Pallister-Hallin oireyhtymä

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Diagnoosikuvaukset ovat yleiskatsauksia, joten ne eivät välttämättä kata kaikkia oireita, joita kyseiseen harvinaissairauteen tai oireyhtymään voi liittyä. Yksilöllisten erojen vuoksi kaikkia kuvauksessa mainittuja oireita ei välttämättä esiinny jokaisella. Diagnoosikuvaukset eivät korvaa terveydenhuollon ammattilaisten antamaa tietoa, eikä niitä pidä käyttää diagnostiikan tai hoidon perusteena.

Pallister-Hallin oireyhtymä

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Norio-keskus 17.12.2020

 

 

PHS
Congenital hypothalamic hamartoblastoma syndrome
Hypothalamic hamartoblastoma syndrome

 

Lyhyesti

Pallister-Hallin oireyhtymä on erittäin harvinainen ja moninainen epämuodostumaoireyhtymä, joka ilmenee usein syntymän yhteydessä. Oireyhtymän piirteisiin kuuluvat hypotalamuksen hamartooma, aivolisäkkeen poikkeava hormonitoiminta, jakautunut kurkunkansi (bifid epiglottis), ylimääräiset sormet ja/tai varpaat ja joskus myös munuaisten ja virtsa- ja sukupuolielinten epämuodostumat sekä peräaukon umpeuma. Oirekirjo ja oireiden vaikeusasteet vaihtelevat huomattavasti: toisilla oireyhtymä johtaa kuolemaan varhaislapsuudessa, kun taas toisilla on  vain vähän oireita ja eliniänodote on normaali. Kaiken kaikkiaan vain pienellä osalla todetaan vakavia komplikaatioita. Usein oireyhtymä diagnosoidaan lapsuudessa.

Oireet ja löydökset

Monilla vastasyntyneillä todetaan polydaktyliaa eli ylimääräisiä sormia ja/tai varpaita. Ylimääräiset sormet/varpaat voivat sijaita pikkusormen ja/tai -varpaan vieressä (postaksiaalinen polydaktylia) tai kolmannen ja neljännen sormen välillä  (sentraalinen tai nk. mesoaksiaalinen polydaktylia). Myös syndaktyliaa eli sormien ja/tai varpaiden yhteenkasvamista sekä kynsien kehityshäiriöitä voi esiintyä.

Oireyhtymälle tyypillisiä kasvojen piirteitä ovat mm. lyhyt nenä, litteä nenänselkä sekä matalalla sijaitsevat, pienet ja taaksepäin kääntyneet korvat. Joillakin todetaan suulakihalkio, kitakielekkeen halkio tai useita kiinnityspoimuja suuontelossa (buccal frenula). Kurkunkannen halkio (bifid epiglottis) on erittäin tyypillinen tälle oireyhtymälle. Sen lisäksi oireyhtymässä voi esiintyä myös kurkunpään takaosan halkioita (posterior laryngeal clefts), jotka voivat johtaa hengenvaaralliseen hengityselinten vajaatoimintaan. Tavallisesti kurkunpään rakennepoikkeavuudet eivät kuitenkaan haittaa syömistä tai hengittämistä.

Pallister-Hallin oireyhtymässä voi esiintyä hypotalamuksen hamartoomia. Ne ovat hyvänlaatuisten kasvainten tapaisia muodostumia aivoissa, mitkä usein ovat oireettomia. Hypotalamuksen hamartoomat voivat kuitenkin myös aiheuttaa panhypopituitarismia eli yleisen aivolisäkkeen vajaatoiminnan, jossa useiden aivolisäkkeen hormonien eritys on puutteellista. Esimerkiksi aivolisäkkeen tuottaman kortikotropiinin (ACTH:n) puute sekä siitä johtuva puutteellinen lisämunuaiskuoren hormonien eritys voivat olla kohtalokkaita. Hypatalamuksen hamartooma voi olla syynä myös epilepsiakohtauksiin, jotka muistuttavat naurua: kohtaukset ilmenevät kasvoissa ja liikkeinä palleassa ja rintakehässä. Mahdollinen epilepsia puhkeaa usein ennen kolmen-neljän vuoden ikää. Myös muun tyyppiset epilepsiat ovat mahdollisia.

Pallister-Hallin oireyhtymään voi esiintyä virtsa- ja sukupuolielinten rakennepoikkeavuuksia. Munuaisissa voi ilmetä esimerkiksi dysplasiaa eli kehityshäiriöitä tai kystia. Sukupuolielinten rakenteissa voidaan löytää naisilla emättimen surkastuma tai nesteen kertyminen emättimeen ja kohtuun (hydrometrocolpos). Miehillä voi esiintyä piilokiveksisyyttä ja penis voi olla tavanomaista pienempi.

Muita oireyhtymän piirteitä voivat olla mm. sikiön kasvun viivästymä kohdussa, poikkeavuudet keuhkojen jakautumisessa lohkoihin, peräaukon umpeuma, synnynnäiset sydänvia, ja yleistynyt luuston kehityshäiriö, johon voi liittyä mm. raajojen lyhyyttä.

Pallister-Hallin oireyhtymään voi liittyä myös älyllistä kehitysvammaisuutta ja käyttäytymishäiriöitä.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Suurimmassa osaa tapapauksista (95 %) Pallister-Hallin oireyhtymä johtuu kromosomissa 7 (7p14.1) sijaitsevan GLI3-geenin mutaatiosta. GLI3-geenistä tuotetaan nk. transkriptiotekijää, joka estää tiettyjen geenien luentaa. Tätä transkriptiotekijää aktivoi nk. Hedgehog-proteiinien joukko. Yhdessä GLI3- ja Hedgegog-proteiinit säätelevät mm. kallon kehitystä sekä osteoblastien eli luuta muodostavien solujen erilaistumispaikkaa ja -nopeutta alkionkehityksen aikana. Pallister-Hallin oireyhtymässä GLI3-geenin mutaatista seuraa tavallista lyhyempi GLI3-transkriptiotekijä, joka jatkuvasti estää tiettyjen geenien luentaa geenituotteiksi. On epäselvää miten GLI3-geenin mutaatio johtaa Pallister-Hallin oireyhtymän oireisiin.

Huomionarvoista on, että GLI3-geenin eri mutaatiot aiheuttavat myös muita oireyhtymiä, kuten Greig kefalopolysyn-daktylia-oireyhtymän (ks. jäljempänä).

Oireyhtymä periytyy autosomissa dominoivasti eli vallitsevasti. On huomattu, että perheessä periytyvät Pallister-Hallin oireyhtymän oirekuvat ovat lievemmät kuin jos oireyhtymä on syntynyt perheeseen täysin uuden de novo-mutaation seurauksesta. Uusien de novo-mutaatioiden osuus on noin 25 % kaikista diagnosoiduista Pallister-Hall oireyhtymätapauksista. Oireyhtymän aiheuttamat De novo-mutaatiot ovat syntyneet joko hedelmöitykseen osallistuneessa sukusolussa, munasolussa tai siittiössä tai varhaisen alkionkehityksen aikana pian hedelmöityksen jälkeen.

Lääketieteellinen kirjallisuus on kuvannut yli 100 potilasta, joilla on Pallister-Hallin oireyhtymä. On kuitenkin todennäköistä, että oireyhtymä on alidiagnosoitu. Tarkempaa tietoa oireyhtymän esiintyvyydestä ei ole saatavilla. Pallister-Hallin oireyhtymää esiintyy kaikissa etnisissä kansanryhmissä ja molemmilla sukupuolilla.

Diagnoosi ja hoito

Jos perheessä on jo aikaisemmin yksi henkilö, jolla on Pallister-Hallin oireyhtymä, diagnoosin asettamiseksi riittää kaksi oireyhtymälle tyypillistä löydöstä, kuten esimerkiksi aivojen magneettikuvauksella todettava hypotalamuksen hamartooma tai sentraalinen polydaktylia (tai nk. mesoaksiaalinen polydaktylia) ja kurkunkannen halkeuma (bifid epiglottis) tai hypopituitarismi. Diagnoosi varmistetaan analysoimalla koko GLI3-geenin emäsjärjestys eli sekvenssi. Geenitestit ovat erityisen tärkeitä etenkin lievän oirekuvan selvittämisessä.

Erotusdiagnoosissa on otettava huomioon ne oireyhtymät, jotka johtuvat GLI3-geenin mutaatioista. Näitä ovat mm. postaksiaalinen polydaktylia tyyppi A1 ja -B, preaksiaalinen polydaktylia tyyppi 4 sekä Greig kefalopolysyndaktylia-oireyhtymä. Myös joihinkin orofasiodigitaalinen oireyhtymiin liittyy GLI3-geenin mutaatiot.

Pallister-Hallin oireyhtymää on hyvä verrata myös muihin oireyhtymiin, joiden oireissa on paljon yhteneväisyyksiä, vaikka geenimutaatio onkin eri kuin GLI3-geenin mutaatio. Tällaisia oireyhtymiä ovat mm. Holzgreve-Wagner-Rehderin, McKusick-Kaufmanin oireyhtymä, Holt-Oramin oireyhtymä ja Bardet-Biedlin oireyhtymä sekä Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymä, kuten myös kraniofaryngiooma, Ellis-Van Creveldin oireyhtymä ja synnynnäinen hypotalamushamartooma oireyhtymä.

Perheen niin halutessa, lapsen syntymää edeltävä diagnostiikka on mahdollista niille, joissa perheessä tiedetään olevan Pallister-Hallin oireyhtymää aiheuttava GLI3-geenin mutaatio. Tällöin esimerkiksi sikiön mahdollista hypotalamuksen hamartoomaa voidaan etsiä sikiön magneettikuvauksella.

Parantavaa hoitoa ei ole olemassa. Hoito on jokaisen yksilön oireiden mukaista. Vastasyntyneen hengityskykyä on seurattava, ettei mahdollinen kurkunkannen jakautuma (bifid epiglottis) tai kurkunpään takaosan halkiot (posterior laryngeal clefts) aiheuta vakavia hengitysongelmia. Joskus trakeotomia eli henkitorven avaus on tarpeellinen hengityksen turvaamiseksi. Laboratoriokokeita tarvitaan hormonitoimintojen ja kolesterolin synteesin tason selvittämiseksi. Usein hypopituitarismin oireet helpottavat hormonikorvaushoidon avulla ja mm. epänormaalit elektrolyyttitasot, aineenvaihdunnallinen asidoosi ja alhainen verensokeri korjaantuvat. Usein potilas tarvitsee elinikäistä hormonikorvaushoitoa ja jatkuvaa seurantaa.

Aivojen magneettikuvauksella nähdään mahdolliset hypotalamuksen hamartoomat. Hypotalamuksen hamartoomia poistetaan kuitenkin harvoin, sillä niiden aiheuttamat oireet voivat pahentua ja leikkauskomplikaatiot voivat olla vakavia. Röntgentutkimuksella selvitetään ylimääräisten sormien ja varpaiden sekä luuston poikkeavuuksia ja arvioidaan mahdollisuuksia kirurgiaan. Munuaisten ultraäänitutkimuksella voidaan puolestaan tarkastella munuaisiin liittyviä rakennepoikkeavuuksia. Peräaukon umpeuma korjataan leikkauksessa. Epilepsiaa hoidetaan mm. lääkityksen turvin. Puhe-, fysio- ja toimintaterapioista on hyötyä.

Eliniän ennuste

Eliniän ennusteeseen vaikuttavat kuinka vaikeasta hypopituitarismistä on kyse ja kuinka vaikeat hengitysteiden epämuodostumat ovat. Vaikeimmissa tapauksissa panhypopituitarismi ja hengitysteiden epämuodostumat voivat olla hengenvaaralliset ja johtaa kuolemaan pian syntymän jälkeen. Myös peräaukon umpeuma voi johtaa vakaviin komplikaatioihin, ellei sitä huomata ajoissa. Lievissä tapauksissa, joissa oireita pystytään hoitamaan, eliniänodote on normaali.

Historia

Oireyhtymä kantaa geneetikko Judith G. Hallin ja lastenlääkäri Philip D. Pallisterin nimiä. He kuvasivat oireyhtymän vuonna 1980.

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Pallister-Hall syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): Pallister Hall Syndrome

Facebookista löytyy hakusanalla "Pallister-Hall Syndrome" englanninkielinen sivusto, Pallister-Hall Syndrome (PHS) Support Hub, josta saa lisätietoa oireyhtymästä ja vertaistukea. 

Lähteet

Orphanet: Pallister-Hall syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Pallister-Hall syndrome; PHS ja Gli-Kruppel Family Member 3; GLI3
GeneReviews®: Pallister-Hall Syndrome
Terveysportti: Gli3:n rooli intramembranoottisten kallon peitinluiden kehityksessä

Harvinaiskeskus Norio

Paciuksenkatu 19, 00270 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus