkilöillä on XXY kromosomit, joita ei selvärajaisesti voida luokitella tyypillisiksi mies- tai naiskromosomeiksi, sillä naisten sukupuolikromosomit ovat tyypillisesti XX ja miesten XY. Tästä syystä Klinefelter oireyhtymä voidaan kliinisesti määritellä intersukupuolisuudeksi.

On myös tärkeää huomioida, että intersukupuolisuus-termi on sinällään harhaanjohtava. Virallisen määritelmän mukaan intersukupuolisuus viittaa kehollisiin, fyysisiin variaatioihin, eikä suinkaan ihmisen kokemukseen omasta sukupuolesta. Se, että perinnöllisyyshoitajan kokemuksen mukaan ylivoimaisesti suurin osa Klinefelter-diagnoosin saaneista henkilöistä kokee sukupuolensa mieheksi ei näin ollen ole millään lailla ristiriidassa kliinisen intersukupuolisuus-määritelmän kanssa. Intersukupuolisuus ei siis tarkoita transsukupuolisuutta. Osa Klinefelter-diagnoosin saaneista miehistä saattaa toki identifioida itsensä transsukupuoliseksi, mutta tämä ei suoraan liity intersukupuolisuuteen.

Perinnöllisyyshoitajalle intersukupuolisuus-termi ei ole tullut vastaan Klinefelter-asiakkaiden kanssa keskustellessa. Intersukupuolisuus ei ehkä ole monelle tuttu käsite tai se mielletään kuvaamaan vain sukupuolielimien, ei kromosomiston, variaatiota. Toisaalta moni Klinefelter-diagnoosin saanut ei välttämättä koe intersukupuolisuus-määritelmän koskettavan itseään. Tällaisissa tapauksissa intersukupuolisuutta voi ajatella puhtaasti kliinisenä konseptina, niin kuin esimerkiksi verenpainetta. Kaikilla meillä on verenpaine, joka voidaan kliinisesti mitata verenpainemittarilla. Harva meistä kuitenkaan miettii verenpainetta, kun yritämme jäsentää omaa identiteettiämme. Sen sijaan saatamme kokea identiteettimme muodostuvan esimerkiksi huumorintajustamme, temperamentistamme tai suhteestamme muihin ihmisiin. Samoin kuin verenpaineen, interseksuaalisuuden ei tarvitse vaikuttaa omaan käsitykseen itsestä, mikäli sitä ei koe itselleen tärkeäksi piirteeksi.

Intersukupuolisuuden voi kuitenkin nähdä mahdollisuutena, sillä joillekin intersukupuolisuus voi tuoda uuden ulottuvuuden omaan minuuteen. Se voi esimerkiksi sopia yhteen henkilön tunteman henkisen tai fyysisen erilaisuuden kanssa, jolloin sitä voi käyttää adjektiivina kuvaamaan omaa ainutlaatuisuuttaan. Henkilö voi esimerksi kuvata itseään sanoilla intersukupuolinen mies. Tällöin intersukupuolisuus lakkaa olemasta kliininen määritelmä ja siitä tuleekin osa ihmisen identiteettiä. Mikäli tämä ei vastaa omaa kokemusta, ei intersukupuolisuus-määritelmää tarvitse omaksua kuvailemaan omaa olemustaan.

Klinefelter: Terveydenhuolto ja hoito

Keskimääräistä vähäisempi testosteronituotanto on yksi Klinefelter-oireyhtymän pääpiirteistä. Alhaiset testosteronitasot saattavat johtaa esimerkiksi oireyhtymälle tyypilliseen vähäiseen karvoitukseen tai vähäisempään lihasmassan kasvuun. Näin ollen testosteronikorvaushoitoja voidaan joissain tilanteissa käyttää näiden piirteiden muuttamiseen, mikäli henkilö kokee siihen itse tarvetta. Testosteronihoidoilla ei kuitenkaan voi vaikuttaa hedelmättömyyteen.

Testosteronikorvaushoidoilla voi olla myös kohottava vaikutus ihmisen energiatasoihin ja seksuaaliseen halukkuuteen. Moni perinnöllisyyshoitajan tavanneista henkilöistä on kokenut, että testosteronihoidolla on ollut positiivinen vaikutus heidän vireystilaansa. Tämän vuoksi testosteronihoito voi sopia myös sellaisille Klinefelter-diagnoosin saaneille henkilöille, jotka eivät koe tarvetta käyttää testosteronia muuttaakseen fyysisiä piirteitään. On kuitenkin hyvä muistaa, että kokemukset testosteronikorvaushoidoista (niin kuin muistakin hoidoista yleisesti) ovat subjektiivisia ja vaihtelevat paljon käyttäjien välillä. Jotkut saattavat esimerkiksi saada hoidosta sivuvaikutuksia. Syyt hoidon haluamiselle tai siitä kieltäytymiselle voivat olla moninaisia ja jokainen voi punnita niitä omista lähtökohdistaan. Päätös korvaushoidon aloittamisesta tehdään kuitenkin yhdessä lääkärin kanssa, koska sitä varten tarvitsee reseptin ja huomioon pitää ottaa myös lääkityksen mahdolliset sivuvaikutukset.

Vaikka Klinefelter on yleisin kromosomimuutoksesta johtuva oireyhtymä miehillä, se lasketaan silti harvinaisdiagnoosiksi. Klinefelter-diagnosoitujen miesten ja Klinefelter-diagnosoitujen lasten vanhempien onkin hyvä varautua siihen, että kaikilla terveydenhuollon ammattilaisilla ei ole tietoa tai kokemusta oireyhtymästä tai sen hoidosta. Oman harvinaisdiagnoosin selittäminen asiaan perehtymättömälle ammattilaiselle saattaa olla henkisesti kuluttavaa. Osalle voi myös olla vaikeaa puhua omasta diagnoosista lääkärille tai muulle hoitohenkilökunnalle, sillä joillekin Klinefelter-diagnoosi tai siitä aiheutuvat piirteet saattavat aiheuttaa häpeän tunnetta. Mikäli nämä asiat mietityttävät itseä, perinnöllisyyshoitaja tarjoaa Harvinaiskeskus Noriossa kynnyksen keskusteluapua, jossa omia ajatuksia ja oireyhtymän tuomia haasteita voidaan käydä yhdessä läpi.

Lähteet

Klinefelterin uusiutuminen toisen lapsen kohdalla

Simpson, J., de la Cruz, F., Swerdloff, R. et al. Klinefelter syndrome: Expanding the phenotype and identifying new research directions. Genet Med 5, 460–468 (2003)

Wu EX, Wilson AD, Wong EC, Havelock JC, Ma S. Maternal origin of 47,XXY and confined placental mosaicism 47,XXY/48,XXY,+13 in an infant conceived through IVF. J Assist Reprod Genet. 2013 Jun;30(6):807-12.

Stanford Children's Health. Chance a Chromosome Abnormality Will Occur Again

Klinefelter ja sukusolujen tuotanto

Hawksworth DJ, Szafran AA, Jordan PW, Dobs AS, Herati AS. Infertility in Patients With Klinefelter Syndrome: Optimal Timing for Sperm and Testicular Tissue Cryopreservation. Rev Urol. 2018;20(2):56-62.

Chehrazi M, Rahimiforoushani A, Sabbaghian M, Nourijelyani K, Sadighi Gilani MA, Hoseini M, Vesali S, Yaseri M, Alizadeh A, Mohammad K, Samani RO. Sperm Retrieval in Patients with Klinefelter Syndrome: A Skewed Regression Model Analysis. Int J Fertil Steril. 2017 Jul-Sep;11(2):117-122.

Corona G, Minhas S, Giwercman A, et al. Sperm recovery and ICSI outcomes in men with non-obstructive azoospermia: a systematic review and meta-analysis. Hum Reprod Update. 2019;25(6)

Vloeberghs V, Verheyen G, Santos-Ribeiro S, Staessen C, Verpoest W, Gies I, Tournaye H. Is genetic fatherhood within reach for all azoospermic Klinefelter men? PLoS One. 2018 Jul 25;13(7)

Okada H, Goda K, Yamamoto Y, et al. Age as a limiting factor for successful sperm retrieval in patients with nonmosaic Klinefelter's syndrome. Fertil Steril. 2005;84(6)

Klinefelterin periytyminen

Miki, T, Nagayoshi, M, Takemoto, Y, et al. Genetic risk of Klinefelter's syndrome in assisted reproductive technology. Reprod Med Biol. 2017; 16: 188– 195.

B. Eskenazi, A.J. Wyrobek, S.A. Kidd, X. Lowe, D. Moore, II, K. Weisiger, M. Aylstock, Sperm aneuploidy in fathers of children with paternally and maternally inherited Klinefelter syndrome, Human Reproduction, Volume 17, Issue 3, March 2002, Pages 576–583.

Yarali H, Polat M, Bozdag G, et al. TESE-ICSI in patients with non-mosaic Klinefelter syndrome: a comparative study. Reprod Biomed Online. 2009;18(6):756-760.

E. Greco, F. Scarselli, M.G. Minasi, V. Casciani, D. Zavaglia, D. Dente, J. Tesarik, G. Franco, Birth of 16 healthy children after ICSI in cases of nonmosaic Klinefelter syndrome, Human Reproduction, Volume 28, Issue 5, May 2013, Pages 1155–1160.

Klinefelterin diagnosointi

Genetics Home Reference: Klinefelter syndrome

Kromosomikuvat

Wellcome collection

Harvinaiskeskus Norion artikkelit

Klinefelterin oireyhtymä

Tietoa perinnöllisyydestä

Näkökulmia terveen sisaruksen perhesuunnitteluun

Siemennesteet tutkimus ja keinohedelmöitys

Väestöliitto: Miten siemennestetutkimus eli sperma-analyysi tehdään?  

YLE: Leikkauksella siittiöitä suoraan kiveksistä

Terveyskylä, Naistalo: Koeputkihedelmöityshoito

Intersukupuolisuus ja transsukupuolisuus

SETA: Intersukupuolisuus

Transtukipiste: Transsukupuolisuus