AJANKOHTAISTA TILAA UUTISKIRJE OTA YHTEYTTÄ



Sallan tauti

NORIO-KESKUS TIETOLEHTINEN | Tietolehtiset on tarkoitettu yleiskatsaukseksi johonkin tiettyyn oireyhtymään tai sairauteen, ne eivät korvaa perinnöllisyysneuvontaa tai erikoislääkärin konsultaatiota

Sallan tauti

Harvinaiskeskus Norio

Lastenneurologi Teija Salokorpi 4.11.2008, päivittänyt perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen 21.12.2018

ORPHA:30933
OMIM:604369
Avainsanat: Sallan tauti, Sialuria Finnish type

Lyhyesti

Sallan tauti on harvinainen, lysosomaalisten kertymäsairauksien ryhmään kuuluva sairaus, joka aiheuttaa ongelmia liikunnalliseen ja henkiseen kehitykseen. Tauti on Suomessa tavallisempi kuin muualla ja sen oirekuvasta ja ennusteesta on tehty perusteellisia suomalaisia tutkimuksia. Sallan taudin oireita voidaan hoitaa monin tavoin, mutta parantavaa hoitoa ei ole tiedossa.

Taustaa

Sallan tauti tunnistettiin Suomessa 1980-luvulla. Monien potilaiden sukujuuret olivat Sallan seudulla Koillis-Suomessa, mistä tauti sai nimensä. Tautia esiintyi usein sisaruksilla, jotka olivat terveiden vanhempien lapsia, joten sen pääteltiin olevan peittyvästi periytyvä. Sittemmin tämä päätelmä varmistui, kuin taudin todettiin aiheutuvan SLC17A5 –geenin virheistä siten, että sairas lapsi on perinyt geenivirheen molemmilta vanhemmiltaan. Sallan tauti kuuluu suomalaiseen tautiperintöön eli sairauksiin, joita asutushistoriastamme johtuen esiintyy Suomessa enemmän kuin muualla. Suomessa potilaita on tunnistettu reilusti yli 100, Pohjois-Ruotsissa muutamia kymmeniä ja muualla maailmassa yksittäisiä tapauksia.

Oireet ja löydökset

Sallan taudissa solujen aineenvaihdunta on häiriintynyt siten, että solujen lysosomeihin (’jätteenkäsittelylaitoksiin’) kertyy vapaata sialihappoa ja samalla myös vapaan sialihapon erittyminen virtsaan lisääntyy 10-15 -kertaiseksi normaaliin verrattuna. Kyseessä on sialihapon kuljetusongelma; sen normaali kulkeutuminen on estynyt kuljettaja-valkuaisaineen poikkeavuuden takia.

Sikiöllä Sallan tauti ei yleensä aiheuta mitään oireita ja raskaus ja synnytys sujuvat tavalliseen tapaan. Vastasyntynyt on yleensä hyväkuntoinen lukuun ottamatta kenties lievää lihasjäntevyyden alhaisuutta (hypotoniaa). Poikkeavan alhainen lihasjäntevyys ja hidas liikunnallinen kehitys tulee esiin kuitenkin yleensä jo ensimmäisten elinkuukausien aikana, raajojen ja vartalon lihashallinta on puutteellista ja joillain lapsilla on ohimenevää nystagmusta eli silmävärvettä. Lapsen oppiessa konttaamaan ja istumaan tulee esiin ataksia eli epävarmuus ja vapina sekä vartalolla että raajoissa. Ataksia usein korostuu pystyasennossa ja lapsen opetellessa kävelemään. Useilla lapsilla ataksia häiritsee myös käsien toimintoja. Joskus ilmenee nilkoissa jäykkyyttä ja kaikissa raajoissa voi olla pientä pyörivää, ns. atetoottista pakkoliikettä.

Lasten liikunnallinen kehitys on alusta alkaen selvästi hitaampaa kuin ikätovereilla, mutta myös älyllinen kehitys alkaa kasvuiässä jäädä tavanomaisesta. Salla-potilaiden vahvinta aluetta ovat sosiaalisuus ja vuorovaikutustaidot. Lapset myös ymmärtävät puhetta paremmin kuin osaavat tuottaa sitä. Heikointa on näönvaraisen hahmotuksen ja suuntien hahmotuksen kehittyminen.

Noin kolmasosalle potilaista puhkeaa epilepsia keski-ikään mennessä. Epilepsian riski on suurempi niillä, joilla on vaikeat liikunnan oireet jo varhaislapsuudessa. Epilepsiakohtaukset ovat yleensä ns. monimuotoisia poissaolokohtauksia, mutta myös yleistyneitä tajuttomuus-kouristuskohtauksia voi ilmetä. Epilepsia on hyvin harvoin vaikeahoitoinen, useimmiten yhdellä lääkkeellä on päästy hyvään kohtauskontrolliin.

Joillakin Salla-potilailla on lisäksi karsastusta ja likinäköisyyttä, jotka molemmat voivat lisätä näönhahmotuksen ongelmia. Kuulovikoja ei Sallan tautiin yleensä liity.

Ennuste

Vaikka sekä motorinen että muu kehitys on ikätovereista jäljessä, lapset kuitenkin kehittyvät ja oppivat uusia asioita. Liikunnallisten taitojen suhteen kehittymistä voi tapahtua noin 20 ikävuoteen asti, minkä jälkeen taidot alkavat taantua. Henkinen suorituskyky, mm. puheen tuottaminen ja ymmärtäminen, kehittyvät hiljalleen vielä noin 40 vuoden ikään asti, minkä jälkeen myös henkisellä puolella alkaa ilmetä taantumista. Kuitenkin tietyt taidot kuten puheen ymmärtäminen ja vuorovaikutus säilyvät hyvin pitkään. Elinikä jää normaalia lyhyemmäksi; on epätodennäköistä että potilas eläisi 70-vuoden ikään asti.

Mistä Sallan tauti johtuu?

Sallan taudin aiheuttaa geenivirhe SLC17A5-geenissä. Normaalisti toimiessaan tämä geeni vastaa sialiini-valkuaisaineen rakentumisesta, ja geenivirheen seurauksena on rakenteeltaan ja toiminnaltaan poikkeava sialiini. Sialiinilla on tärkeä tehtävä sialihapon kuljettamisessa pois solujen lyosomeista. Kun tämä kuljetus häiriintyy, sialihappoa kertyy lysosomeihin. Oireet lisääntyvät pikkuhiljaa, kun sialihappoa kertyy yhä enemmän ja sen suuri määrä alkaa häiritä solujen toimintaa.

Terveellä henkilöllä on kaksi normaalisti toimivaa SLC17A5-geeniä, joista hän on perinyt toisen isältään ja toisen äidiltään. Sallan tautiin sairastuva lapsi on perinyt molemmilta vanhemmiltaan viallisen SLC17A5-geenin. Vanhemmat ovat terveitä, koska heillä on kummallakin toinen SLC17A5-geeneistä normaalisti toimiva. Tällaisten henkilöiden sanotaan olevan tautimutaation kantajia tai taudin kantajia. Suomalaiset potilaat ovat yleensä perineet molemmilta vanhemmiltaan saman, erityisesti Pohjois-Suomeen rikastuneen mutaation Arg39Cys, jota kutsutaan nimellä SallaFIN. Muutamalla suomalaispotilaalla on tämä mutaatio vain toiselta vanhemmalta perittynä, kun taas toiselta vanhemmalta on tullut muu mutaatio. Näissä tapauksissa taudin kulku saattaa olla hieman erilainen, usein vaikeampi.

Diagnostiikka

Kun suomalaisella pikkulapsella on Sallan taudille tyypillisiä oireita, kuten nystagmusta, ataksiaa ja liikunnallinen kehitys tuntuu jäävän jälkeen, saattaa lääkäri epäillä Sallan tautia. Näin on erityisesti, jos potilaan sukujuuret johtavat Sallaan tai ylipäätään Pohjois-Suomeen. Ensimmäisenä tutkimuksena saatetaan ehdottaa vapaan sialihapon tutkimista lapsen virtsasta. Jos se on koholla, vahvistuu Sallan taudin epäily. Tällöin voidaan tutkia Sallan taudille tyypillisiä mutaatioita SLC17A5-geenistä. Suomalaisilla Salla-potilailla lähes kaikilla (95 %) on sama SLC17A5-geenin mutaatio molemmilta vanhemmilta perittynä. Mutaatiota merkitään c .115C>T p.(Arg39Cys). Jos lapselta löytyisi kyseinen mutaatio vain toiselta vanhemmalta perittynä, tutkittaisiin myös toinen Suomessa havaittu mutaatio c.1007_1008delTA p.(Leu336Trpfs*14).

Sallan taudin ensioireet eivät ole aivan erityisiä, sillä eräissä muissakin varhaislapsuuden kehityksen häiriöissä esiintyy samantapaisia oireita. Siten lääkäri ei ehkä heti osaa epäillä Sallan tautia, vaan saattaa päätyä ehdottamaan laajempaa varhaislapsuuden kehityksen hidastumiseen liittyvää geenitestipanelia, johon olisi valittu muutamia kymmeniä tai satoja sellaisia geenejä, joiden mutaatiot voisivat ehkä selittää lapsen oireistoa. Joskus saatetaan ehdottaa koko eksomin eli kaikkien tunnettujen geenien tutkimista. Näinkin toimien Sallan taudin taustalla olevat mutaatiot löytyvät ja diagnoosi varmistuu.

Mainittakoon, että saman geenin muunlaiset mutaatiot saattavat aiheuttaa huomattavasti vaikeamman sairauden.

Perinnöllisyys

Sallan tauti periytyy peittyvästi eli resessiivisesti. Kantajapariskunnan perheessä jokaisella syntyvällä lapsella on 25%:n mahdollisuus periä tautiin johtava geeniyhdistelmä. Toisaalta joka kerta on 75%:n mahdollisuus, että syntyy Sallan taudin suhteen terve lapsi. Taudin riski havaitaan vasta ensimmäisen sairaan synnyttyä, sillä Suomessa ei ole tautien kantajuuksien seulontajärjestelmää. Kun tauti diagnosoidaan, voidaan lähisuvussa tehdä geenitutkimuksia, jotta mahdolliset muut suvun kantapariskunnat löytyisivät. Näin voidaan toimia siitä huolimatta, että riski lähisuvun perheissä on hyvin pieni.

Sikiödiagnostiikka

Sallan tautia aiheuttava geeniyhdistelmä voidaan todeta istukan tai lapsiveden näytteestä raskauden alkupuolella, jolloin raskaus on haluttaessa vielä mahdollista keskeyttää. Näistä mahdollisuuksista keskustellaan perinnöllisyysneuvonnassa, mikäli perhe niin toivoo.

Hoito ja seuranta

Sallan tautiin ei ole parantavaa hoitoa. Teoriassa tauti voitaisiin parantaa tai lieventää, jos geenivirhe voitaisiin korjata edes osassa potilaan soluja tai jos keksittäisiin lääke, joka estäisi sialihapon kertymisen. Tällaiset hoidot evät kuitenkaan ole vielä näköpiirissä.

Vaikka tautigeeni on rikastunut alkuperältään pohjoissuomalaiseen väestöön, saattavat perheet asua eri puolilla Suomea. Siten Sallan tautiin ei ole muodostunut yhtä osaamiskeskusta, vaan lastenneurologit eri puolilla Suomea hoitavat näitä potilaita. Hoito ja seuranta suunnitellaan yksilöllisesti kunkin potilaan tarpeiden mukaan.

Lisätietoa

Varho Tarja. Neurological spectrum of Salla disease. Väitöskirja, Turku 2001.

Renlund Martin. Salla disease. A lysosomal storage disorder with disturbed sialic acid metabolism: clinical and biochemical studies. Väitöskirja, Helsinki 1983.

Liisa E. Paavola, et al: A 13-year follow-up of Finnish patients with Salla disease. J Neurodev Disord. 2015; 7(1): 20.

 

Harvinaiskeskus Norio

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus