Schindlerin oireyhtymä

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Diagnoosikuvaukset ovat yleiskatsauksia, joten ne eivät välttämättä kata kaikkia oireita, joita kyseiseen harvinaissairauteen tai oireyhtymään voi liittyä. Yksilöllisten erojen vuoksi kaikkia kuvauksessa mainittuja oireita ei välttämättä esiinny jokaisella. Diagnoosikuvaukset eivät korvaa terveydenhuollon ammattilaisten antamaa tietoa, eikä niitä pidä käyttää diagnostiikan tai hoidon perusteena.

Schindlerin oireyhtymä

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 22.9.2020
 
Alfa-N-asetyyligalaktosaminidaasin puutos
Alpha-N-acetylgalactosaminidase deficiency type 1
Neuroaxonal dystrophy, Schindler type
Kanzaki disease

 

Lyhyesti

Schindlerin oireyhtymä on erittäin harvinainen entsyymipuutoksesta johtuva oireyhtymä. Se kuuluu lysosomaalisiin kertymäsairauksiin. Oirekuva on hyvin heterogeeninen ja siksi Schindlerin oireyhtymä on luokiteltu kolmeen eri tyyppiin oireiden puhkeamisiän ja vaikeusasteen mukaan. 

Oireet ja löydökset

Schindlerin oireyhtymä tyyppi I:ssä vauvan psykomotoristen taitojen kehittyminen pysähtyy 8-15 kuukauden iässä ja jo opitut taidot alkavat taantua lapsen ollessa noin kaksivuotias. Epilepsia puhkeaa tavallisesti 3-4 ikävuoteen mennessä. Myöhemmin, noin 4-10 vuotiaalla lapsella, alkaa esiintyä hypotoniaa eli alentunutta lihasjänteyttä ja myöhemmin spastisuutta eli lisääntynyttä lihasjänteyttä sekä lihasnykäyksiä. Lapsella saattaa olla nystagmusta eli silmävärvettä, karsastusta ja näköhermon surkastumaa, joka voi johtaa sokeuteen, sekä kuuroutta. Aivokuvantamisessa nähdään aivojen atrofiaa eli surkastumaa. Ihomuutoksina voi esiintyä mm. teleangiektaseja eli hiussuoniluomia, jotka johtuvat verisuonten laajenemisesta. Lapsen asento muuttuu aivovaurion seurauksena niin, että kädet ja ranteet ovat koukussa ja jalat suorina (Decorticate posture). Reagointi ympäristöön usein heikkenee. Hengitystieinfektiot ovat tavallisia.

Schindlerin oireyhtymä tyyppi II on hyvin lievä, heterogeeninen ja sen oireet ilmenevät aikuisiällä, noin 20-30-vuoden iässä. Schindlerin oireyhtymä tyyppi II:sta saatetaan käyttää myös nimitystä Kanzakin tauti. Oireina ilmenee mm. angiokeratoomia eli ihon pieniä ja pinnaltaan sarveistuneita verisuonten muodostamia kasvaimia. Lisäksi oirekuvaan kuuluu sensorinen neuropatia eli tuntohermoihin kohdistuva ääreishermoston toimintahäiriö. Pienten imusuonten laajeneminen voi etenkin jaloissa johtaa turvotukseen. Muutamilla potilailla on todettu suurentunut sydän, lievää kasvonpiirteiden karkeutta, kuten paksut huulet ja madaltunut nenäselkä ja suurentunut nenänpää. Neurologiset oireet, joita tavataan etenkin Schindlerin oireyhtymä tyypissä I, ovat harvinaisia, eikä tyyppiin II liity etenevää hermoston rappeutumista. Vain joillakin harvoilla aikuisilla on todettu lievää kehitysvammaisuutta.

Kudos- ja solunäytteissä voidaan joissakin solutyypeissä havaita solun sisäisiä rakkuloita, vakuoleja. Vakuoleja on havaittavissa etenkin veri- ja imusuonissa, perisyyteissä eli verisuonten ympärillä olevissa supistuvissa soluissa, fibrosyyteissä eli sidekudossoluissa, Schwannin soluissa eli ääreishermoston hermotukisoluissa, hermosolujen aksoneissa, ihossa olevissa karvankohottajalihaksissa ja pienissä hikirauhasissa.

Schindlerin oireyhtymä tyyppi III on välimuoto edellisistä. Se ei siis ole yhtä vakava kuin tyyppi I, mutta vaikeampiasteinen kuin Schindlerin oireyhtymä tyyppi II. Oireet voivat ilmetä lapsuudesta lähtien. Tyyppi III:een voi liittyä neurologisia toimintahäiriöitä, kehitysvammaisuutta ja epilepsiaa tai lieviä neurologisia ja psykiatrisia oireita, kuten viivästynyttä puheen kehitystä ja puhutun ymmärtämistä tai lieviä autismin kaltaisia oireita. Joillakin henkilöillä on ollut suurentunut sydän ja maksa. 

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Schindlerin oireyhtymä johtuu kromosomissa 22 (22q13.2) sijaitsevan NAGA- (alfa-N-asetyyligalaktosaminidaasi)-geenin mutaatiosta. Kaikilla potilailla geenimuunnos ei kuitenkaan johda neurologisiin oireisiin. Syy geenimuutoksesta aiheutuvan oireiden heterogeenisuuteen ei ole tiedossa. Tämän vuoksi myös muut syyt kuin NAGA-geenin mutaatiot ovat mahdollisia selittämään oireiden eroavaisuutta eri potilaiden välillä. 

NAGA-geenistä tuotetaan alfa-N-asetyyligalaktosaminidaasi-nimistä entsyymiä, joka toimii lysosomi-nimisissä soluelimissä. Alfa-N-asetyyligalaktosaminidaasi osallistuu glykoproteiinien ja -lipidien eli sokeri osia sisältävien proteiinien ja rasva-aineiden hajottamiseen. Kun entsyymi ei toimi normaalisti, N-asetyyligalaktosaminyyliä sisältäviä glykosfingolipidejä, glykoproteiineja ja -lipidejä alkaa kertyä soluihin ja erittyä myös virtsaan. Kun aineenvaihduntatuotteita kertyy yli tietyn kynnysarvon, solujen toimintakyky heikkenee ja ne kuolevat. Solutuho aivoissa ja muissa kehon elimissä aiheuttaa Schindlerin oireyhtymän oireet.

Schindlerin oireyhtymä periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa sitä, että oireyhtymä ilmenee vain siinä tapauksessa, että henkilön molemmissa NAGA-geeneissä on oireyhtymään johtavat mutaatiot. Schindlerin oireyhtymää esiintyy tasavertaisesti molemmilla sukupuolilla.

Schindlerin oireyhtymän yleisyys ei ole tiedossa. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on mainintoja noin 20 potilaasta, joilla oireyhtymä on kuvattu. Maantieteellisesti potilaat ovat sijoittuneet mm. Saksaan, Hollantiin, Espanjaan, Japaniin, Ranskaan ja Marokkoon.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan, biokemiallisiin ja solubiologisiin tutkimuksiin sekä geenitestiin. Alfa-N-asetyyligalaktosaminidaasientsyymin aktiivisuutta voidaan mitata mm. valkosoluista tai ihon sidekudossoluista. Vähentynyt entsyymin biologinen aktiivisuus antaa viitteen oireyhtymästä. Lisäksi virtsasta voi löytyä tiettyjen oligosakkaridien ja glykopeptidien kohonneita pitoisuuksia. Kudosnäytteiden tutkiminen etenkin Schindlerin oireyhtymä tyyppi I:n osalta voi paljastaa solujen vakuolisoitumisen eli solun siäisten rakkuloiden muodostumisen. Aivojen magneettikuvauksessa voidaan nähdä aivokuoren ja pikkuaivojen rappeumaa. Schindlerin oireyhtymä tyyppi II:sta angiokeratoomat voivat johtaa oireyhtymän jäljille. Geenitesti vahvistaa diagnoosin.

Erotusdiagnostiikassa on huomioitava muut lysosomaaliset kertymäsairaudet, joilla on yhteneväisyyttä Schindlerin oireyhtymän kanssa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi Fabryn tauti, PLA2G6-geenin mutaatioon liittyvä infantiili neuroaksonaalinen dystrofia (Infantile neuroaxonal dystrophy (INAD) toiselta nimeltään Seitelbergerin tauti) ja PANK2-geenin mutaatioon yhdistyvä pantotenaattikinaasiin liittyvä hermostonrappeuma (Neurodegeneration with brain iron accumulation (NBIA) tai toiselta nimentään Hallervorden-Spatzin oireyhtymä).

Parantavaa hoitoa ei ole. Uusia hoitomahdollisuuksia tutkitaan. Schindlerin oireyhtymän hoito on siis kunkin potilaan oireiden mukaista ja se voi käsittää mm. epilepsialääkityksen, spastisuuden aiheuttamien kipujen lieventämisen, fysioterapian ja asentohoidon mm. vakavien hengitysinfektioiden ja niveljäykistymien ennaltaehkäisemiseksi. 

Eliniän ennuste

Schindlerin oireyhtymän eliniän ennuste vaihtelee oireyhtymätyypin ja henkilöllä esiintyvien oireiden mukaan. Esimerkiksi Schindlerin oireyhtymän tyyppi I:n eliniän ennuste on kaikkein heikoin, ja se yltää usein varhaislapsuuteen. Tarkempia ennusteita eliniän odotteelle ei voida antaa, koska oireyhtymä on niin harvinainen.

Historia

Schindlerin oireyhtymä on saanut nimensä Detlev Schindlerin mukaan, joka kuvasi oireyhtymän ensi kerran vuonna 1988. Vuotta myöhemmin lääkäri ja biokemisti Hiro Kanzaki kuvasi oireyhtymää lisää (Schindlerin oireyhtymä tyyppi II:n). Tämän vuoksi tyyppi II:stä käytetään myös nimitystä Kanzakin tauti. 
 

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Schindler disease type 1
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Kanzaki disease
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): N-acetyl-alpha-D-galactosaiminidase deficiency type III
Genetics Home Reference: Schindler disease: Schindler disease
National Organization for Rare Disorders (NORD): Schindler disease

Lähteet
Orphanet: Alpha-N-acetylgalactosaminidase deficiency
Orphanet: Alpha-N-acetylgalactosaminidase deficiency 1
Orphanet: Alpha-N-acetylgalactosaminidase deficiency type 2
Orphanet: Alpha-N-acetylgalactosaminidase deficiency type 3 
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Schindler disease, type I & type III included
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Kanzaki disease

Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Harvinaiskeskus Norio

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus