AJANKOHTAISTA TILAA UUTISKIRJE OTA YHTEYTTÄ



Pallister-Killianin oireyhtymä

NORIO-KESKUS LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Lyhyet diagnoosikuvaukset on tarkoitettu jonkin oireyhtymän tai harvinaissairauden yleisesittelyksi.

Pallister-Killianin oireyhtymä

Noriokeskus

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Norio-keskus 16.10.2018

PKS
Tetrasomia 12p deleetio
Pallister-Killianin mosaiikkioireyhtymä

Pallister-Killianin oireyhtymä (PKS) on harvinainen synnynnäinen anomalia- (puutos) ja kehitysvammaoireyhtymä. Oireyhtymän aiheuttaa kromosomin 12 lyhyen käsivarren (p) nelinkertainen ylimäärä (tetrasomia) kahden lyhyen kromosomikäsivarren sijaan. Kaikissa sairastuneen henkilön soluista ei kuitenkaan ole kromosomipoikkeavuutta, joten kyse on mosaikismista. Tämän vuoksi oireyhtymästä käytetään myös nimityksiä 12p-tetrasomiamosaikismi tai Pallister-Killianin mosaiikkioireyhtymä. Pallister-Killianin oireyhtymän vaikeusasteen määrittelee mosaikismin laajuus ts. kuinka monessa solussa henkilöllä on 12p-tetrasomiaa eli kaksi ylimääräistä 12p-kromosomikäsivartta. Ne henkilöt, joilla on vähemmän 12p-kromosomipoikkeavuuksia soluissaan, ovat oirekuvaltaan usein myös lievempiä.

Pallister-Killianin oireyhtymän ulkonäöllisiin tunnusmerkkeihin kuuluvat mm. karkeat kasvonpiirteet, korkea otsa ja kaljuuntuminen ohimon ja otsan alueelta, harvat ripset ja kulmakarvat, toisistaan etäällä olevat silmät, ihopoimu silmän sisäkulmassa, matala silmäkuoppien yläpuolinen alue kasvoissa (subraorbital ridge), matala ja leveä nenänselkä, lyhyt nenä ja ylöspäinkääntyneet sieraimet sekä suuri suu, jossa on iso ylähuuli. Kasvonpiirteiden poikkeavuudet korostuvat iän myötä. Esimerkiksi vanhemmalla iällä leuasta tulee terävä ja kielestä suuri.

Lapsi on syntyessään hypotoninen eli lihaksistoltaan veltto. Tämä voi vaikeuttaa mm. lapsen syömistä, hengittämistä ja myöhemmin seisomaan ja kävelemään oppimista. Yli puolet Pallister-Killianin oireyhtymää sairastavista (n. 70 %) tarvitsee kävelytuet. Kontraktuurat eli jäykistymät esimerkiksi nivelissä kehittyvät iän myötä. Olkavarsi ja reisi ovat lyhyet (ritsomelia). Jalat ja kädet ovat pienet, ja sormien ja varpaiden kynnet ovat vajaakehittyneet.

Pallister-Killianin oireyhtymään voi liittyä useita synnynnäisiä epämuodostumia. Näistä yleisimmät ovat pallean ja peräaukon poikkeamia. Neljänneksellä sairastuneista löydetään sydämen rakennevikoja, joista tyypillisimmät sijaitsevat kammion väliseinässä. Oireyhtymään liittyy usein myös vaikeaa älyllistä kehitysvammaisuutta, epilepsiakohtauksia, ihon pigmenttihäiriöitä (ihossa alueita, joissa on joko liian vähän tai liian paljon pigmenttejä) sekä joissakin harvinaisissa tapauksissa kuuroutta.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Oireyhtymän aiheuttaa solunjakautumisen yhteydessä tapahtuva epänormaali kromosomien kahdentuminen ja jakautuminen. Tällöin normaaliin kromosomipariin nro 12 on liittynyt ylimääräinen isokromosomi-12, joka koostuu kahdesta lyhyestä kromosomin käsivarresta (p), eikä lyhyestä (p) ja pitkästä (q) kromosomikäsivarresta, kuten normaalisti. Suurin osa kromosomipoikkeavuuksista tapahtuu äidiltä peräisin olevassa kromosomissa 12. Syytä tähän ei tiedetä.

Pallister-Killianin oireyhtymä ei yleensä periydy, vaan kromosomipoikkeavuus syntyy biologisesti sattumalta, de novo, ilman aikaisempaa ko kromosomipoikkeavuuden historiaa suvussa. Usein Pallister-Killianin oireyhtymän aiheuttava kromosomipoikkeavuus johtaa keskenmenoon tai lapsen varhaiseen syntymänjälkeiseen menehtymiseen.

Pallister-Killianin oireyhtymän esiintyvyys ei ole tiedossa, mutta sen arvio on 1: 25 000.

Diagnoosi ja hoito

Pallister-Killianin oireyhtymän diagnoosi perustuu kliinisten tutkimusten lisäksi potilaasta tehtävään kromosomianalyysiin. Usein poikkeavaa kromosomilöydöstä ei kuitenkaan löydetä tutkimalla verinäytteen lymfosyyttejä, koska nopeasti jakautuvat solut voivat menettää kromosomipoikkeavuutensa. Sen sijaan kromosomitutkimus tehdään potilaan ihonäytteestä, ihon fibroblasteista. Pallister-Killianin oireyhtymän taustalla oleva isokromosomi havaitaan fibroblasteista 30-100 % todennäköisyydellä. In situ hybridisaatiota (FISH) tai vertailevaa genomista hybridisaatiotestiä (CGH) voidaan käyttää varmistamaan, että kyseessä on juuri kromosomin 12 poikkeama.

Erotusdiagnoosissa on huomioitava 12p-trisomia ja Frynsin oireyhtymä.

Raskaudenaikaisen diagnoosin jäljille voidaan päästä ultraäänitutkimuksessa, jos sikiöllä havaitaan useita Pallister-Killianin oireyhtymään sopivia rakennepoikkeavuuksia. Näitä ovat mm. palleatyrä, liiallinen lapsiveden määrä, sikiön turvotus, sydämen epämuodostumat ja lyhyet raajat. Ultraäänilöydösten jälkeen tehdään kromosomianalyysi, joka voi selittää kehittyvän sikiön epämuodostumien taustalla olevia syitä.

Erityistä hoitoa Pallister-Killianin oireyhtymälle ei ole, vaan se perustuu jokaisen sairastuneen henkilön yksittäisten oireiden hoitoon.

Eliniän ennuste

Oireyhtymän ennuste on usein heikko. Useimmat tapauksista menehtyvät ennen syntymää, usein palleatyrän vuoksi. Elävänä syntyneistä noin puolet selviävää ensimmäisistä elinvuosistaan. Huomioitavaa kuitenkin on, että yli 40-ikävuoden iän saavuttaneita Pallister-Killianin oireyhtymää sairastavia henkilöitä tunnetaan maailmalla.

Historia

Phillip Pallister kuvasi oireyhtymän ensikerran vuonna 1977 ja Maria Teschler-Nicola ja Wolfgang Killian vuonna 1981. Vuonna 2003 Pallister löysi oireyhtymän selittäväksi syyksi tetrasomia 12p:n.

Aiheesta muualla

Socialstyrelsen: Pallister-Killians syndrome
Unique: Pallister-Killian syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): Pallister Killian Mosaic Syndrome
PKS KIDS, Facebook: PKS Kids

Kokemustietoa

Kehitysvammaisten Tukiliitto ry: Vamman kanssa eläminen on järjestelykysymys
Children’s Specialized Hospital: Brianna’s Story of Pallister Killian Syndrome

Lähteet

Orphanet: Tetrasomy 12p
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Pallister-Killian Syndrome, PKS

Norio-keskus

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

norio-keskus@rinnekoti.fi

020 638 5533

Noriokeskus
Noriokeskus