AJANKOHTAISTA TILAA UUTISKIRJE OTA YHTEYTTÄ



Prader-Willin oireyhtymä

NORIO-KESKUS LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Lyhyet diagnoosikuvaukset on tarkoitettu jonkin oireyhtymän tai harvinaissairauden yleisesittelyksi.

Prader-Willin oireyhtymä

Noriokeskus

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Norio-keskus 16.11.2018
Prader-Willi Syndrome (PWS)
 

Prader-Willin syndrooma (PWS) on harvinainen geneettinen oireyhtymä, jonka oireet aiheutuvat tietyn geenialueen puutteellisesta käytöstä ja hypotalamus-aivolisäke-akselin hormonitoiminnan häiriöistä. Oirekirjo vaihtelee yksilöstä toiseen.

Raskaudenaikana äidit lähes poikkeuksetta mainitsevat sikiön myöhään alkaneesta ja vähäisestä liikkumisesta kohdussa.

Vastasyntyneille on tyypillistä lihasvelttous, joka hankaloittaa imemistä ja nielemistä. Vauvaoilla on poikkeava itkuääni ja heidän sukupuolielimissään on poikkeavuuksia, kuten laskeutumattomat kivekset, vajaakehittynyt penis tai vajaakasvuiset häpyhuulet. Noin kuuden kuukauden iässä syömisvaikeudet helpottuvat.

Myöhemmin havaitaan psykomotorisessa kehityksessä viiveitä, jotka kuitenkin usein lieventyvät iän myötä. Tämän alkuvaiheen jälkeen, 12-18 kuukauden ikäisenä, lapsella ilmenee lisääntynyttä ruokahalua ja ruokailun jälkeen normaalisti syntyvän kylläisyyden tunteen puuttumista. Jos syömistä ei rajoiteta, jopa kaksivuotiaille voi kehittyä hengenvaarallinen lihavuus.

PWS oireyhtymään liittyvä aivojen hypotalamus-aivolisäke-akselin toimintahäiriöt johtavat myös puutteelliseen murrosiän kehitykseen ja mm. kasvuhormonin vähäiseen eritykseen. Tämän vuoksi PWS-oireyhtymää sairastavat jäävät aikuisina normaalia lyhyemmiksi. Lisäksi oireyhtymää sairastuneet eivät yleensä pysty saamaan jälkeläisiä. Koska hypotalamus säätelee myös elimistön lämpötilaa, lämmönsäätely voi olla poikkeavaa; esim. infektioiden yhteydessä PWS-oireyhtymässä ei esiinny kuumetta, kylmässä PWS-henkilöt eivät koe tarvitsevansa lisää vaatetusta, ja vastaavasti kuumassa ilmanalassa he saattavat pukeutua normaalia lämpimämmin.

Oireyhtymään liittyy lievä tai keskivaikea kehitysvammaisuus, joka ilmenee kouluikään mennessä. Kognitiivisissa taidoissa on huomattavia yksilöllisiä eroja. Ne liittyvät puheen tuottamiseen ja kielenkehitykseen sekä oppimiseen. Käyttäytymisongelmat, kuten itseään vahingoittava käytös, itsepäisyys sekä kiukunpuuskat sekä psykologiset haasteet voivat vaikeuttaa kognitiivisten taitojen kehittymistä. Oireyhtymään liittyy usein univaikeuksia.

Ulkonäköpiirteet ovat oireyhtymälle tyypilliset: kapea otsa, mantelin muotoiset silmät, kapea ylähuuli ja alaspäin kääntynyt suu sekä pienet kädet ja jalat.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

PWS oireyhtymän genetiikka on monimuotoinen ja poikkeaa yleisistä periytymistavoista. Oireyhtymän aiheuttaa muutos kromosomissa 15 (15q11-q13), jotka johtavat useiden geenimuutoksien kautta mm. hypotalamuksen epänormaaliin toimintaan. Kromosomialueen muutosten laatu vaikuttaa PWS-henkilöiden oirekirjoon.

Normaalisti 15q11-q13 kromosomialueen geenit tuotetaan vain isältä peritystä kromosomimateriaalista, eikä äidiltä perittyä vastinkromosomialuetta käytetä geenien luentaan laisinkaan. PWS-oireyhtymän voivat aiheuttaa seuraavat muutokset perimässä;

  1. Paternaalinen mutaatio (70 % tapauksista): isältä perityn 15q11-q13-alueen geenit puuttuvat deleetion eli häviämän, mikrodeleetion tai translokaation vuoksi.
  2. Maternaalinen uniparentaalinen disomia (25 % tapauksista): kromosomi alue (15q11-q13) on kokonaan peritty äidiltä.
  3. Leimautumiskeskuksen mutaatio (alle 5 % tapauksista): geenituotteita ei lueta isältä peritystä kromosomialueesta 15q11-q13 sen poikkeavan geenisäätelyn vuoksi.

PWS-oireyhtymä saa alkuna hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun kromosomimuutoksesta tai varhaisen alkion kehityksen aikana. Se syntyy pääasiassa siis biologisesti sattumalta, de novo, ilman aikaisempaa sukuhistoriaa. Joskus harvinaisissa tapauksissa, kuten leimauskeskuksen mutaatiossa, perheellä on jopa 50 % mahdollisuus saada perheeseen toinen PWS-oireyhtymää sairastava lapsi. Ennen seuraavaa raskautta, asia kannattaa selvittää perinnöllisyyslääkärin vastaanotolla. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, ettei PWS-oireyhtymään johtanut geneettinen muutos ole ollut kenenkään syytä, eikä sen syntymiseen olisi voinut mitenkään vaikuttaa.

PWS-oireyhtymän esiintyvyydeksi arvioidaan 1:25 000. Suomessa on noin 150 henkilöä, joilla on PWS-oireyhtymä. Se on yhtä yleinen sekä mies- että naissukupuolella. 

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu Holmin kriteeristöön (alkuperäisin vuodelta 1993) ja geneettiseen analyysiin.

Varhainen diagnoosi on erittäin tärkeää; ylensyönti on kaikkein vakavin oireyhtymän piirre ja kuolleisuutta aiheuttava tekijä PWS-oireyhtymässä. Usein syömisen kontrollointi on aloitettava jo varhain, usein jo ennen kolmen vuoden ikää. Kasvuhormonihoidoista hyötyy moni ennen kasvuiän loppumista. Moniammatillinen tuki, kuten puhe-, toiminta- ja fysioterapia sekä mahdollinen erityisopetus ja psykoterapia, on tärkeää. Tasapainoinen kasvuympäristö tukee parhaalla mahdollisella tavalla lapsen kehittymistä aikuiseksi. Aikuisuudessa itsenäisyyden opettelu ja käytöshäiriöiden lieventäminen ovat tärkeitä tavoitteita.

Eliniän ennuste

Eliniänodotteeseen vaikuttaa huomattavasti kuinka hyvin ylipainon kehittymistä pystytään hillitsemään ja kontrolloimaan. Etenkin miehet ovat herkkiä ylensyönnistä aiheutuviin onnettomuuksiin ja vammoihin sekä sydänverisuonitaudin riskitekijöille verrattuna naissukupuolen edustajiin. PWS-oireyhtymä sairastavien riski kuolla sydän-verisuontitapahtumiin on suurempi niillä, joiden periytymistapa noudattaa maternaalista uniparentaalista disomiaa. Yhdysvalloissa tehdyn kuolinsyytutkimuksessa, joka käsitti 486 PWS oireyhtymätapausta vuosilta 1973-2015, todettiin, että 70 % oireyhtymää sairastuneista kuoli aikuisuudessa ja että yleisin kuolinsyy oli hengitysvajaus (31 % tapauksista).

Historia

Ensimmäinen oireyhtymäkuvauksen kirjoitti John Langdon Down vuonna 1887. Prader–Willin oireyhtymä on saanut nimensä sveitsiläisten lääkäreiden Andrea Prader, Alexis Labhart ja Heinrich Willin mukaan, jotka kuvasivat oireyhtymän vuonna 1956.

Aiheesta muualla

Uudenmaan Vammaispalvelusäätiö (UVPS): PWS-osaamiskeskus; PWS-tietopankki
Suomen PWS yhdistys ry
Socialstyrelsen: Prader-Willis syndrom
Prader-Willi California Foundation: Diagnostic Criteria for Prader-Willi Syndrome ja The Genetics of Prader-Willi Syndrome: An Explanation for the Rest of Us
International Prader-Willi Syndrome Organisation (IPWSO)
Foundation for Prader-Willi Research
Prader-Willi Syndrome Association UK (PWSA)
Prader-Willi Syndrome Association USA

Lähteet

Orphanet: Prader-Willi syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Prader-Willi syndrome
Prader-Willi California Foundation: The Genetics of Prader-Willi Syndrome: An Explanation for the Rest of Us
Pertti Aula, Helena Kääriäinen, Aarno Palotie. Perinnöllisyyslääketiede. Duodecim 2007. 
Maria Arvio, Seija Aaltonen. Kehitysvammainen potilaana. Duodecim 2011.

Norio-keskus

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

norio-keskus@rinnekoti.fi

020 638 5533

Noriokeskus
Noriokeskus