Wieacker-Wolffin oireyhtymä

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Diagnoosikuvaukset ovat yleiskatsauksia, joten ne eivät välttämättä kata kaikkia oireita, joita kyseiseen harvinaissairauteen tai oireyhtymään voi liittyä. Yksilöllisten erojen vuoksi kaikkia kuvauksessa mainittuja oireita ei välttämättä esiinny jokaisella. Diagnoosikuvaukset eivät korvaa terveydenhuollon ammattilaisten antamaa tietoa, eikä niitä pidä käyttää diagnostiikan tai hoidon perusteena.

Wieacker-Wolffin oireyhtymä

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 7.12.2020
 
 
Intellectual disability-developmental delay-contractures syndrome
Wieacker-Wolff syndrome (WRWF)
Apraxia, Oculomotor, with Congenital Contractures and Muscle Atrophy
Contractures of Feet, Muscle Atrophy, and Oculomotor Apraxia

 

Lyhyesti

Wieacker-Wolffin oireyhtymä on harvinainen, hitaasti etenevä, hermoston kehitykseen vaikuttava oireyhtymä, joka lapsella on jo syntyessään. Tyypillisiä oireita ovat hitaasti etenevä lihasten heikentyminen, distaalinen myopatia, nivelten jäykistyminen sekä kykenemättömyys liikuttaa tiettyjä silmän, kasvon ja kielen lihaksia. Usein Wieacher-Wolffin oireyhtymään liittyy lievä älyllinen kehitysvammaisuus. Oireyhtymä periytyy X-kromosomissa, minkä vuoksi se ilmenee pääasiassa pojilla/miehillä.

Oireet ja löydökset

Sikiö liikkuu vähän kohdussa, joka johtuu oireyhtymään liittyvästä lihasten heikkoudesta. Sikiön liikkumattomuus aiheuttaa nivelien virheasentoja ja johtaa vastasyntyneen vaikeaan artrogrypoosiin eli nivelten koukkujäykistymiin. Niveljäykistymät, arthrogryposis multiplexa congenita (AMC), kohdistuvat usein kahteen tai useampaan raajaan. Wieacker-Wolffin oireyhtymässä etenkin distaalinen myopatia eli alaraajojen kärkiosissa oleva lihasheikkous on tyypillistä. Spastisuus eli kohonnut lihasjänteys voi olla mahdollista. Lapsen kasvu voi olla hidasta.

Motoristen taitojen eli liikkeiden hallintaan liittyvien perustaitojen oppimisessa on viiveitä. Kasvojen ja kielen lihasheikkous voi vaikeuttaa syömistä ja puhumista. Kyky kommunikoida puheella vaihtelee yksilöllisesti.

Kasvonpiirteisiin vaikuttaa tiettyjen kasvojen lihasten heikkous esimerkiksi silmissä ja kielessä. Oireyhtymään voi liittyä ptosis eli riippuluomet ts. yläluomen matala asento, karsastus tai kaukonäköisyys. Korvat voivat sijaita tavallista matalammalla päässä ja kitalaen kaari voi olla korkea. Lisäksi suu voi olla poikkeavan muotoinen.

Kaikilla poikalapsilla todetaan lievä älyllinen kehitysvammaisuus. Oireyhtymässä voi esiintyä epilepsiaa. 

Luustomuutoksiin voivat kuulua mm. kampurajalkaisuus, skolioosi eli selkärangan ryhtivirhe, lordoosi eli notkoselkäisyys ja kamptodaktylia eli yhden tai useamman sorminivelen koukkujäykistymä. Lonkkanivel voi mennä helposti sijoiltaan.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Wieacker-Wolffin oireyhtymän aiheuttaa mutaatio X-kromosomissa sijaitsevassa ZC4H2-geenissä. ZC4H2-geeni on tärkeä sikiönkehityksen aikaiselle hermoston kehittymiselle. Eri mutaatiotyyppejä on useita erilaisia. Naisilla tietyt mutaatiotyypit, deleetio tai nonsense-mutaatio, näyttäisivät aiheuttavan vaikeamman oirekuvan. Ilmeisesti poikasikiöillä nämä mutaatiot johtavat raskauden keskeytymiseen. 

Oireyhtymä noudattaa X-kromosomista resessiivistä eli peittyvää periytymistapaa. Koska miehellä on perimässään vain yksi X-kromosomi, miehen ainoan ZC4H2-geenin mutaatio johtaa Wieacker-Wolffin oireyhtymään. Sen sijaan naisella on tavallisesti kaksi X-kromosomia, joten hänen molemmissa X-kromosomeissaan on oltava ZC4H2-geenin mutaatiot, jotta oireet puhkeaisivat. Naisella yksi ZC4H2-geenin mutaatio ei yleensä aiheuta oireita, jolloin nainen on oireyhtymää aiheuttavan geenimutaation kantaja. Kantajanaisella on 25 %:n todennäköisyys saada poikalapsi, jolla on Wieacker-Wolffin oireyhtymä. Toisaalta 25%:n todennäköisyydellä poika on terve, eikä hänellä siis ole oireyhtymään johtavaa geenimutaatiota. Kantajanaisen tyttäret ovat äitinsä tavoin geenimutaation kantajia 25 %:n todennäköisyydellä ja 25 %:n todennäköisyydellä tyttärillä ei ole ZC4H2-geenin mutaatiota lainkaan perimässään. Jokaisen raskauden kohdalla nämä todennäköisyydet ovat samat, huolimatta siitä millaisen geenimuodon aikaisemmin syntyneet perheen lapset ovat perineet.

Wieacker-Wolffin oireyhtymän voi aiheuttaa myös sattumalta syntynyt de novo-mutaatio, jota ei ole siis aikaisemmin esiintynyt suvussa. Tällöin lapsi ei ole perinyt kummaltakaan vanhemmaltaan oireyhtymään johtavaa geenimuutosta.

Wieacker-Wolffin oireyhtymän esiintyvyydeksi on arvioitu alle 1 tapaus miljoonaa vastasyntynyttä kohden (<1 : 1000 000). Oireyhtymä on siis erittäin harvinainen. Lääketieteellinen kirjallisuus kuvaa 30 potilasta, joilla tämä oireyhtymä on. Kuvatut potilaat ovat olleet viidestä eri perheestä.

Diagnoosi ja hoito

Distaaliset myopatiat ovat geneettisiä lihassairauksia, jotka aiheuttavat jalkaterien tai käsien ja sormilihasten heikkoutta. Lihastautiepäilyn perusselvittelyihin kuuluu plasman kreatiinikinaasi (P-CK):n mittaaminen verestä. Sen pitoisuus on kuitenkin distaalisissa myopatioissa normaali tai vain vähän suurentunut. Erotusdiagnostiikassa on huomioitava distaalinen polyneuropatia, joka on huomattavasti yleisempi kuin distaalinen myopatia. Distaaliseen polyneuropatiaan liittyy sekä tunto- että liikehermojen vaurioitumista, kuten esimerkiksi sukka-hansikastyyppinen tuntopuutos ja raajojen distaalinen lihasheikkous. Distaalisessa myopatiassa tuntoaisti on sen sijaan normaali. Usein lihasten magneettikuvaus auttaa erottamaan neuropaattiset eli hermostoon liittyvät lihassairaudet myopaattisista taudeista. Potilaan kliinisen oireiston tunteminen, lihaskuvantaminen ja lihasbiopsia auttavat potilaan kokonaisarvioinnissa ja mahdollisten geenimuutosten kliinisen merkityksen arvioinnissa. Diagnoosia asetetaan molekyyligeneettisten tutkimuksien perusteella.

Wieacker-Wolffin oireyhtymään ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Hoito on oireiden mukaista ja siinä pyritään lievittämään oireyhtymälle tyypillisiä oireita. Puhe-, toiminta- ja fysioterapia, oppimisen tukimuodot sekä joskus myös kirurgia ovat oireyhtymän hoidossa tärkeitä.

Eliniän ennuste

Distaalisiin myopatioihin ei yleensä liity henkeä uhkaavia komplikaatioita, kuten kardiomyopatiaa, hengityslihasheikkoutta tai dysfagiaa eli nielemisvaikeuksia.

Historia

Oireyhtymä kantaa P. Wieacker ja G. Wolfin nimeä, jotka kuvasivat oireyhtymän vuonna 1985. Vuonna 1997 oireyhtymän aiheuttavan geenimutaation sijainti jäljitettiin X-kromosomiin. Oireyhtymän taustalla oleva ZC4H2-geenin mutaatio identifioitiin vuonna 1997.
 

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Intellectual disability-developmental delay-contractures syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): Wieacker syndrome

Lähteet

Orphanet: Intellectual disability-developmental delay-contractures syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Wieacker-Wolff syndrome; WRWF
Dan Wang,  Dongjie Hu, Zhichao Guo et al. A novel de novo nonsense mutation in ZC4H2 causes  Wieacker-Wolff Syndrome. Molecular Genetics and Genomic Medicine 2019;00:e1100.
Roger E. Stevenson, Charles E. Schwartz ja R. Cutis Rogers. Atlas of X-linked Intellectual Disability Syndromes. Oxford University Press. Second Edition (2012).
 

Harvinaiskeskus Norio

Paciuksenkatu 19, 00270 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus