Rusto-hiushypoplasia

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Lyhyet diagnoosikuvaukset on tarkoitettu jonkin oireyhtymän tai harvinaissairauden yleisesittelyksi.

Rusto-hiushypoplasia

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 11.3.2020
 
Rusto-hiushypoplasia (RHH)
Cartilage-Hair hypoplasia; CHH

Lyhyesti

Rusto-hiushypoplasia (RHH) on harvinainen ja perinnöllinen luusto- ja monielinsairaus, joka kuuluu suomalaiseen tautiperintöön. RHH:n oireita ovat lyhytkasvuisuus, joka ilmenee raajoissa, keskivartalossa ja kokonaispituudessa. RHH onkin Suomessa toiseksi yleisin lyhytkasvuisuuden aiheuttaja. Muita RHH:n oireita ovat mm. harvat ja hennot hiukset, anemia ja vaihtelevan asteinen immuunipuutos. Puolustusjärjestelmän vajaatoiminnasta seuraa mm. toistuvia infektioita sekä normaaliväestöä korkeampi syöpäriski. Rusto-hiushypoplasiaan ei liity älyllistä kehitysvammaisuutta.

Oireet ja löydökset

Rusto-hiushypoplasian oireet ja löydökset voivat vaihdella huomattavasti potilaiden välillä, jopa saman perheen sisällä, ja silloinkin, kun rusto-hiushypoplasian aiheuttava geenimuutos on sama. Kaikkia alla esiteltyjä oireita ei siis välttämättä esiinny kaikilla potilailla.

Rusto-hiushypoplasian kasvuhäiriö kohdistuu mm. raajoihin ja pituuskasvuun. Kasvuhäiriö alkaa jo ennen syntymää, ja lapsen syntymäpituus jää normaalijakaumaa pienemmäksi. Aikuisina naiset ovat keskimäärin n. 123 cm ja miehet n. 131 cm:ä pitkiä. Lapsen syntymäpaino on normaali.

Vastasyntynyt voi olla aneeminen. Lapsuuden anemiaa todetaan noin 79 %:lla. Joillakin anemia voi olla vakava nk. hypoplastinen anemia, jossa punasolujen määrä on hyvin pieni. Anemia voi lievittyä spontaanisti lapsen aikuistuessa.

Joillakin vastasyntyneillä todetaan suoliston hermoseinämän puuttumisen takia suolitukos, joka vaatii välitöntä leikkaushoitoa. Synnynnäinen paksusuolen laajentuma tai Hirschprungin tauti todetaan noin 10 %:lla. Suolistopulmien oireina voi esiintyä vatsan turvotusta ja ummetusta sekä joskus oksentelua. Useimmat aikuiset ovat ylipainoisia.

Hiukset ovat usein harvat ja hennot, ja joiltakin ihon karvoitus voi puuttua kokonaan. Kasvoissa ei ole muita poikkeavia piirteitä.

Kyynärnivelissä todetaan usein ojennusvajaus (>90 %:lla), mutta muut nivelet ovat yliliikkuvat. Ennenaikaiset nivelrikot ovat mahdollisia. Selkärankaan voi toisinaan kehittyä skolioosi eli selkärangan vinouma (n. 20 %:lla) ja lordoosi eli notkoselkä (85 %:lla). Myös rintakehän muoto voi olla poikkeava. Sormet ja varpaat ovat lyhyet ja joustavat. Joillakin voi olla kampurajalat. Potilaat ovat usein vaikeasti liikuntavammaisia.

Jos rusto-hiushypoplasiaan liittyy hengitystieoireita, henkilölle voi kehittyä pysyviä bronkiektasioita eli keuhkoputken laajentumia, joita voi esiintyä jo 2,5-vuotiailla lapsilla.

Immuunipuutoksen aste vaihtelee oireettomasta vakavaan immuunipuutostilaan, jossa potilas tarvitsee hematopoieettisten kantasolujen siirron. Puolustusjärjestelmän heikkoudelle tyypillistä ovat muutokset puolustusjärjestelmän solujen kokonaismäärissä ja alaryhmissä. Neutropenia eli neutrofiilisten valkosolujen vähyys todetaan 6-27 %:lla potilaista. Yli puolella esiintyy myös lymfosyyttien eli imusolujen vähyyttä. Lisäksi potilailla on poikkeavat rokotevasteet. Noin kolmasosalla todetaan tavallista matalammat vasta-ainepitoisuudet immunoglobuliini (Ig)-luokissa A ja -G. Lähes neljäsosalla immuunipuutos pahenee ikääntymisen myötä. Puolustusjärjestelmän vajaatoiminnasta seuraa herkkä infektiotaipumus toistuvine sairasteluineen. Tyypillisesti potilailla esiintyy ylä- ja alahengitystieinfektioita. Lapsuudessa myös välikorvainfektiot ovat tyypillisiä ja myöhemmällä iällä poskiontelontulehdukset. Lapsuudessa immuunipuutos voi komplikaatioineen johtaa myös ennenaikaiseen kuolemaan (6 %:lla).

Immuunivajauksesta seuraa myös alttius erityyppisiin syöpiin, ja noin 6-10 %:lla todetaan jokin syöpä. Syövistä iho- ja verisyövät sekä immuunipuolustusjärjestelmän syövät, kuten ei-klassinen Hodgkinin lymfooma, ovat tavallisimpia löydöksiä. Potilaat, joiden syntymäpituus on lyhyempi, sairastuvat usein nuoremmalla iällä syöpään.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Rusto-hiushypoplasia oireyhtymä johtuu RMPR-geenin mutaatiosta kromosomissa 9 (9p13.3). RMPR-geenituote on RNA-molekyyli, joka osallistuu moniin solunsisäisiin tapahtumiin ja solunjakautumisen säätelyyn. RMPR-geenin mutaatiosta seuraa normaalin solusyklin häiriintyminen. Lapsilla, joilla on rusto-hiushypoplasia, kromosomien päiden nk. telomeerialueet ovat myös normaalia lyhyemmät. Tämä viittaa RMPR:n tärkeyteen kromosomien telomeerialueiden ylläpidossa. Telomeerialueet tarvitaan kromosomimateriaalin ylläpitoon ja niiden lyheneminen alle kriittisen rajan ajatellaan olevan yhteydessä vanhenemiseen ja erilaisiin syöpiin. Rusto-hiushypoplasian tarkkoja tautimekanismeja ei kuitenkaan tunneta.

Suomalainen valtamutaatio (90 % tapauksista Suomessa) käsittää mutaation 70A>G. Ainakin 70 erilaisia mutaatioita on kuvattu lääketieteellisessä kirjallisuudessa. Geenimutaation kantajia, jotka ovat oireyhtymän suhteen siis itse terveitä, arvioidaan olevan Suomessa 1:76, ts. joka 76. suomalainen kantaa oireyhtymää aiheuttavaa geenimuutosta perimässään. Kantajien syöpäalttius ei poikkea muusta väestöstä. Kantajavanhempien todennäköisyys saada lapsi, jolla on rusto-hiushypoplasia, on 25 %.

Oireyhtymä periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi, joskin oireyhtymä voi syntyä myös sattumalta uuden, de novo-mutaation seurauksesta.

Vuosittain Suomessa syntyy 1-3 lasta, joilla on rusto-hiushypoplasia. Suomessa potilaita tiedetään olevan ainakin 140. Rusto-hiushypoplasian esiintyvyys on Suomessa 1:23 000. Amishien keskuudessa rusto-hiushypoplasian esiintyvyys on huomattavasti korkeampi (1-2:1000). Muualla maailmassa oireyhtymä on erittäin harvinainen. Oireyhtymä on yhtä yleinen molemmilla sukupuolilla.

Diagnoosi ja hoito

Jos sikiöajan ultraäänitutkimuksissa havaitaan lyhytraajaisuutta, voidaan istukan tai lapsiveden solunäytteestä tehdä rusto-hiushypoplasian selvittävä geenitesti. Syntymän jälkeen röntgenkuvissa näkyy luiden kasvulevyjen poikkeava rakenne. Verenkuvan muutokset antavat lisäviitteitä rusto-hiushypoplasiasta.

Rusto-hiushypoplasiaan ei ole tällä hetkellä parannuskeinoa, joten hoito on oireiden mukaista. Moniammatillinen hoito ja seuranta sekä mahdollisten liitännäispulmien varhainen diagnosointi ovat potilaalle tärkeitä. Ortopediset leikkaukset ovat mahdollisia alaraajojen käyristymien hoitamiseksi tai löysien tai yliliikkuvien nivelten korjaamiseksi. Tuki- ja liikuntaelinten toiminnan seuranta on tärkeää mm. skolioosin ja nivelrikkojen ennaltaehkäisemiseksi. Fysioterapia ja muut kuntouttavat toimet ovat välttämättömiä.

Hirschprungin tauti hoidetaan kunkin potilaan hyvinvoinnin vaatimalla tavalla. Verenkuvan seuranta on tärkeää, jotta mm. mahdollisen hypoplastisen anemian hoito voidaan aloittaa varhaisessa vaiheessa. Hypoplastinen anemia johtuu luuytimen vajaatoiminnasta ja tila kehittyy osalle potilaista. Myös puolustusjärjestelmän toiminnan seuraaminen on välttämätöntä.

Keuhkojen rakenteen ja toiminnan arviointi magneettikuvauksella on tärkeää, sillä keuhkoputken laajentumia löytyy yleisesti, myös niiltä potilailta, joilla ei ole immuunipuutoksen merkkejä. Koska osalle voi kehittyä myöhäinen immuunipuutos tai syöpä, ilman edeltäviä merkkejä häiriintyneestä puolustusjärjestelmän toiminnasta, tarkka seuranta ja syövän seulonta on suositeltavaa myös oireettomille potilaille.

Rokotukset ovat tärkeitä rusto-hiushypoplasia oireyhtymässä. Ennen rokotusta rokotettavan mahdollinen immuunipuutoksen aste on varmistettava. Immuunipuutospotilaalle eläviä ja heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältävien rokotteiden antamista tulee harkita tarkasti.

Eliniän ennuste

Rusto-hiushypoplasiassa on kohonnut riski menehtyä infektio-, syöpä- ja keuhkotauteihin. Kuolleisuuteen liittyviä riskitekijöitä ovat lyhyempi syntymäpituus, Hirschprungin tauti, keuhkokuume, autoimmuunitaudit ja immuunipuutos. Kaikkia kuolleisuuteen vaikuttavia tekijöitä ei kuitenkaan tunneta.

Historia

Oireyhtymän kuvasi ensi kerran Maroteaux vuonna 1963. Geneetikko Victor. A. McKusick havaitsi vuonna 1965 oireyhtymän olevan yleinen Amishien keskuudessa Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Vuonna 1972 Jaakko Perheentupa ja myöhemmin vuonna 1992 Outi Mäkitie havaitsivat Rusto-hiushypoplasian esiintyvyyden korkeaksi Suomessa. Maaret Ridanpään tutkimusryhmä osoitti rusto-hiushypoplasian geneettisen taustan vuonna 2001.
 

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

Terveyskylä.fi: Rusto-hiushypoplasia
Lyhytkasvuiset ry: Rusto-hiushypoplasia
Socialstyrelsen: Brosk-hårhypoplasisyndromet
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Cartilage-hair hypoplasia

Facebookista löytyy hakusanalla " cartilage hair hypoplasia" saman niminen englanninkielinen keskusteluryhmä oireyhtymää sairastavan läheisille. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Lähteet

Väitöskirja: Immunodeficiency in cartilage-hair hypoplasia: correlation with pulmonary disease, infections and malignancy. Vakkilainen, Svetlana. Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta 2019.
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Cartillage-Hair hypoplasia; CHH
Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education.
Outi Mäkitie. Lasten harvnaiset luustosairaudet - patogeneesistä uusiin hoitoihin. Duodecim 2020;136:521-529.

Harvinaiskeskus Norio

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus