AJANKOHTAISTA TILAA UUTISKIRJE OTA YHTEYTTÄ



Prader-Willin oireyhtymä

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Lyhyet diagnoosikuvaukset on tarkoitettu jonkin oireyhtymän tai harvinaissairauden yleisesittelyksi.

Prader-Willin oireyhtymä

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 24.7.2019

 

Prader-Willi Syndrome (PWS)
 

Lyhyesti

Prader-Willin syndrooma (PWS) on harvinainen geneettinen oireyhtymä, jonka oireet aiheutuvat isältä perityn tietyn kromosomialueen 15 puuttumisesta tai sen käyttämättömyydestä. Geneettinen muutos johtaa hypotalamus-aivolisäke-akselin hormonitoiminnan häiriöön. Oirekirjo vaihtelee huomattavasti yksilöstä toiseen.

Oireet ja löydökset

Raskaudenaikana äidit lähes poikkeuksetta mainitsevat sikiön myöhään alkaneesta ja vähäisestä liikkumisesta kohdussa. Vastasyntyneille on tyypillistä lihasvelttous, joka hankaloittaa imemistä ja nielemistä. Syömisvaikeudet helpottuvat vauvan ollessa noin kuuden kuukauden ikäinen. Vauvoilla on poikkeava itkuääni ja heidän sukupuolielimissään on poikkeavuuksia. Pojilla voi olla esimerkiksi laskeutumattomat kivekset, vajaakehittynyt penis ja tytöillä vajaakasvuiset häpyhuulet.

Myöhemmin psykomotorisessa kehityksessä havaitaan viiveitä, jotka kuitenkin usein lieventyvät iän myötä. Tämän alkuvaiheen jälkeen, noin 12-18 kuukauden ikäisenä, lapsella todetaan lisääntynyttä ruokahalua ja ruokailun jälkeen normaalisti syntyvän kylläisyyden tunteen puuttumista. Jos syömistä ei rajoiteta, jo kaksivuotiaille voi kehittyä hengenvaarallinen lihavuus.

PWS oireyhtymään liittyvä aivojen hypotalamus-aivolisäke-akselin toimintahäiriöt johtavat viivästyneeseen ja puutteelliseen murrosiän kehitykseen ja mm. kasvuhormonin vähäiseen eritykseen. Tämän vuoksi PWS-oireyhtymää sairastavat eivät yleensä pysty saamaan jälkeläisiä ja he jäävät aikuisina normaalia lyhyemmiksi. Naisten keskipituus on noin 147 cm ja miesten noin 155 cm. Koska hypotalamus säätelee myös elimistön lämpötilaa, lämmönsäätely voi olla poikkeavaa. Esimerkiksi infektioiden yhteydessä PWS-oireyhtymässä ei esiinny kuumetta, kylmässä PWS-henkilöt eivät koe tarvitsevansa lisää vaatetusta ja vastaavasti kuumassa ilmanalassa he saattavat pukeutua normaalia lämpimämmin.

Oireyhtymään liittyy lievä tai keskivaikea kehitysvammaisuus, joka ilmenee kouluikään mennessä. Kognitiivisissa taidoissa on huomattavia yksilöllisiä eroja. Ne liittyvät puheen tuottamiseen, kielenkehitykseen ja oppimiseen. Kognitiivisten taitojen kehittymistä voivat häiritä erilaiset psykologiset haasteet, kuten itsepäisyys ja kiukunpuuskat, sekä käyttäytymisongelmat, kuten itseään vahingoittava käytös, ihon nyppiminen sekä muut mahdolliset pakko-oireet. Oireyhtymään liittyy usein myös univaikeuksia.

Ulkonäköpiirteet ovat oireyhtymälle tyypilliset: kapea otsa, mantelin muotoiset silmät, kapea ylähuuli ja alaspäin kääntynyt suu sekä pienet kädet ja jalat. Silmät voivat karsastaa. Hiukset, iho ja silmät voivat jäädä vaaleiksi pigmenttiaineen vähäisyyden vuoksi.

Muita oireyhtymään liittyviä erityispiirteitä ovat mm. osteoporoosi eli luukato, skolioosi eli selkärangan kiertoryhtivirhe, epäselvä puhe, kuiva suu, korkea kipukynnys ja heikko oksentamisrefleksi. PWS:ään liittyy usein myös normaalia aikaisemmin alkava adrenarke, joka on normaali kehitysvaihe ennen murrosikää. Siinä lisämunuaiskuoren sisin kerros alkaa tuottaa miessukupuolihormonien esiasteita, josta seurauksena ovat voimakashajuinen kainalohikoilu, hiusten rasvoittuminen, finnit ja kainalo- tai häpykarvoitus. Varhaistunut adrenarke alkaa pojilla yhdeksään ja tytöillä kahdekaan ikävuoteen mennessä.

PWS-oireyhtymää sairastavien erikoislahjakkuus on esimerkiksi koota palapelejä. Heillä näköaistin ja motoriikan yhdistäminen näyttäisi siis sujuvan paremmin kuin kuuloaistin ja puheen käsittelytaidot.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

PWS oireyhtymän genetiikka on monimuotoinen ja poikkeaa yleisistä periytymistavoista. Oireyhtymän aiheuttaa muutos kromosomissa 15 (15q11-q13), joka johtaa useiden geenimuutoksien kautta mm. hypotalamuksen epänormaaliin toimintaan. Kromosomialueella on ainakin SNRPN- ja NDN-geenit, joita normaalisti luetaan geneettisen leimautumisen vuoksi ainoastaan isältä peritystä kromosomista 15, alueelta 15q11.2. Oireyhtymässä nämä geenit joko puuttuvat tai niiden leimaantumisessa on tapahtunut häiriö, nk. leimauskeskuksen mutaatio. Kromosomialueen muutosten laatu vaikuttaa PWS-henkilöiden oirekirjoon.

Normaalisti 15q11-q13 kromosomialueen tietyt geenit tuotetaan siis vain isältä peritystä kromosomimateriaalista, eikä äidiltä perittyä vastinkromosomialuetta käytetä geenien luentaan laisinkaan. PWS-oireyhtymän voivat aiheuttaa seuraavat muutokset perimässä;

  1. Paternaalinen mutaatio (70 % tapauksista): isältä perityn 15q11-q13-alueen geenit puuttuvat pienen deleetion eli häviämän (mikrodeleetion) vuoksi ja joskus harvinaisissa tapauksissa translokaation eli siirtymän seurauksesta.
  2. Maternaalinen uniparentaalinen disomia (25 % tapauksista): molemmat kromosomit 15 on kokonaan peritty äidiltä, jolloin perimässä ei ole laisinkaan isältä perittyä kromosomia 15.
  3. Leimautumiskeskuksen mutaatio (alle 5 % tapauksista): geenituotteita ei lueta isältä peritystä kromosomialueesta 15q11-q13, kuten normaalisti, poikkeavan geenisäätelyn vuoksi.

PWS-oireyhtymä saa alkuna hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun kromosomimuutoksesta tai varhaisen alkion kehityksen aikana. Oireyhtymä syntyy pääasiassa siis biologisesti sattumalta, de novo-mutaation kautta, ilman aikaisempaa sukuhistoriaa. Joskus harvinaisissa tapauksissa oireyhtymä periytyy. Tällöin kyseessä on usein leimauskeskuksen mutaatio, jolloin perheellä voi olla jopa 50 % mahdollisuus saada perheeseen toinen PWS-oireyhtymää sairastava lapsi. Perhe voi halutessaan selvittää oireyhtymän periytymisen todennäköisyyttä perinnöllisyyslääkärin vastaanotolla. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, ettei PWS-oireyhtymään johtanut geneettinen muutos ole ollut kenenkään syytä, eikä sen syntymiseen olisi voinut mitenkään vaikuttaa.

PWS-oireyhtymän esiintyvyydeksi arvioidaan 1:25 000. Suomessa on noin 150 henkilöä, joilla on PWS-oireyhtymä. Se on yhtä yleinen sekä mies- että naissukupuolella. 

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu Holmin kriteeristöön (alkuperäisin vuodelta 1993) ja perimän analyyseihin, kuten kromosomitutkimukseen (FISH ja molekyylikaryotyypitys), mutaatioanalyysiin, DNA-metylaation tutkimiseen ja eksomisekvenssointiin.

Varhainen diagnoosi on erittäin tärkeää; ylensyönti on kaikkein vakavin oireyhtymän piirre ja kuolleisuutta aiheuttava tekijä PWS-oireyhtymässä. Usein syömisen kontrollointi on aloitettava jo varhain, usein jo ennen kolmen vuoden ikää. Kasvuhormonihoidoista hyötyy moni ennen kasvuiän loppumista. Moniammatillinen tuki, kuten puhe-, toiminta- ja fysioterapia sekä mahdollinen erityisopetus ja psykoterapia, ovat tärkeitä. Tasapainoinen kasvuympäristö tukee parhaalla mahdollisella tavalla lapsen kehittymistä aikuiseksi. Aikuisuudessa itsenäisyyden opettelu ja käytöshäiriöiden lieventäminen ovat tärkeitä tavoitteita.

Eliniän ennuste

Eliniänodotteeseen vaikuttavat huomattavasti kuinka hyvin ylipainon kehittymistä pystytään hillitsemään ja kontrolloimaan. Etenkin miehet ovat herkkiä ylensyönnistä aiheutuviin onnettomuuksille ja vammoille sekä sydänverisuonitaudin riskitekijöille verrattuna naissukupuolen edustajiin. PWS-oireyhtymä sairastavien riski kuolla sydän-verisuonnitapahtumiin on suurempi niillä, joiden periytymistapa noudattaa maternaalista uniparentaalista disomiaa. Yhdysvalloissa tehdyn kuolinsyytutkimuksessa, joka käsitti 486 PWS oireyhtymätapausta vuosilta 1973-2015, todettiin, että 70 % oireyhtymää sairastuneista kuoli aikuisuudessa ja että yleisin kuolinsyy oli hengitysvajaus (31 % tapauksista).

Historia

Ensimmäinen oireyhtymäkuvauksen kirjoitti John Langdon Down vuonna 1887. Prader–Willin oireyhtymä on saanut nimensä sveitsiläisten lääkäreiden Andrea Prader, Alexis Labhart ja Heinrich Willin mukaan, jotka kuvasivat oireyhtymän vuonna 1956.

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

Uudenmaan Vammaispalvelusäätiö (UVPS): PWS-osaamiskeskus; PWS-tietopankki
Suomen PWS yhdistys ry
Socialstyrelsen: Prader-Willis syndrom
Prader-Willi California Foundation: Diagnostic Criteria for Prader-Willi Syndrome ja The Genetics of Prader-Willi Syndrome: An Explanation for the Rest of Us
International Prader-Willi Syndrome Organisation (IPWSO)
Foundation for Prader-Willi Research
Prader-Willi Syndrome Association UK (PWSA)
Prader-Willi Syndrome Association USA

Facebookista löytyy hakusanalla "Prader Willi" suomenkielinen suljettu keskusteluryhmä oireyhtymää sairastavan läheisille: "Prader-Willi oireyhtymä". Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Lähteet

Orphanet: Prader-Willi syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Prader-Willi syndrome
Prader-Willi California Foundation: The Genetics of Prader-Willi Syndrome: An Explanation for the Rest of Us
Pertti Aula, Helena Kääriäinen, Aarno Palotie. Perinnöllisyyslääketiede. Duodecim 2007. 
Maria Arvio, Seija Aaltonen. Kehitysvammainen potilaana. Duodecim 2011.

Harvinaiskeskus Norio

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus