AJANKOHTAISTA TILAA UUTISKIRJE OTA YHTEYTTÄ



Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymä

NORIO-KESKUS LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Lyhyet diagnoosikuvaukset on tarkoitettu jonkin oireyhtymän tai harvinaissairauden yleisesittelyksi.

Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymä

Noriokeskus

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Norio-keskus 20.11.2018

7-dehydrokolesterolireduktaasi-entsyymin puutos
RSH-oireyhtymä
SLO-syndrooma (SLOS)
Smith-Lemli-Opitz syndrome (SLOS)

Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymä on synnynnäinen, mutta se saatetaan diagnosoida vasta myöhemmin lapsuudessa tai jopa aikuisuudessa, kun kyseessä ovat lievemmät tapaukset.

Oireyhtymälle on tyypillistä ennen syntymää ja syntymän jälkeen todettavat kasvuviiveet, keskivaikea tai vaikea älyllinen kehitysvammaisuus, oppimisvaikeudet sekä käytöshäiriöt, joihin lukeutuvat mm. autistiset piirteet, ylivilkkaus, itseään vahingoittavat käyttäytyminen sekä unihäiriöt. Monet tarvitsevat vain hyvin vähän unta ja selviävät päivästä muutamien tuntien yöunella.

Aivojen rakenteellisiin poikkeavuuksiin kuuluvat mm. aivokurkiaisen hypoplasia eli vajaakehittyminen tai aivokurkiaisen täydellinen puuttuminen, hermosolujen myelinisaation häiriöt, holoprosenkefalia eli etuaivojen jakautumishäiriö (5 % tapauksista), mikrokefalia (80 %:lla tapauksista) sekä Dandy-Walkerin epämuodostuma.

Yleisiä kasvonpiirteitä ovat mm. pienileukaisuus ja nenän rakenteen epämuodostumat. Myös vain toisen tai molempien silmien ptosis eli yläluomen roikkuminen silmien ollessa auki liittyy oireyhtymään. Kolmasosalla tapauksista todetaan kitakielekkeen halkio tai huulihalkio. Monisormisuus tai -varpaisuus tai yhteenkasvaneet sormet ja varpaat (95 % tapauksista) ovat todennäköisiä. Miessukupuolella 70 %:lla tapauksista löydetään sukupuolielinten rakenteellisia poikkeavuuksia. Naissukupuolella sukuelinten poikkeavuudet löydetään harvemmin, vaikka niitä esiintyisikin Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymässä.

Sydän ja verenkiertoelimet voivat olla epänormaalisti kehittyneet. Ruuansulatuselimistön poikkeamat ovat suhteellisen yleisiä ja ne voivat aiheuttaa mm. syömisvaikeuksia, refluksia eli ruokasulan takaisinvirtauksen mahalaukusta ruokatorveen, Hirschprungin taudin sekä pylorisen stenoosin eli ruokasulan vaikeuden siirtyä mahalaukusta suolistoon. Lisäksi suolistosta voi puuttua autonomisia hermosolmuja (suolen aganglionoosi), jotka normaalisti stimuloisivat ruokasulan etenemistä kohti peräaukkoa. Aganglionoosi voi aiheuttaa mm. ummetusta, vatsakipuja, turvotusta, oksentelua ja joskus ripulia (vrt Hirschprungin tauti). Hypotonia eli lihasvelttous on yleistä ja se voi vaikeuttaa liikkumisen oppimisen lisäksi myös mm. syömistä.

Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymään liittyy valoherkkyyttä, joka näyttää olevan UVA-säteilyn välittämää. Monet sairastuneista eivät pysty olemaan auringonvalossa ilman suojavaatetusta, joka suojaa UVA- ja UVB-säteilyltä.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymä johtuu mutaatiosta DHCR7-geenissä kromosomissa 11 (11q13.4). Geenimutaatio johtaa 3-beta-hydroksisteroli-delta-7-reduktaasi-entsyymin puutokseen. Toimiessaan normaalisti entsyymi muuttaa 7-dehydrokolesterolia kolesteroliksi. Kolesterolia tarvitaan mm. solujen solukalvoissa, hermosolujen myeliinitupissa, steroidihormonien, kuten kortisolin, testosteronin ja aldosteronin biosynteesissä sekä ruuansulatuksessa toimivien sappisuolojen valmistamiseksi.

Geenimutaatio periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Oireyhtymä on yleinen Keski- ja Pohjois-Euroopassa, jossa sen esiintyvyydeksi arvioidaan yksi lapsi 20 000- 40 000 elävänä syntynyttä lasta kohden (1:20 000-1:40 000).

Diagnoosi ja hoito

Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymä diagnosointi perustuu kliinisen oireistoon, kohonneen 7-dehydrokolesterolin pitoisuuden mittaamiseen verestä tai kudoksista ja geenitestaukseen. Geenitestin positiivinen tulos varmistaa diagnoosin 96 %:ssa tapauksista.

Erotusdiagnoosissa on otettava huomioon mm. lathosteroloosi, desmosteroloosi, Dubowitzin oireyhtymä, Cornelia De Langen oireyhtymä, Noonanin oireyhtymä, Pallister-Hallin oireyhtymä, Trisomia 13 ja Trisomia 18 ja pseudotrisomia 13.

Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymän hoito on oireiden mukaista. Yleensä potilaille annetaan kolesterolilisää ravintoon. Kirurgiset toimenpiteet ovat mahdollisia lukuisten epämuodostumien ja/tai toimintahäiriöiden korjaamiseksi. Varhain aloitetusta puhe-, toiminta- ja fysioterapiasta on monille hyötyä. Terveyden jatkuva seuranta on tärkeää.

Eliniän ennuste

Oireyhtymän ennuste riippuu oireiden vaikeusasteesta ja epämuodostumien luonteesta. Vaikeimmat tapaukset, joissa elimistö tuottaa vähän tai ei ollenkaan kolesterolia (kolesterolia alle 10 mg/dl), johtavat usein jo muutamassa kuukaudessa lapsen kuolemaan. Myös sydämen ja aivojen epämuodostumat voivat aiheuttaa ennenaikaisen menehtymisen. Osa Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymään sairastuneista elää aikuisiksi. Lievissä oireyhtymätapauksissa henkilöt voivat asua, elää ja työskennellä mm. ryhmäkodeissa. Itsenäistyminen on epätodennäköistä älyllisen kehitysvammaisuuden vuoksi. Hyvä hoitotasapaino ja oirekuvan lieväasteisuus voivat mahdollistaa normaalin pituisen elämän.

Historia

Oireyhtymä on saanut nimensä kolmen lääkärin mukaan, amerikkalaisen lastenlääkäri David Weyhe Smithin, belgialaisen Luc Lemlin ja saksalais-amerikkalaisen John Marius Opitzin mukaan, jotka ensimmäisinä ja itsenäisesti kuvasivat Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymän alkaen vuodesta 1964.

Aiheesta muualla

Duodecim Terveyskirjasto: Smith-Lemli-Opitzin syndrooma
Socialstyrelsen: Smith-Lemli-Opitz syndrom
Genetics Home Reference: Smith-Lemli-Opitz syndrome

Lähteet

Orphanet: Smith-Lemli-Opitz syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Smith-Lemli-Opitz syndrome, SLOS
GeneReviews: Smith-Lemli-Opitz Syndrome

Norio-keskus

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

norio-keskus@rinnekoti.fi

020 638 5533

Noriokeskus
Noriokeskus