AJANKOHTAISTA TILAA UUTISKIRJE OTA YHTEYTTÄ



Pitt-Hopkinsin oireyhtymä

NORIO-KESKUS LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Lyhyet diagnoosikuvaukset on tarkoitettu jonkin oireyhtymän tai harvinaissairauden yleisesittelyksi.

Pitt-Hopkinsin oireyhtymä

Noriokeskus

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Norio-keskus 6.3.2019

 
Pitt-Hopkins Syndrome, PTHS

Lyhyesti

Pitt-Hopkins oireyhtymä on harvinainen ja monia elimiä koskettava oireyhtymä. Sille tyypillisiä piirteitä ovat keskivaikea tai vaikea kehitysvammaisuus, luonteenomaiset kasvonpiirteet, vain valveillaoloaikaan esiintyvät hengitysvaikeudet, ummetus ja refluksitauti eli mahan sisällön nouseminen ruokatorveen ja vaikea likinäköisyys. Oireyhtymän oireet eivät ole eteneviä, ja ne vaihtelevat huomattavasti yksilöstä toiseen. Kaikkia alla esiteltyjä oireita ei siis esiinny kaikilla Pitt-Hopkinssia sairastavilla henkilöillä.

Oireet ja löydökset

Varhaislapsuudessa esiintyy usein hypotonisuutta eli lihasvelttoutta, joka voi hankaloittaa esimerkiksi lapsen syömistä. Vauvoja voidaan kuvata hiljaisiksi ja paljon nukkuviksi. Vauvat ja taaperot oppivat yleensä normaalia myöhemmin tarttumaan esineisiin, kääntymään kyljelleen, ryömimään, istumaan ja kävelemään. Lapsen itsenäinen kävely voi olla epävakaata, hankalaa tai jopa mahdotonta. Oireyhtymään liittyy toistuvaa liikettä, kuten esimerkiksi käsien taputtamista ja/tai suuhun laittamista sekä kehon keinuttamista ja hampaiden narskuttelua. Lapset voivat olla myös erityisen kiinnostuneita lelun tai esineen tietystä yksityiskohdasta.

Varhaislapsuudessa tai aikuisuudessa alkavat hengitysvaikeudet (55-60 % tapauksista) esiintyvät vain valveillaolon aikana. Hengitysvaikeuksille on tyypillistä hyperventilaatio eli liikahengitys, jota seuraavat hengityskatkokset sekä ihon ja limakalvojen syanoosi eli sinerrys. Hyperventilaation laukaisevat usein voimakkaat tunteet tai väsymys. 

Pitt-Hopkinsin oireyhtymää sairastavat jäävät ikäistään lyhyemmiksi ja heillä voi esiintyä mikrokefaliaa eli pienipäisyyttä. Kasvoissa voi esiintyä pieniä oireyhtymälle tyypillisiä poikkeavuuksia, kuten muita perheenjäseniä korkeammat poskipäät, leveämpi suu ja paksummat huulet, jotka ovat muodoltaan erilaiset. Hammasvälit voivat olla suuremmat ja alaleuka voi olla hiukan eteenpäin työntynyt. Oireyhtymälle ominaiset kasvonpiirteet korostuvat lapsen vanhetessa. Silmäongelmat, kuten karsastus ja myopia eli likinäköisyys, ovat yleisiä löydöksiä.

Ruuansulatuselimistön pulmat, kuten ummetus (75 % tapauksista) ja refluksitauti (< 50 %) ovat myös hyvin tavanomaisia. Selkärangan skolioosi eli kiertoryhtivirhe (25 %) ja esimerkiksi lattajalat (pes planus) tai kampurajalka (20 %) ovat mahdollisia. Nilkan hyperpronaatio eli nilkan tavallista suurempi sisäänpäin kallistuminen on lähes kaikilla Pitt-Hopkinsin oireyhtymää sairastavilla henkilöillä. Miehillä voi esiintyä mm. piilokivekset.

Pitt-Hopkinsin oireyhtymään liittyy useita neurologisia oireita. Kehitysvammaisuus voi olla keskivaikeaa tai vaikeaa. Kognitiiviset taidot ovat laajemmat kuin mitä usein ajatellaan ja yleisessä kirjallisuudessa esitetään. Suurin osa Pitt-Hopkins-oireyhtymää sairastavista eivät puhu. He kuitenkin ymmärtävät puhetta ja kommunikoivat elein, jotkut muutamin sanoin tai lyhyin lausein.

Epilepsiakohtauksia ilmenee puolella Pitt-Hopkinsin oireyhtymää sairastavilla (40-50 % tapauksista). Jos epilepsiaa ilmenee, se puhkeaa varhaislapsuudesta noin 18-ikävuoteen välisenä aikana. Pitt-Hopkinsin oireyhtymää sairastavilla voi esiintyä myös uniongelmia, autismikirjon häiriöitä ja ADHD:tä eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä.

Pitt-Hopkins oireyhtymää sairastavat henkilöt ovat yleensä iloisia ja nauravaisia. He rakastavat musiikkia. Kuitenkin myös aggressiivisuutta, levottomuutta ja ujoutta voi esiintyä, etenkin uusissa tilanteissa tai arjen rutiinien muuttuessa. 

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Oireyhtymä johtuu TCF4-geenin mutaatiosta tai koko geenin deleetiosta eli häviämästä kromosomissa 18 (18q21.2). TCF4-geenistä valmistetaan b-HLH transkriptiotekijää, jonka toiminta tarvitaan keskushermoston normaaliin kehitykseen.
Oireyhtymä periytyy autosomissa dominoivasti eli vallitsevasti. Toisin sanoen, vain yksi TCF4-geenin mutaatio on riittävä aiheuttamaan Pitt-Hopkinsin oireyhtymän. Useimmissa tapauksissa TCF4-geenimutaatio on syntynyt biologisesti sattumalta, de novo, ja on siis täysin uusi mutaatio perheessä ja suvussa. Huomionarvoista on, että myös perittyjä, sukusolulinjan mosaikismista johtuvia tapauksia tunnetaan maailmalla. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, ettei oireyhtymän syntyyn ole voinut vaikuttaa mitenkään, eikä se ole kenenkään syy.

CNTNAP2- ja NRXI-geenimutaatioista seuraa Pitt-Hopkinsin kaltaisia oireita. CNTNAP2-geenimuutoksesta johtuvaa oireyhtymää kutsutaan Pitt-Hopkinsin-kaltaiseksi oireyhtymä tyyppi 1:ksi ja NRXI-geenimutaation aiheuttamaa oireyhtymää Pitt-Hopkinsin-kaltaiseksi oireyhtymä tyyppi 2:ksi.

Pitt-Hopkinsin oireyhtymää sairastavia henkilöitä on kuvattu ainakin 500 tapausta lääketieteellisessä kirjallisuudessa. Oireyhtymän yleisyydeksi on arvioitu 1: 34000 - 1: 41 000. Sitä esiintyy tasapuolisesti molemmilla sukupuolilla ja eri etnisissä ryhmissä.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan, elektroenkefalografiaan eli EEG:hen ja aivojen magneettikuvaukseen (MRI). Aivokuvauksessa voidaan havaita poikkeavuuksia esimerkiksi tyvitumakkeisiin kuuluvassa häntätumakkeessa (nucleus caudatus), hippocampuksessa, aivokammioissa, ohimolohkossa ja aivokurkiaisessa. Geenitesti varmistaa diagnoosin.

Erotusdiagnoosissa on huomioitava Angelmanin, Rettin ja Mowat-Wilsonin oireyhtymät sekä Pitt-Hopkinsin kaltaiset oireyhtymä tyypit-1 ja -2.

Hoito on oireiden mukaista ja voi käsittää mm. ortopediset hoidot, refluksi-, ummetus- ja epilepsialääkityksen, toiminta-, puhe- ja fysioterapian. Silmälääkärin säännölliset tarkastukset ovat myös tarpeen likinäköisyyden hoitamiseksi.

Eliniän ennuste

Eliniänodote on normaali. Mahdollisiin epilepsiakohtauksiin voi kuitenkin liittyä komplikaatioita, jotka voivat lyhentää elinikää.

Historia

Lääkärit Pitt D. ja Hopkins I. kuvasivat oireyhtymän vuonna 1978. Oireyhtymän taustalla oleva geeni löydettiin vuonna 2008.

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Norio-keskuksesta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Norio-keskuksen periytyvyysneuvojaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Periytyvyysneuvojan palvelut puh. 044 5765 439

Aiheesta muualla

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Pitt-Hopkins syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): Pitt-Hopkins Syndrome
Pitt Hopkins research Foundation
Pitt-Hopkins UK

Facebookista löytyy hakusanalla "Pitt-Hopkins Finland" suljettu keskusteluryhmä oireyhtymää sairastavan läheisille. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Lähteet

Orphanet: Pitt-Hopkins syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Pitt-Hopkins syndrome; PTHS
GeneReviews®: Pitt-Hopkins Syndrome

Norio-keskus

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

norio-keskus@rinnekoti.fi

020 638 5533

Noriokeskus
Noriokeskus