Pitt-Hopkinsin oireyhtymä

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Diagnoosikuvaukset ovat yleiskatsauksia, joten ne eivät välttämättä kata kaikkia oireita, joita kyseiseen harvinaissairauteen tai oireyhtymään voi liittyä. Yksilöllisten erojen vuoksi kaikkia kuvauksessa mainittuja oireita ei välttämättä esiinny jokaisella. Diagnoosikuvaukset eivät korvaa terveydenhuollon ammattilaisten antamaa tietoa, eikä niitä pidä käyttää diagnostiikan tai hoidon perusteena.

Pitt-Hopkinsin oireyhtymä

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 22.10.2020

 
Pitt-Hopkins Syndrome, PTHS

Lyhyesti

Pitt-Hopkins oireyhtymä on harvinainen ja monia elimiä koskettava oireyhtymä. Sille tyypillisiä piirteitä ovat keskivaikea tai vaikea kehitysvammaisuus, oireyhtymälle luonteenomaiset kasvonpiirteet, vain valveillaoloaikaan esiintyvät hengitysvaikeudet, ummetus, refluksitauti eli mahan sisällön nouseminen ruokatorveen ja vaikea likinäköisyys. Oireyhtymän oireet eivät ole eteneviä, ja ne vaihtelevat huomattavasti yksilöstä toiseen. Kaikkia alla esiteltyjä oireita ei siis esiinny kaikilla henkilöillä, joilla on Pitt-Hopkinssin oireyhtymä.

Oireet ja löydökset

Varhaislapsuudessa esiintyy usein hypotonisuutta eli lihasvelttoutta, joka voi hankaloittaa esimerkiksi lapsen syömistä. Vauvoja voidaan kuvata hiljaisiksi ja paljon nukkuviksi. Vauvat ja taaperot oppivat yleensä normaalia myöhemmin tarttumaan esineisiin, kääntymään kyljelleen, ryömimään, istumaan ja kävelemään. Lapsen itsenäinen kävely voi olla epävakaata, hankalaa tai jopa mahdotonta. Oireyhtymään liittyy toistuvaa liikettä, kuten esimerkiksi käsien taputtamista ja/tai niiden suuhun laittamista sekä kehon keinuttamista ja hampaiden narskuttelua. Lapset voivat olla myös erityisen kiinnostuneita lelun tai esineen tietystä yksityiskohdasta.

Varhaislapsuudessa tai aikuisuudessa alkavat hengitysvaikeudet (55-60 % tapauksista) esiintyvät vain valveillaolon aikana. Hengitysvaikeuksille on tyypillistä hyperventilaatio eli liikahengitys, jota seuraavat hengityskatkokset sekä ihon ja limakalvojen syanoosi eli sinerrys. Hyperventilaation voivat laukaista voimakkaat tunteet tai väsymys. 

Pituuskasvu jää usein ikäistään lyhyemmäksi ja oireyhtymään voi liittyä mikrokefaliaa eli pienipäisyyttä. Kasvoissa voi esiintyä pieniä oireyhtymälle tyypillisiä poikkeavuuksia, kuten muita perheenjäseniä korkeammat poskipäät, leveämpi suu ja paksummat huulet, jotka ovat muodoltaan erilaiset. Hammasvälit voivat olla tavanomaista suuremmat ja alaleuka voi olla hiukan eteenpäin työntynyt. Oireyhtymälle ominaiset kasvonpiirteet korostuvat lapsen vanhetessa. Näköhäiriöt, kuten karsastus ja myopia eli likinäköisyys, ovat yleisiä löydöksiä.

Ruuansulatuselimistön pulmat, kuten ummetus (75 % tapauksista) ja refluksitauti (< 50 %) ovat myös hyvin tavanomaisia. Selkärangan skolioosi eli selkärangan sivuttainen vinouma ts. kiertoryhtivirhe (25 %) ja esimerkiksi kampurajalka (20 %) tai pes planus eli jalkaterän matala jalkaholvi nk. latuskajalat ovat mahdollisia. Lähes kaikilla todetaan nilkan hyperpronaatio eli nilkan tavallista suurempi sisäänpäin kallistuminen. Miehillä voi esiintyä mm. piilokivekset.

Pitt-Hopkinsin oireyhtymään liittyy useita neurologisia oireita. Kehitysvammaisuus voi olla keskivaikeaa tai vaikeaa. Kognitiiviset taidot ovat usein laajemmat kuin mitä yleensä ajatellaan ja yleisessä kirjallisuudessa esitetään. Suurin osa henkilöistä, joilla on Pitt-Hopkins-oireyhtymä, eivät puhu. He kuitenkin ymmärtävät puhetta ja kommunikoivat elein, jotkut muutamin sanoin tai lyhyin lausein.

Epilepsiaa ilmenee puolella (40-50 %). Jos epilepsiaa ilmenee, se puhkeaa varhaislapsuudesta noin 18-ikävuoteen välisenä aikana. Myös uniongelmia, autismikirjon häiriöitä ja ADHD:tä eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä voi esiintyä.

Luonteeltaan henkilöt, joilla on Pitt-Hopkinsin oireyhtymä, ovat iloisia ja nauravaisia. He rakastavat musiikkia. Kuitenkin myös aggressiivisuutta, levottomuutta ja ujoutta voi esiintyä, etenkin uusissa tilanteissa tai arjen rutiinien muuttuessa. 

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Oireyhtymä johtuu TCF4-geenin mutaatiosta tai koko geenin deleetiosta eli häviämästä kromosomissa 18 (18q21.2). TCF4-geenistä valmistetaan b-HLH transkriptiotekijää, jonka toiminta tarvitaan keskushermoston normaaliin kehitykseen.

Oireyhtymä periytyy autosomissa dominoivasti eli vallitsevasti. Toisin sanoen, vain yksi TCF4-geenin mutaatio on riittävä aiheuttamaan Pitt-Hopkinsin oireyhtymän. Useimmissa tapauksissa TCF4-geenimutaatio on syntynyt biologisesti sattumalta, de novo, ja on siis täysin uusi mutaatio perheessä ja suvussa. Huomionarvoista on, että sukusolulinjan mosaikismista johtuvia tapauksia tunnetaan maailmalla. Lisää mosaikismista voitte halutessanne lukea Harvinaiskeskus Norion sivuilta kohdasta: Syventävää tietoa perimästä ja perinnöllisyydestä - 70 kysymystä ja vastausta: Mosaikismi. Oireyhtymän syntyyn ei voi vaikuttaa, eikä se ole kenenkään syytä.

CNTNAP2- ja NRXI-geenimutaatioista seuraa Pitt-Hopkinsin kaltaisia oireita. CNTNAP2-geenimuutoksesta johtuvaa oireyhtymää kutsutaan Pitt-Hopkinsin-kaltaiseksi oireyhtymä tyyppi-1:ksi ja NRXI-geenimutaation aiheuttamaa oireyhtymää Pitt-Hopkinsin-kaltaiseksi oireyhtymä tyyppi 2:ksi.

Pitt-Hopkinsin oireyhtymää on kuvattu ainakin 500 tapausta lääketieteellisessä kirjallisuudessa. Oireyhtymän yleisyydeksi on arvioitu 1: 34000 - 1: 41 000. Sitä esiintyy molemmilla sukupuolilla ja eri etnisissä ryhmissä.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan, elektroenkefalografiaan eli EEG:hen ja aivojen magneettikuvaukseen (MRI). Aivokuvauksessa voidaan havaita poikkeavuuksia esimerkiksi tyvitumakkeisiin kuuluvassa häntätumakkeessa (nucleus caudatus), hippokampuksessa, aivokammioissa, ohimolohkossa ja aivokurkiaisessa. Geenitesti varmistaa diagnoosin.

Erotusdiagnoosissa on huomioitava Angelmanin, Rettin ja Mowat-Wilsonin oireyhtymät sekä Pitt-Hopkinsin kaltaiset oireyhtymätyypit-1 ja -2.

Hoito on oireiden mukaista ja voi käsittää mm. ortopediset hoidot, refluksi-, ummetus- ja epilepsialääkityksen, toiminta-, puhe-, toiminta- ja fysioterapian. Silmälääkärin säännölliset tarkastukset ovat myös tarpeen likinäköisyyden hoitamiseksi.

Eliniän ennuste

Eliniänodote on normaali. Mahdolliseen epilepsiaan voi kuitenkin liittyä komplikaatioita, jotka voivat lyhentää elinikää.

Historia

Lääkärit Pitt D. ja Hopkins I. kuvasivat oireyhtymän vuonna 1978. Oireyhtymän taustalla oleva geeni löydettiin vuonna 2008.

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Aiheesta muualla

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Pitt-Hopkins syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): Pitt-Hopkins Syndrome
Pitt Hopkins research Foundation
Pitt-Hopkins UK

Facebookista löytyy hakusanalla "Pitt-Hopkins Finland" suljettu keskusteluryhmä niille läheisille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Lähteet

Orphanet: Pitt-Hopkins syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Pitt-Hopkins syndrome; PTHS
GeneReviews®: Pitt-Hopkins Syndrome

Harvinaiskeskus Norio

Paciuksenkatu 19, 00270 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus