Pallister-Hallin oireyhtymä

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Lyhyet diagnoosikuvaukset on tarkoitettu jonkin oireyhtymän tai harvinaissairauden yleisesittelyksi.

Pallister-Hallin oireyhtymä

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Norio-keskus 16.7.2019

 
PHS
congenital hypothalamic hamartoblastoma syndrome
Mosaiikkinen tetrasomia 12p
Isokromosomi 12p

Lyhyesti

Pallister-Hallin oireyhtymä on erittäin harvinainen ja moninainen epämuodostumaoireyhtymä, joka ilmenee usein syntymän yhteydessä. Oireyhtymän piirteisiin kuuluvat hypotalamuksen hamartooma, aivolisäkkeen poikkeava hormonitoiminta, jakautunut kurkunkansi (bifid epiglottis), ylimääräiset sormet ja/tai varpaat ja joskus myös munuaisten ja virtsa- ja sukupuolielinten epämuodostumat sekä peräaukon umpeuma. Oirekirjo ja oireiden vaikeusasteet vaihtelevat huomattavasti. Jotkut oireyhtymää sairastavista kuolevat syntymän aikoihin, kun taas toiset ovat lähes oireettomia ja heillä on normaali eliniänodote. Kaiken kaikkiaan vain pienellä osalla todetaan vakavia komplikaatioita. Usein oireyhtymä diagnosoidaan lapsuudessa.

Oireet ja löydökset

Useimmilla vastasyntyneillä todetaan pikkusormen ja/tai -varpaan vieressä ylimääräisiä sormia ja/tai varpaita (pos-taksiaalinen polydaktylia) tai kolmannen ja neljännen sormen välissä esiintyvä sentraalinen tai nk. mesoaksiaalinen polydaktylia. Polydaktyliaan voi liittyä myös varpaiden ja/tai sormien yhteenkasvua (syndaktyliaa) sekä kynsien kehityshäiriöitä.

Oireyhtymälle tyypillisiä kasvojen piirteitä ovat mm. lyhyt nenä, litteä nenänselkä sekä matalalla kasvoissa sijaitsevat pienet ja taaksepäin kääntyneet korvat. Joillakin sairastuneilla todetaan suulakihalkio, kitakielekkeen halkio tai useita kiinnityspoimuja suuontelossa (buccal frenula). Kurkunkannen halkio (bifid epiglottis) on erittäin tyypillinen tälle oireyhtymälle. Sen lisäksi oireyhtymässä voi esiintyä myös kurkunpään takaosan halkioita (posterior laryngeal clefts), jotka voivat johtaa hengenvaaralliseen hengityselinten vajaatoimintaan. Tavallisesti kurkunpään rakenteiden epämuodostumat eivät kuitenkaan aiheuta ongelmia syödessä tai hengittäessä.

Hypotalamuksen hamartoomat eli kasvaimen tapaiset muodostumat ovat usein oireettomia, mutta ne voivat myös aiheuttaa panhypopituitarismia eli yleisen aivolisäkkeen vajaatoiminnan, jossa useiden aivolisäkkeen hormonien eritys on puutteellista. Etenkin aivolisäkkeen tuottaman kortikotropiinin (ACTH:n) ja sen aikaan saamien lisämunuaiskuoren hormonien puutteet voivat olla kohtalokkaita. Hypatalamuksen hamartooma voi olla syynä myös epilepsiakohtauksiin, jotka muistuttavat naurua: kohtaukset ilmenevät kasvoissa ja liikkeinä palleassa ja rintakehässä. Mahdollinen epilepsia puhkeaa usein ennen kolmen-neljän vuoden ikää. Myös muun tyyppiset epilepsiat ovat mahdollisia.

Oireyhtymään voi liittyä poikkeavat virtsatiet ja munuaisten synnynnäinen puutos tai kehityshäiriö. Munuaisissa voi olla myös kystia. Sukupuolielinten rakenteissa voidaan löytää naissukupuolella emättimen surkastuma tai nesteen kertyminen emättimeen ja kohtuun (hydrometrocolpos). Miessukupuolella voi esiintyä piilokiveksisyyttä ja penis voi jäädä pieneksi.

Muita oireyhtymän piirteitä voivat olla mm. sikiön kasvun viivästymä kohdussa, poikkeamat keuhkojen normaalisti tapahtuvassa lohkoutumisessa, peräaukon umpeuma, synnynnäiset sydänvia, ja yleistynyt luuston kehityshäiriö, johon voi liittyä mm. raajojen lyhyyttä.

Pallister-Hallin oireyhtymään voi liittyä älyllinen kehitysvammaisuus ja käyttäytymishäiriöitä.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Pallister-Hallin oireyhtymän aiheuttaa 95 %:ssa tapauksista mutaatio GLI3-geenissä kromosomissa 7 (7p14.1). GLI3-geenistä tuotetaan nk. transkriptiotekijää, joka edistää tai estää tiettyjen geenien luentaa DNA:sta. Tätä transkriptiotekijää aktivoi Hedgehog viestintäreitti. Yhdessä GLI3-proteiini ja Hedgegog-viestintäreitti säätelevät mm. kallon kehitystä sekä osteoblastien eli luuta muodostavien solujen erilaistumispaikkaa ja erilaistumisnopeutta alkionkehityksen aikana. Pallister-Hallin oireyhtymässä GLI3-geenin mutaatista seuraa tavallista lyhyempi GLI3-transkriptiotekijä, joka jatkuvasti estää tiettyjen geenien luentaa geenituotteiksi. On epäselvää miten GLI3-geenin mutaatio johtaa Pallister-Hallin oireyhtymässä esiintyviin oireisiin.

Huomionarvoista on, että GLI3-geenin eri mutaatiot aiheuttavat myös muita oireyhtymiä, kuten Greig kefalopolysyn-daktylia oireyhtymän (ks. jäljempänä).

Oireyhtymä periytyy autosomissa dominoivasti eli vallitsevasti. On huomattu, että perheessä periytyvät Pallister-Hallin oireyhtymän oirekuvat ovat lievemmät kuin jos oireyhtymä on syntynyt perheeseen biologisen sattuman seurauksesta, täysin uuden ja aikaisemmin suvussa esiintymättömän de novo-mutaation seurauksesta. Uusien de novo-mutaatioiden osuus on noin 25 % kaikista diagnosoiduista Pallister-Hall oireyhtymätapauksista.

Lääketieteellinen kirjallisuus on kuvannut yli 100 Pallister-Hallin oireyhtymätapausta maailmalta, mutta todennäköisesti oireyhtymä on alidiagnosoitu. Tarkempaa tietoa esiintyvyydestä ei ole saatavilla. Oireyhtymää esiintyy tasapuolisesti kaikissa etnisissä kansanryhmissä ja molemmilla sukupuolilla.

Diagnoosi ja hoito

Jos perheessä on jo yksi Pallister-Hallin oireyhtymätapaus, diagnoosin asettamiseksi riittää kaksi oireyhtymälle tyypillistä löydöstä, kuten esimerkiksi aivojen magneettikuvauksella todettava hypotalamuksen hamartooma tai sentraalinen polydaktylia (tai nk. mesoaksiaalinen polydaktylia) ja kurkunkannen halkeuma (bifid epiglottis) tai hypopituitarismi. Diagnoosi varmistetaan analysoimalla koko GLI3-geenin emäsjärjestys eli sekvenssi. Geenitestin antama tieto on erityisen tärkeä lievän oirekuvan selvittämiseksi.

Erotusdiagnoosissa on otettava huomioon mm. postaksiaalinen polydaktylia tyyppi A1 ja -B, preaksiaalinen polydaktylia tyyppi 4 ja Greig kefalopolysyndaktylia-oireyhtymät, jotka kaikki aiheutuvat GLI3-geenin mutaatioista. Myös joihinkin orofasiodigitaalinen oireyhtymiin liittyy GLI3-geenin mutaatiot.

Pallister-Hallin oireyhtymää on hyvä verrata myös muihin oireyhtymiin, joiden oireissa on paljon yhteneväisyyksiä, vaikka geenimutaatio onkin eri kuin GLI3-geenin mutaatio. Tällaisia oireyhtymiä ovat mm. Holzgreve-Wagner-Rehderin, McKusick-Kaufmanin oireyhtymä, Holt-Oramin oireyhtymä ja Bardet-Biedlin oireyhtymä sekä Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymä, kuten myös kraniofaryngiooma, Ellis-Van Creveldin oireyhtymä ja synnynnäinen hypotalamushamartooma oireyhtymä.

Perheen niin halutessa, lapsen syntymää edeltävä diagnostiikka on mahdollista niille, joissa perheessä tiedetään olevan Pallister-Hallin oireyhtymää aiheuttava GLI3-geenin mutaatio. Tällöin esimerkiksi sikiön mahdollista hypotalamuksen hamartoomaa voidaan etsiä sikiön magneettikuvauksella.

Parantavaa hoitoa ei ole. Hoito on jokaisen yksiön oireiden mukaista. Vastasyntyneen hengityskykyä on seurattava ja tutkittava, ettei mahdollinen kurkunkannen jakautuma (bifid epiglottis) tai kurkunpään takaosan halkiot (posterior laryngeal clefts) aiheuta vakavia hengitysongelmia. Joskus trakeotomia eli henkitorven avaus on tarpeellinen hengityksen turvaamiseksi. Laboratoriokokeita tarvitaan hormonitoimintojen ja kolesterolin synteesin tason selvittämiseksi. Usein hypopituitarismin oireet helpottavat hormonikorvaushoidon avulla ja mm. epänormaalit elektrolyyttitasot, aineenvaihdunnallinen asidoosi ja alhainen verensokeri korjaantuvat. Usein sairastunut tarvitsee elinikäistä hormonikorvaushoitoa ja jatkuvaa seurantaa.

Aivojen magneettikuvauksella tarkastetaan hypotalamuksen hamartooman esiintyvyys. Hypotalamuksen hamartoomia poistetaan kuitenkin harvoin, sillä hypotalamushamartoomien aiheuttamat oireet voivat pahentua ja leikkauskomplikaatiot voivat olla vakavia. Röntgentutkimuksella selvitetään ylimääräisten sormien ja varpaiden sekä luuston poikkeavuuksia ja arvioidaan mahdollisuuksia kirurgiaan. Munuaisten ultraäänitutkimuksella voidaan puolestaan tarkastella munuaisiin liittyviä rakenteellisia poikkeavuuksia. Peräaukon umpeuma korjataan leikkauksessa. Epilepsiaa hoidetaan mm. lääkityksen turvin. Puhe-, fysio- ja toimintaterapioista on sairastuneelle hyötyä.

Eliniän ennuste

Eliniän ennusteeseen vaikuttavat kuinka vaikeasta hypopituitarismistä on kyse ja kuinka vaikeat hengitysteiden epämuodostumat ovat. Vaikeimmissa tapauksissa panhypopituitarismi ja hengitysteiden epämuodostumat voivat olla hengenvaaralliset ja johtaa kuolemaan pian syntymän jälkeen. Myös peräaukon umpeuma voi johtaa vakaviin komplikaatioihin, ellei sitä huomata ajoissa. Lievissä tapauksissa, joissa oireita pystytään hoitamaan, eliniänodote on kui-tenkin normaali.

Historia

Oireyhtymä kantaa Judith G. Hallin ja Philip D. Pallisterin nimeä. He kuvasivat oireyhtymän vuonna 1980.

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Pallister-Hall syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): Pallister Hall Syndrome

Facebookista löytyy hakusanalla "Pallister-Hall Syndrome" englanninkielinen sivusto, Pallister-Hall Syndrome (PHS) Support Hub, josta saa lisätietoa oireyhtymästä ja vertaistukea. 

Lähteet

Orphanet: Pallister-Hall syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Pallister-Hall syndrome; PHS ja Gli-Kruppel Family Member 3; GLI3
GeneReviews®: Pallister-Hall Syndrome
Terveysportti: Gli3:n rooli intramembranoottisten kallon peitinluiden kehityksessä

Harvinaiskeskus Norio

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus