AJANKOHTAISTA TILAA UUTISKIRJE OTA YHTEYTTÄ



Triko-rino-falangeaalinen oireyhtymä

NORIO-KESKUS TIETOLEHTINEN | Tietolehtiset on tarkoitettu yleiskatsaukseksi johonkin tiettyyn oireyhtymään tai sairauteen, ne eivät korvaa perinnöllisyysneuvontaa tai erikoislääkärin konsultaatiota

Triko-rino-falangeaalinen oireyhtymä

Noriokeskus

Erikoislääkäri Kristiina Avela  18.11.2010

ORPHA: 324764

Avainsanat: Triko-Rino-Falangeaalinen oireyhtymä, Tricho-rhino-phalangeal syndrome, TRP-oireyhtymä

 

Lyhyesti

TRP-oireyhtymä on harvinainen, perimän virheestä johtuva oireyhtymä, joka aiheuttaa lyhytkasvuisuutta, omaleimaiset kasvonpiirteet ja röntgenmuutoksia sormien luissa. Sormien nivelissä on usein myös virheasentoja. TRP-oireyhtymä on vaikeusasteeltaan vaihteleva. Lievimmillään TRP-oireyhtymään liittyy vain ulkoisen olemuksen erityispiirteitä, mutta vaikeimmillaan se aiheuttaa selvästi terveydentilaa heikentäviä oireita. TRP aiheutuu tavallisesti TRPS-geenin mutaatiosta, joka periytyy 50 %:n todennäköisyydellä jälkeläisille. Parantavaa hoitoa ei ole, mutta oireita voidaan lievittää oireenmukaisin hoidoin.

Kuvaus

Triko-rino-falangeaalinen ( tricho-rhino-phalangeal) oireyhtymä on harvinainen, perimän virheestä aiheutuva oireyhtymä. Se on saanut nimensä keskeisten poikkeavien rakenteiden englanninkielisten nimien perusteella. ”Tricho” tarkoittaa hiusta tai karvaa, ”rhino” nenää ja ”phalangeaalinen” viittaa sormien luihin.

TRP-oireyhtymässä hiusten ja ohimopuoleisten kulmakarvojen kasvu on heikkoa ja hiuksen laatu on hauras. Ennenaikainen hiustenlähtö on mahdollista. Kasvonpiirteet ovat TRP-henkilöillä samankaltaiset: nenä on verrattain kookas ja kärjestään täyteläinen, nenän ja ylähuulen väliin jäävä alue (filtrum) on pitkä ja sileä, ylähuuli on tavallisesti ohut ja korvalehdet saattavat olla kookkaat. Pienileukaisuus, kapea ja korkea kitalaki sekä ylimääräiset hampaat ovat tavallisia.

Kuvalähde: TRPS Support Group, UK, Newsletter 2, 2010

Lyhytsormisuus ja sormien pikkunivelten turpoaminen ja virheasennot ovat taudissa mahdollisia. Sormien luissa on havaittavissa tavallisesti kahden ikävuoden jälkeen röntgentutkimuksella ns. kartiomaiset epifyysilinjat. Reisiluun päässä saatetaan havaita röntgenmuutoksia, jotka voivat johtaa lonkan nivelrikkoon (artroosiin).

TRP-henkilöt ovat usein lyhyitä, mutta heidän syntymäpituutensa on kuitenkin normaali. Lüdecke y.m. julkaisivat vuonna 2001 tutkimuksen, jossa oli mukana 75 ulkomaalaista TRP-henkilöä. Aikuisten keskimääräinen pituus oli -1.7 SD (miehillä noin 165 cm ja naisilla noin 155 cm) ja lasten -1.2 SD. Tutkimuspotilaiden pituudet vaihtelivat kuitenkin huomattavan paljon. Tarkkaa ennustetta tulevasta pituuskasvusta ei siis pystytä antamaan.

TRP-oireyhtymän oirekuva voi esiintyä eriasteisena. Lievimmillään oireet aiheuttavat lähinnä kosmeettista haittaa, koska karvan kasvu on heikkoa. Tällöin puhutaan tautimuodosta, josta käytetään nimitystä TRP, tyyppi 1. Se on yleisin TRP:n muoto. Jos kuitenkin oireyhtymään liittyy lisäksi selkeä lyhytkasvuisuus ja vaikea lyhytsormisuus, puhutaan TRP, tyyppi 3:sta. Vaikein muoto TRP:stä on tyyppi 2, ja se tunnetaan myös nimellä Langer-Giedion oireyhtymä.

Langer-Giedionin oireyhtymässä esiintyy yllä mainitut oireet, joiden lisäksi sitä sairastavilla on usein kehitysvammaisuus (80 %:lla), pieni päänympärysmitta, kuulovammaisuus, viiveinen puheenkehitys sekä nivelten yliliikkuvuutta. Lisäksi yleensä viimeistään viiden vuoden iässä havaitaan raajojen pitkissä luissa eksostooseja eli hyvänlaatuisia luukasvaimia. Ne ilmenevät tavallisesti kipeinä luukyhmyinä. Langer-Giedionin oireyhtymä on erittäin harvinainen.

Mistä TRP-oireyhtymä aiheutuu?

Pääsääntöisesti ihmisillä on kaksi kappaletta kutakin kromosomia. Kromosomissa 8 sijaitsee TRPS1-geeni, jonka sisäiset geenivirheet eli mutaatiot aiheuttavat TRP-oireyhtymän tyyppi 1:tä ja tyyppi 3:ta. Oireyhtymä syntyy, mikäli yksikin kahdesta TRPS1-geenistä on viallinen. Valtaosalla TRP tyyppi 1 ja 3 potilaista (noin 86 %:lta) voidaan todeta geenitutkimuksella mutaatio TRPS1-geenissä.

TRP tyyppi 2 eli Langer-Giedion oireyhtymä puolestaan aiheutuu sellaisesta perimän häviämästä eli deleetiosta, joka poistaa potilaalta kokonaisuudessaan TRPS1-geenin ja lisäksi vähintään sen läheisyydessä sijaitsevan EXT1-geenin.

TRPS1-geenin sisäiset mutaatiot ovat joko uusia mutaatioita tai perittyjä. Uusi mutaatio tarkoittaa sitä, että kummallakaan vanhemmalla ei ole sairautta, mutta sattumalta ja spontaanisti jommassakummassa sukusolussa on tapahtunut mutaatio. Langer-Giedion oireyhtymä aiheutuu käytännössä aina uudesta mutaatiosta.

TRP-henkilön toisessa TRPS1-geenissä on mutaatio, kun taas toinen TRPS1-geeni on virheetön. On siis sattuman kauppaa kumman TRPS1-geeneistään hän antaa tulevalle jälkeläiselleen. On 50 %:n todennäköisyys, että jälkeläinen perii TRPS1-mutaation ja siihen liittyvän oireyhtymän, ja toisaalta 50 % todennäköisyys, että näin ei käy.

Diagnostiikka

TRP-diagnoosin voi tehdä oireyhtymän tunteva erikoislääkäri oirekuvan perusteella. Diagnoosi voidaan varmentaa geenitutkimuksella.

Hoito

TRP-oireyhtymään ei ole parantavaa hoitoa. Ihotautilääkäri voi hoitaa heikkoa hiustenkasvua, mutta kokonaan tätä ominaisuutta ei voida poistaa. Nivelten turpoaminen ja virheasennot, nivelrikko ja luukyhmyt vaativat ortopedin arvion ja hoidon. Mahdollisia oppimisvaikeuksia tunnistetaan ja hoidetaan lastenneurologisissa yksiköissä.

TRP-oireyhtymä Suomessa

Suomalaisten potilaiden tarkka lukumäärä ei ole tiedossa. Väestöliiton perinnöllisyysklinikassa on käynyt vuodesta 1971 alkaen kymmenkunta TRP-potilasta perinnöllisyysneuvonnassa. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on kuvattu hieman yli 100 TRP-potilasta ulkomailta, mutta taudin esiintyvyys ei ole tiedossa. On todennäköistä, että kaikilla TRP-henkilöillä ei ole diagnoosia, koska oireyhtymään ei välttämättä liity terveydentilaa heikentäviä oireita. Suomalaista potilasyhdistystä ei ole toistaiseksi

Internet-sivuja ja kirjallisuutta

OMIM: Trichorhinophalangeal syndrome type 1

Socialstyrelsen, Sverige:Trikorinofalangealt syndrom

TRPS Support Group website (UK) :

Hennekam RCM, Krantz ID, Allanson JE. Gorlin´s Syndromes of the Head and Neck, Fifth Edition. Oxford University Press, 2010.1116-1121.

Lüdecke HJ, et al. Genotypic and phenotypic spectrum in tricho-rhino-phalangeal syndrome types I and III. American Journal of Human Genetics 2001 Jan;68(1):81-91.

Momeni P, Glöckner G, Schmidt O, von Holtum D, Albrecht B, Gillessen-Kaesbach G, Hennekam R, Meinecke P, Zabel B, Rosenthal A, Horsthemke B, Lüdecke HJ. Mutations in a new gene, encoding a zinc-finger protein, cause tricho-rhino-phalangeal syndrome type I. Nature Genetics 2000 Jan: 24(1):71-4.

Spranger JW, Brill PW, Poznanski A. Bone Dysplasia. An Atlas of Genetic Disorders of Skeletal Development, Second Edition. Oxford University Press, 2002. 380-386.

 

Norio-keskus

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

norio-keskus@rinnekoti.fi

020 638 5533

Noriokeskus
Noriokeskus