Wiedemann-Steinerin oireyhtymä

HARVINAISKESKUS NORIO TIETOLEHTINEN | Tietolehtiset on tarkoitettu yleiskatsaukseksi johonkin tiettyyn oireyhtymään tai sairauteen, ne eivät korvaa perinnöllisyysneuvontaa tai erikoislääkärin konsultaatiota

Wiedemann-Steinerin oireyhtymä

Harvinaiskeskus Norio

Perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen 25.10.2019, Harvinaiskeskus Norio

ORPHA:319182
OMIM:605130

Avainsanat: Wiedemann-Steinerin oireyhtymä, Wiedemann-Steiner syndrome

Lyhyesti

Wiedemann-Steinerin oireyhtymä on harvinainen. Potilaat ovat usein lyhytkasvuisia, persoonallisen näköisiä ja heillä on oppimisen ongelmia. Erityisenä piirteenä heillä esiintyy usein poikkeavaa ihokarvoitusta kyynärnivelen seudussa.

Taustaa

Wiedemann-Steinerin oireyhtymään sopivia potilaskuvauksia on raportoitu harvakseltaan 1980-luvun lopulta lähtien. Oireyhtymän nimi on muodostettu kahden ensimmäisen julkaisun kirjoittajien nimistä. Potilaita on kuvattu eri puolilta maailmaa, eikä ole olemassa hyvää arviota potilaiden kokonaismäärästä. Hiljattain Ranskasta julkaistiin 33:n potilaan sarja ja kirjoittajat arvelivat, että oireyhtymä olisi paljon luultua yleisempi. Vuonna 2012 Wiedemann-Steinerin oireyhtymää aiheuttava geenivirhe onnistuttiin löytämään tutkimalla kuutta potilasta.

Kuvaus

Oireet ja löydökset

Wiedemann-Steinerin oireyhtymän kliininen epäily herää yleensä pikkulapsena muutamien ulkoisten piirteiden perusteella. Potilaat ovat lyhyitä, heillä on hieman erikoiset kasvojen piirteet ja ihokarvoitus on normaalia runsaampaa, etenkin kyynärnivelen seudulla. Lisäksi heidän kehityksensä lapsuusiässä on tavallista hitaampaa ja ajan myötä he useimmiten osoittautuvat lievästi tai keskivaikeasti kehitysvammaisiksi. Kasvoissa erityisiä piirteitä ovat hieman etäällä sijaitsevat malliltaan pitkät ja kapeat luomiraot, vahvat kulmakarvat ja pitkät silmäripset, leveähkö nenä ja pitkähkö ylähuuli. Osalla lapsista on lisäksi sydämen rakenteellisia poikkeavuuksia, pienet kädet ja jalat sekä lihaksiston velttoutta (hypotoniaa). Joillekin kehittyy epilepsia.

Oireyhtymä on tunnistettu yllä mainittujen seikkojen perusteella. Kun geenivirheeseen perustuva diagnoosi tuli mahdolliseksi varmistaa geenitestillä, voitiin näin toimia. Nykyään, kun yhä useammin oireyhtymien diagnostiikkaa tehdään tutkimalla kaikki tunnetut geenit, on potilaita löytynyt aikaisempia arvioita enemmän. Tällöin on myös havaittu, että oireyhtymän tyyppipiirteenä pidetty kyynärseudun poikkeava karvoitus esiintyy vain runsaalla puolella potilaista. Siksi diagnoosia ei läheskään aina osata kliinisen tutkimuksen perusteella epäillä.

Taudin kulku ja ennuste

Koska Wiedemann-Steinerin oireyhtymä aikaisemmin tunnistettiin mm. pienikasvuisuuden, kyynärseudun karvoituksen ja oppimishäiriöiden takia, oli kaikilla tunnistetuilla potilailla nämä löydökset. Ranskalaisessa 33:n potilaan sarjassa potilaat on diagnosoitu useimmiten laajahkojen geenitestien perusteella, joten heiltä ei ole lähtökohtaisesti ”vaadittu” oireyhtymän tyyppioireita. Siten tämän kuvauksen avulla saa aidomman kuvan potilaiden oireistosta. Seuraavan kappaleen teksti perustuukin tähän julkaisuun.*

Osa lapsista syntyi pienikokoisina ja lähes puolet osoittautui kasvun myötä pieniksi (alle - 2 SD käyrän) sekä pituuden että painon suhteen. Kolmasosalla myös päänympärys oli pienehkö. Erilaisia luuston poikkeavuuksia havaittiin alle puolella potilaista. Noin puolta potilaista oli pidetty vastasyntyneenä tai vauvaiässä hypotonisina. Noin 60%:lla liikunnan kehitys oli selvästi hidasta ja 80%:lla puheen kehitys oli jäljessä. Kehitysvammaisuus oli yleistä, mutta erittäin vaihtelevaa: valtaosalla 18/33 se arvioitiin lieväksi, 11/33 kohtalaiseksi ja vain 4/33:lla vakavaksi. Silmiin liittyviä löydöksiä oli yli puolella: karsastusta, kyyneltieongelmia ja yläluomen matalaa asentoa (ptoosia). Epilepsia oli neljällä ja käytöspulmia kymmenellä. Ongelmina mainittiin aggressiivisuus, huono keskittymiskyky, ahdistuneisuus sekä pakonomaiset toiminnot (stereotypiat). Osalle oli tehty aivojen kuvantamistutkimuksia, mutta vain muutamalla oli havaittu aivojen rakenteen poikkeavuutta. Kyynärseudun karvaisuus havaittiin 19 niistä 31 potilaasta, joista tämä asia oli tutkittu. Ainoat jokaisella ilmenevät seikat olivat jonkinasteinen kehitysvammaisuus sekä hieman poikkeavat kasvonpiirteet. Kasvonpiirteet muistuttavat joillakin melko paljon Kabuki-oireyhtymää tai Cornelia de Langen oireyhtymää, mikä saattaa johtaa vääriin kliinisiin diagnooseihin.

Valtaosa raportoiduista potilaista on ollut lapsia tai nuoria. Oireyhtymä ei vaikuta iän myötä pahenevalta, mutta hyvää tietoa aikuisikäisistä tai vanhoista potilaista ei ole.

Mistä Wiedemann-Steinerin oireyhtymä aiheutuu? Miten se periytyy?

Oireyhtymän syyksi on paljastunut KMT2A-nimisen geenin virheet. Kun geeni ei toimi normaalisti, tapahtuu solutasolla jo sikiökehityksen aikana tarkemmin tuntemattomia asioita, jotka johtavat oireyhtymän syntyyn. Useimmiten kysymyksessä on tilanne, jossa vanhemmat ovat terveet ja geenitutkimus kertoo, ettei heillä ole poikkeavuuksia KMT2A-geenissä. Joko munasolun tai siittiön kehittymisen yhteydessä tähän geeniin on tullut ”painovirhe” eli mutaatio, joka on aiheuttanut lapsen sairastumisen. Mutaatio on yleensä aivan yksittäinen häiriö, joten oireyhtymän toistumisriski perheen tulevilla lapsilla on erittäin vähäinen. Joskus tällaisissa tapauksissa mutaatiota on laajemminkin toisen vanhemman sukurauhasessa (ns. mosaikismi), ja tällöin toistumisriskiä saattaa olla. 

Jos Wiedemann-Steinerin oireyhtymää sairastava henkilö hankkii lapsia, on joka kerta 50%:n mahdollisuus että lapsi perii viallisen geenin ja toisaalta 50%:n mahdollisuus, että hän perii vastaavan normaalin geenin. Kyseessä on siiis vallitseva, eli dominantti periytymistapa. Lääketieteellinen kirjallisuus tuntee muutaman tapauksen, jossa lieväoireinen Wiedemann-Steinerin oireyhtymää sairastava henkilö on saanut lapsen, jolle oireyhtymä on periytynyt.

Diagnostiikka

Kun pikkulapsella on kehityksen poikkeavuutta ja samanaikaisesti johonkin oireyhtymään viittaavia ulkonäön ja rakenteen piirteitä, lähetetään lapsi yleensä diagnoosin selvittämistä varten yliopistoklinikkaan. Joko lastentautien, lastenneurologian tai kliinisen genetiikan asiantuntijalääkäri ehkä tunnistaa oireyhtymän sen erityisten piirteiden perusteella ja varmistaa sitten diagnoosin KMT2A-geenin testaamisella. Useimmiten diagnoosia ei pysty oireiden perusteella päättelemään, jolloin diagnostiikkaan lähdetään jollain laajemmalla geenitestipaketilla tai tutkimalla kaikki tunnetut geenit. Geenitutkimus tehdään verinäytteestä; vastausten saaminen kestää yleensä pari kuukautta.

Tautien diagnosoiminen geenitasolla on vielä melko uutta, joten usein tulokseksi saadaan epävarmaksi jäävä geenilöydös, koska aivan samanlaista mutaatiota ko. geenissä ei ehkä koskaan aikaisemmin ole löydetty. Jos potilaan oireet tuntuvat hyvin sopivan Wiedemann-Steinerin oireyhtymään, on tuo epävarma geenilöydös (variant of unknown significance; VUS) mitä todennäköisimmin oireyhtymän syy. Toistaiseksi ei ole mahdollista arvioida millainen geenivirhe aiheuttaisi vaikean ja mikä taas lievän oireiston. Vaikuttaa siltä, että samassakin perheessä, eli saman geenivirheen aiheuttamana, tapaukset jonkin verran eroavat toisistaan oireiden kirjon ja vakavuuden suhteen.

Sikiödiagnostiikka

Wiedemann-Steinerin oireyhtymää ei pysty havaitsemaan tavallisissa raskaudenaikaisissa seulontatutkimuksissa, esimerkiksi ultraäänitutkimuksessa tai äidin verikokeesta tehtävässä kromosomipoikkeavuuksien seulonnassa. Kun perheeseen on jo syntynyt sairas lapsi ja hänen tautimutaationsa tunnetaan, on periaatteessa mahdollista varmistaa sikiön geenitutkimuksella, ettei tulevilla sisaruksilla ole samaa tautia. Monet perheet eivät pidä tätä tärkeänä, koska oireyhtymän toistumisriski on niin vähäinen.

Hoito, seuranta ja perheiden tuki

Wiedemann-Steinerin oireyhtymään ei ole parantavaa hoitoa. Tuntuu mahdottomalta, että geenimutaation korjaamiseen perustuvat kehitteillä olevat hoidot voisivat tässä tapauksessa tehota, koska tautigeeni on potilaan kaikissa soluissa ja on jo aiheuttanut ongelmia rakenteisiin ja kehitykseen silloin, kun tauti diagnosoidaan.

Sen sijaan erilaisia oireita ja löydöksiä voidaan monin tavoin hoitaa. Joitain rakenteen poikkeavuuksia voidaan korjata leikkauksella (mahdolliset synnynnäiset sydänviat, silmäseudun poikkeavuudet), joitain voidaan hoitaa lääkkein (mahdollinen epilepsia) ja oppimista voidaan tukea erilaisin kouluratkaisuin. Oireyhtymä on niin harvinainen, ettei Suomessa mikään keskus ole perehtynyt erityisesti siihen, mutta tarvittaessa neuvoja voidaan kysyä ulkomailta. Hoito ja seuranta suunnitellaan yksilöllisesti kunkin potilaan tarpeiden mukaan.

Kehitysvammaisten tukiliitto tarjoaa monipuolisesti tietoa ja tukea kehitysvammaisille. Tukiliittoon kuuluvasta Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea ja perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.

Lähdeviitteet ja verkkosivuja

*Baer S, Afenjar A, Smol T et al.: Wiedemann-Steiner syndrome as a major cause of syndromic intellectual disability: A study of 33 French cases. Clinical Genetics 2018:94:141-152.

Harvinaiskeskus Norio

Kehitysvammaisten tukiliitto

Wiedemann-Steiner syndrome Foundation

 

 

Harvinaiskeskus Norio

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus