Van der Knaapin oireyhtymä

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Diagnoosikuvaukset ovat yleiskatsauksia, joten ne eivät välttämättä kata kaikkia oireita, joita kyseiseen harvinaissairauteen tai oireyhtymään voi liittyä. Yksilöllisten erojen vuoksi kaikkia kuvauksessa mainittuja oireita ei välttämättä esiinny jokaisella. Diagnoosikuvaukset eivät korvaa terveydenhuollon ammattilaisten antamaa tietoa, eikä niitä pidä käyttää diagnostiikan tai hoidon perusteena.

Van der Knaapin oireyhtymä

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Norio-keskus 19.3.2020

Megalencephalic leukoencephalopathy with subcortical cysts (MLC)
 

Lyhyesti

Van der knaapin oireyhtymä on synnynnäinen leukodystrofia, johon liittyy aivojen valkean aineen häiriöt. Verrattuna muihin leukodystrofioihin, Van der Knaapin oireyhtymässä neurologinen rappeutuminen etenee hitaammin.

Oireet ja löydökset

Van der Knaapin oireyhtymä puhkeaa varhaislapsuudessa ja on luonteeltaan etenevä. Sen tunnusmerkkejä ovat varhaislapsuuden makrokefalia eli suuripäisyys, epilepsiakohtaukset ja lievä tai keskivaikea kehitysvammaisuus. Makrokefalia voi joskus ilmetä jo vastasyntyneellä, mutta useimmin se kehittyy ensimmäisen elinvuoden aikana. Epilepsiakohtauksiin voi liittyä status epilepticus eli epileptinen sarjakohtaus, joka pitkittyessään yli 30 minuuttia voi olla hengenvaarallinen.

Psykomotorinen kehitys on useimmilla normaalia. Motoristen eli liikkeiden halllintaan liittyvien taitojen rappeutumisen edetessä alkaa ilmetä ataksiaa eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriöitä ja spastisuutta eli lisääntynyttä lihasjänteyttä. Nieleminen, puhuminen ja käveleminen voivat tuottaa vaikeuksia. Oireyhtymän vaikeusaste vaihtelee. Jotkut voivat menettää kävelykykynsä jo lapsuudessa, kun taas toiset pystyvät kävelemään itsenäisesti vielä aikuisinakin.

Van der Knaapin oireyhtymä luokitellaan tyyppeihin 1 (MLC1) , -2A (MLC2A) ja -2B (MLC2B). Tyypi 1 ja -2A ovat kliinisiltä oireiltaan samankaltaiset. Tyyppi 2B on lievin Van der Knaapin oireyhtymän muodoista. Siinä motorinen kehitys on vain lievästi viivästynyttä ja myöhemmin motorisissa taidoissa on havaittavissa ainoastaan hypotoniaa eli alentunutta lihasjänteyttä tai kömpelyyttä. Usein tyypin 2B oireet alkavat parantua ensimmäisen elinvuoden jälkeen. Makrokefalia ei kuitenkaan korjaannu. Epilepsiaa esiintyy yli puolella potilasta ja noin 40 %:lla todetaan älyllinen kehistysvammaisuus.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Suurimmalla osalla (75 % tapauksista) Van der Knaapin oireyhtymän tyyppi 1:ssä kromosomissa 22 (22q13) sijaitsevassa MLC1-nimisessä geenissä on mutaatio. Mutaatiot, jotka johtavat Van der Knaapin oireyhtymään tyyppi 2A ja 2B, ovat puolestaan HEPACAM-nimisessä geenissä kromosomissa 11 (11q24).

MLC1-geenistä tuotetaan aivoissa proteiinia, jota on etenkin gliasoluissa eli hermotukisoluissa. Hermotukisolut tukevat nimensä mukaisesti muiden hermosolujen toimintaa. HEPACAM-geenistä valmistetaan vastaavankaltaista proteiinia kuin MLC1-geenistäkin. Geenimutaatio aiheuttaa aivojen valkoiseen aineeseen turvotusta ja vakuoleja eli rakkuloita. Ajan myötä valkean aineen turvotus häviää ja valkea aine surkastuu. Tästä seuraa koko myeliinirakenteen kutistuminen, mikä häiritsee hermoston normaalia rakennetta ja toimintaa.

Tyypin 1 ja 2A mutaatiot periytyvät autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tyypin 2B Van der Knaapin oireyhtymä periytyy autosomissa dominoivasti eli vallitsevasti. Noin 5 %:lla Van der Knaapin oireyhtymässä geneettinen syy jää tuntemattomaksi.

Oireyhtymä on erittäin harvinainen. Sen esiintyvyydeksi on arvioitu alle 1 tapaus 1 000 000 elävänä syntynyttä lasta kohden (<1:1 000 000). Lääketieteellinen kirjallisuus on kuvannut yli 150 Van der Knaapin oireyhtymätapausta.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu kliinisiin oireisiin sekä mm. aivojen magneettikuvaukseen (MRI), jossa on havaittavissa valkean aineen epänormaali jakautuminen ja turvotus sekä kystiä aivojen subkortikaalisilla alueilla ts. aivokuoren alapuolisilla alueilla. Aivojen magneettikuvauksessa tyypissä 2B nähdään valkoisen aineen häiriön paranemista iän myötä.

Oireyhtymään ei ole olemassa parantavaa hoitoa, mutta oireita voidaan yrittää lievittää mm. epilepsialääkkein ja mm. fysio- ja puheterapialla.

Eliniän ennuste

Eliniän ennuste vaihtelee yksilöittäin 20-50 ikävuoden välillä.

Historia

Hollantilainen lastenneurologi Mario S. Van der Knaap kuvasi oireyhtymän vuonna 1995.

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

European Leukodystrophies Association (ELA)
Australian Leukodystrophy Support Group
United Leukodystrophy Foundation (ULF)

Lähteet

Orphanet: Megalencephalic leukoencephalopathy with subcortical cysts
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Megalencephalic leukoencephalopathy with subcortical cysts 1; MLC1Megalencephalic leukoencephalopathy with subcortical cysts 2A; MLC2A ja Megalencephalic leukoencephalopathy with subcortical cysts 2B; MLC2AB
GeneReviews: Megalencephalic Leukoencephalopathy with Subcortical Cysts
Alfriend Kohlschutter ja Florian Eichler. Childhood Leukodystrophies: a clinical perspective. Expert Reviews on Neurotherapies 2011:10;1485- 1496.
Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education.

Harvinaiskeskus Norio

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus

Kommentointi

Voidaksesi kommentoida artikkelia, kirjaudu sisään palveluun. Jos sinulla ei vielä ole tunnuksia, rekisteröidy.