AJANKOHTAISTA TILAA UUTISKIRJE OTA YHTEYTTÄ



Russell-Silverin oireyhtymä (Silver-Russell)

NORIO-KESKUS TIETOLEHTINEN | Tietolehtiset on tarkoitettu yleiskatsaukseksi johonkin tiettyyn oireyhtymään tai sairauteen, ne eivät korvaa perinnöllisyysneuvontaa tai erikoislääkärin konsultaatiota

Russell-Silverin oireyhtymä (Silver-Russell)

Noriokeskus

Lastenneurologi Teija Salokorpi 24.10.2008. Päivitetty 20.12.2017, perinnöllisyyslääkäri Carola Saloranta.


ORPHA: 813

Eri syntymekanismin perusteella määritettyjen alaryhmien ORPHA-koodit: 231144, 231137, 231140, 231147, 96182, 397590
OMIM: 180860
ICD10: Q87.17


Avainsanat: Russell-Silverin oireyhtymä, Silver-Russellin oireyhtymä, RSS, SRS

 

Lyhyesti

Russell-Silverin oireyhtymä on harvinainen oireyhtymä, jonka pääpiirteet ovat jo sikiökauden aikana alkava kasvuhäiriö ja pienikokoisuus, pienikokoisuuden suhteen iso pää, kolmiomaiset kasvot ja vartalon kokoepäsymmetria. Oireyhtymä on epäyhtenäinen sekä syntymekanismin että oirekuvan suhteen. Russell-Silverin oireyhtymän taustalla voi siis olla useita eri geneettisiä syntymekanismeja ja oireet voivat vaihdella henkilöstä toiseen. OIrekuva määräytyy jossain määrin geneettisen taustan mukaan. Noin 50 %:ssa tapauksista Russell-Silverin oireyhtymä aiheutuu metylaatiohäiriöstä kromosomialueella 11p15.5 ja noin 5 – 10% tapauksista se aiheutuu kromosomin 7 ns. uniparentaalisesta disomiasta (UPD7). Oireyhtymään saattaa myös kuulua liikunnallisen ja henkisen kehityksen viiveisyyttä, yleensä lievänä; tämä on hieman yleisempää, mikäli oireyhtymän syntymekanismina on UPD7. Imeväisiässä syömisongelmat ja huono painonnousu ovat Russell-Silverin oireyhtymässä yleisiä, ja joillakin lapsilla voi olla myös synnynnäisiä rakennepoikkeavuuksia.


Taustaa

Vuonna 1953 amerikkalainen lastenlääkäri Henry Silver kuvasi kaksi lasta, jotka olivat pienikokoisia ja joiden vartalolla esiintyi kokoepäsymmetriaa. Brittiläinen lastenlääkäri Alexander Russell kuvasi vuonna 1954 viisi pienikokoista lasta, joilla oli pieni leuka ja kolmiomaiset kasvot, lisäksi osalla potilailla oli vartalolla epäsymmetriaa kasvun suhteen. Heidän kuvaamiansa piirteet on myöhemmin yhdistetty Russell-Silverin oireyhtymäksi


Russell-Silverin oireyhtymän tarkka esiintyvyys ei ole tiedossa; kirjallisuudessa esiintyvyysluvut ovat vaihdelleet 1-50/100 000. Suomessa syntyy noin 1 lapsi vuodessa, joilla todetaan Russell-Silverin oireyhtymä. Oireyhtymää esiintyy kaikkialla maailmalla sekä naisilla että miehillä. Useimmiten Russell-Silverin oireyhtymää sairastava henkilö on perheensä ainut.

 

Oireet ja löydökset

Russell-Silverin oireyhtymän pääpiirteet ovat sikiöaikana alkanut kasvuhäiriö, kolmiomaiset kasvot ja vartalon kokoepäsymmetria. Lapset syntyvät tavallisesti täysiaikaisina, mutta pienikokoisina, usein alle kaksikiloisina. Koska pään kasvu sikiökaudella on ollut normaali, vastasyntyneen pää näyttää suurelta pieneen vartaloon verrattuna. Kasvot ovat kolmiomaiset, koska alaleuka on pieni ja otsa suhteellisen korkea ja vähän eteen työntyvä. Elämän alku­vuosina kasvu jatkuu vähäisenä ja syömisongelmat ovat tavallisia. Pituuskasvu kulkee usein selkeästi -3 SD-käyrän alapuolella, joskus jopa -6 SD tasolla. Lisäksi lapset ovat ruumiinrakenteeltaan hentoja ja paino pituuden nähden on pieni. Aikuispituus on naisilla keskimäärin noin 140 cm ja miehillä noin 150 cm. Noin kolmasosalla havaitaan vartalon, raajojen tai pään kasvuepäsymmetriaa. Tämä voi ilmetä esimerkiksi alaraajojen pituuserona. Yläraajojen suhteellinen lyhyys voi myös kuulla oirekuvaan, jolloin ns. sylimitta on pienempi kuin pituusmitta. Murrosiän kehitys alkaa usein verrattain varhain ja murrosiän kasvupyrähdys jää tavallista pienemmäksi, jolloin pienikokoisuus korostuu. Kädet ja jalat ovat usein pienet, ja pikkusormen käyryys on tavallista.


Hampaiston poikkeavuutta tavataan myös usein Russell-Silverin oireyhtymässä. Osa pysyvistä hampaista voi olla poikkeavan muotoisia ja pieniä. Alaleuan pienuus voi aiheuttaa ongelmia hampaiden puhkeamisessa ja oikomishoidon tarvetta. Lisäksi alaleuan huomattava pienuus voi johtaa hankalaan ylipurentaan. Joskus alaleukaa joudutaan jopa kasvattamaan kirurgisin keinoin.


Liikunnallisen kehityksen ja puheen kehityksen viiveisyyttä tavataan melko usein Russell-Silverin oireyhtymässä. Liikunnallisen kehityksen hitauteen vaikuttavat sekä yleinen lihasten hentous että suhteessa iso pää. Puheen kehityksen ongelmat ja oppimisvaikeudet ovat yleensä lieviä, mutta joillakin on kuvattu myös lievää kehitysvammaisuutta.


Muiden elinten epämuodostumia tavataan tämän oireyhtymän kohdalla vain harvoin. Joskus kuitenkin esimerkiksi munuaisissa, virtsateissä tai sukuelimissä voi olla synnynnäisiä poikkeavuuksia. Pojilla voi ilmetä ns. hypospadia, jolloin virtsaputken aukko sijaitsee poikkeavasti peniksen alapinnalla ja penis voi olla poikkeavan pieni tai muodoltaan käyrä. Myös kivesten laskeutuminen voi jäädä sikiöaikana tapahtumatta, jolloin vastasyntyneellä todetaan ns. piilokivekset. Oireyhtymään liittyy myös taipumus alhaiseen verensokeriin, eli hypoglykemiaan ja monella on oireita ruoansulatuskanavasta esimerkiksi mahanesteen takaisinvirtauksen muodossa.

 

Diagnoosi


Russell-Silverin oireyhtymän diagnoosi tehdään oireiden perusteella. Vuoden 2017 kansainvälisten diagnoosikriteerien mukaan Russell-Silverin oireyhtymästä on kysymys, mikäli neljä seuraavista kuudesta kriteeristä täyttyvät:

 


Näistä kriteereistä suhteellisen iso pää ja ulkoneva otsa ovat ne, jotka parhaiten kuvaavat Russell-Silverin oireyhtymää. Diagnoosia tukevat pieni lihasmassa, hampaiden ahtaus, pienileukaisuus, alaspäin suuntautuneet suupielet ja pikkusormien käyryys.

 

Mistä Russell-Silverin oireyhtymä johtuu?


Tarkka geneettinen syy Russell-Silverin oireyhtymälle pystytään tunnistamaan noin 60%:lla henkilöistä, joille on asetettu Russell-Silverin oireyhtymän diagnoosi. Yleisin syy on metylaatiohäiriö kromosomialueella 11p15, jota nähdään noin 40 – 60%:lla. Tällä alueella olevat geenit ovat joko toimivia tai toimimattomia riippuen kummalta vanhemmalta ne on peritty. Tätä kutsutaan geneettiseksi leimautumiseksi ja se tapahtuu mm. metylaation kautta. Häiriö metylaatiossa aiheuttaa näiden geenien virheellisen toiminnan, mikä johtaa mm. jo sikiökauden aikana tapahtuvaan kasvuhäiriöön.


Noin 5 – 10%:lla syy Russell-Silverin oireyhtymään on uniparentaalinen disomia kromosomissa 7. Uniparentaalinen disomia tarkoittaa sitä, että molemmat kromosomit on peritty samalta vanhemmalta sen sijaan, että toinen olisi peritty äidiltä ja toinen isältä. Jos molemmat kromosomit numero 7 on peritty äidiltä tämä aiheuttaa Russell-Silverin oireyhtymän. Tämä johtuu siitä, että kromosomisssa 7 sijaitsee leimautuvia geenejä, joiden oikea toiminta vaatii, että toinen kromosomi on peritty äidiltä ja toinen isältä.


Alueilla 11p15 ja kromosomissa 7 sijaitsevien leimautuvien geenien toiminta voi myös häiriintyä mikrodeleetion (geneettisen materiaalin pieni häviämä), mikroduplikaation (geneettisen materiaalin pieni kahdentuma), kromosomimateriaalin uudelleen järjestäytymisen tai yksittäisen geenivirheen johdosta, jolloin seurauksena on myös Russell-Silverin oireyhtymä. Nämä syyt Russell-Silverin oireyhtymälle ovat harvinaisempia, mutta niiden tunnistaminen voi olla tärkeätä, koska nämä muutokset voivat johtaa oireyhtymän periytymiseen vanhemmalta lapselle. Joillakin henkilöillä on todettu metylaatiohäiriö samanaikaisesti useammalla kromosomialueella.

 

Perinnöllisyys


Useimmiten perheessä on vain yksi Russell-Silverin oireyhtymää sairastava henkilö ja oireyhtymään johtava geenimuutos on syntynyt uutena muutoksena hänen kohdallaan. Tässä tilanteessa riski, että perheeseen syntyisi toinen samaa oireyhtymää sairastava lapsi on pieni. Myös todennäköisyys, että sairaan henkilön omille lapsille syntyisi Russell-Silverin oireyhtymää sairastava lapsi on tällöin pieni. Sen sijaan niissä harvinaisemmissa perheissä, joissa Russell-Silverin oireyhtymä johtuu yksittäisen geenin geenivirheestä, kromosomimateriaalin uudelleenjärjestäytymisestä, mikrodeleetiosta tai mikroduplikaatiosta, uusiutumisriski on korkeampi ja riippuvainen geenivirheen luonteesta.

                  
Hoito ja kuntoutus


Kasvuhäiriön hoitoon käytetään kasvuhormonihoitoa, jonka hoitotulokset ovat Russell-Silverin oireyhtymässä verrattavissa muiden pienikokoisina syntyneiden lasten hoitotuloksiin. Aikuispituus kasvuhormonihoidon jälkeen on ollut noin -2 –2.5 SD.


Varhaisvaiheen motoriikan kehitystä voidaan tukea fysioterapian keinoin, varsinkin jos lapsi on lihaksiltaan heikko ja pään kannatus on sen suhteellisen suuren koon vuoksi vaikeata.


Hammasongelmien vuoksi tarvitaan usein oikomishoitoa ja mahdollisesti myös leukakirurgisia hoitoja. Piilokivesleikkaus ja muut mahdolliset leikkaushoidot arvioidaan kunkin yksilöllisten tarpeiden mukaan.

 

Ennuste


Elinikäodotus on Russell-Silverin oireyhtymässä tavanomainen. Aikuisiän ongelmat painottuvat pienestä koosta johtuviin käytännön ongelmiin.


Vertaistuki


Vertaistukea voi tiedustella Norio-keskuksesta.

 

Internet-sivuja ja kirjallisuutta

Socialstyrelsen, Silver-Russells syndrom

Orphanet, Silver-Russell syndrome

GeneReviews, Russell-Silver syndrome

Marczak-Halupka A, Kalina MA, Tanska A, Chrzanowska KH. Silver-Russell Syndrome – Part I: Clinical Characteristics and Genetic Background. Pediatr Endocrin Diab Metab 2014;21,3:101-106.                                        

Wakeling EL, Brioude F, Lokulo-Sodipe O, O’Connell SM, Salem J, Bliek J, Canton APM, Chrzanowska KH, Davies JH, Dias RP, Dubern B, Elbracht M, Giabicani E, Grimberg A, Grønskov K, Hokken-Koelega ACS, Jorge AA, Kagami M, Linglart A, Maghnie M, Mohnike K, Monk D, Moore GE, Murray PG, Ogata T, Petit IO, Russo S, Said E, Toumba M, Tümer Z, Binder G, Eggermann T, Harbison MD, I. Temple K, Mackay DJG and Netchine I. Diagnosis and management of Silver–Russell syndrome: first international consensus statement. Nat Rev Endocrinol 2017 Feb;13(2):105-124.


Smeets CCJ, Zandwijken GRJ, Renes JS, and Hokken-Koelega ACS. Long-Term Results of GH Treatment in Silver-Russell Syndrome (SRS): Do They Benefit the Same as Non-SRS Short-SGA? J Clin Endocrinol Metab, May 2016, 101(5):2105–2112.

                                                                                                

 

Norio-keskus

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

norio-keskus@rinnekoti.fi

020 638 5533

Noriokeskus
Noriokeskus