AJANKOHTAISTA TILAA UUTISKIRJE OTA YHTEYTTÄ



Van der Knaapin oireyhtymä

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Lyhyet diagnoosikuvaukset on tarkoitettu jonkin oireyhtymän tai harvinaissairauden yleisesittelyksi.

Van der Knaapin oireyhtymä

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Norio-keskus 10.4.2019

Megalencephalic leukoencephalopathy with subcortical cysts (MLC)
 

Lyhyesti

Van der knaapin oireyhtymä on synnynnäinen leukodystrofia, johon liittyy aivojen valkean aineen häiriöt. Verrattuna muihin leukodystrofioihin, Van der Knaapin oireyhtymässä neurologinen rappeutuminen etenee hitaammin.

Oireet ja löydökset

Van der Knaapin oireyhtymä puhkeaa varhaislapsuudessa ja on luonteeltaan etenevä. Sen tunnusmerkkejä ovat varhaislapsuuden makrokefalia eli suuripäisyys, epilepsiakohtaukset ja lievä tai keskivaikea kehitysvammaisuus. Makrokefalia voi joskus olla nähtävissä vastasyntyneellä, mutta useimmin se kehittyy ensimmäisen elinvuoden aikana. Epilepsiakohtauksiin voi liittyä status epilepticus eli pitkittynyt epilepsiakohtaus.

Psykomotorinen kehitys on useimmilla normaalia. Ataksiaa eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriöitä ja spastisuutta eli lihasjäykkyyttä alkaa ilmetä motorisen rappeutumisen edetessä. Nieleminen, puhuminen ja käveleminen voivat tuottaa vaikeuksia. Oireyhtymän vaikeusaste vaihtelee. Jotkut voivat menettää kävelykyvyn jo lapsuudessa, kun taas toiset pystyvät kävelemään itsenäisesti vielä aikuisinakin.

Van der Knaapin oireyhtymä luokitellaan tyyppeihin 1 (MLC1) , -2A (MLC2A) ja -2B (MLC2B). Tyypi 1 ja -2A ovat kliinisiltä oireiltaan samankaltaiset. Tyyppi 2B on lievin Van der Knaapin oireyhtymän muodoista. Siinä motorinen kehitys on vain lievästi viivästynyttä ja myöhemmin motorisissa taidoissa on havaittavissa ainoastaan hypotoniaa tai kömpelyyttä. Usein tyypin 2B oireet alkavat parantua ensimmäisen elinvuoden jälkeen. Makrokefalia kuitenkin jää jäljelle, ja noin 40 % tapauksista esiintyy älyllistä kehistysvammaisuutta.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Suurimmalla osalla Van der Knaapin oireyhtymää sairastavista (75 % tapauksista; tyyppi 1) on mutaatio MLC1-nimisessä geenissä, joka sijaitsee kromosomissa 22 (22q13). Tyypin 2A ja 2B Van der Knaapin oireyhtymään johtavat mutaatiot ilmenevät puolestaan HEPACAM-nimisessä geenissä kromosomissa 11 (11q24).

MLC1-geenistä tuotetaan aivoissa proteiinia, joka toimii etenkin gliasoluissa eli hermotukisoluissa. Hermotukisolut tukevat muiden hermosolujen toimintaa. HEPACAM-geenistä valmistetaan vastaavankaltaista proteiinia kuin MLC1-geenistäkin. Geenimutaatio aiheuttaa aivojen valkoiseen aineeseen turvotusta ja vakuoleja eli rakkuloita. Ajan myötä valkean aineen turvotus häviää ja valkea aine surkastuu. Tästä seuraa koko myeliinirakenteen kutistuminen, mikä häiritsee hermoston normaalia rakennetta ja toimintaa.

Tyypin 1 ja 2A mutaatiot periytyvät autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tyypin 2B Van der Knaapin oireyhtymä periytyy autosomissa dominoivasti eli vallitsevasti. Noin 5 %:lla Van der Knaapin oireyhtymään sairastuneista geneettinen syy jää tuntemattomaksi.

Oireyhtymä on erittäin harvinainen. Sen esiintyvyydeksi on arvioitu alle 1 tapaus 1 000 000 elävänä syntynyttä lasta kohden (<1:1 000 000). Lääketieteellinen kirjallisuus on kuvannut yli 150 Van der Knaapin oireyhtymätapausta.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu kliinisiin oireisiin sekä mm. aivojen magneettikuvaukseen (MRI), jossa on havaittavissa valkean aineen epänormaali jakautuminen ja turvotus sekä kystiä aivojen subkortikaalisilla alueilla ts. aivokuoren alapuolisilla alueilla. Aivojen magneettikuvauksessa tyypissä 2B nähdään valkoisen aineen häiriön paranemista iän myötä.

Oireyhtymään ei ole olemassa parantavaa hoitoa, mutta oireita voidaan yrittää lievittää mm. epilepsialääkkein ja mm. fysio- ja puheterapialla.

Eliniän ennuste

Eliniän ennuste vaihtelee yksilöittäin 20-50 ikävuoden välillä.

Historia

Hollantilainen lastenneurologi Mario S. Van der Knaap kuvasi oireyhtymän vuonna 1995.

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

European Leukodystrophies Association (ELA)
Australian Leukodystrophy Support Group
United Leukodystrophy Foundation (ULF)

Lähteet

Orphanet: Megalencephalic leukoencephalopathy with subcortical cysts
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Megalencephalic leukoencephalopathy with subcortical cysts 1; MLC1Megalencephalic leukoencephalopathy with subcortical cysts 2A; MLC2A ja Megalencephalic leukoencephalopathy with subcortical cysts 2B; MLC2AB
GeneReviews: Megalencephalic Leukoencephalopathy with Subcortical Cysts
Alfriend Kohlschutter ja Florian Eichler. Childhood Leukodystrophies: a clinical perspective. Expert Reviews on Neurotherapies 2011:10;1485- 1496.

Harvinaiskeskus Norio

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus

Kommentointi

Voidaksesi kommentoida artikkelia, kirjaudu sisään palveluun. Jos sinulla ei vielä ole tunnuksia, rekisteröidy.