Otopalatodigitaalinen oireyhtymä 1

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Diagnoosikuvaukset ovat yleiskatsauksia, joten ne eivät välttämättä kata kaikkia oireita, joita kyseiseen harvinaissairauteen tai oireyhtymään voi liittyä. Yksilöllisten erojen vuoksi kaikkia kuvauksessa mainittuja oireita ei välttämättä esiinny jokaisella. Diagnoosikuvaukset eivät korvaa terveydenhuollon ammattilaisten antamaa tietoa, eikä niitä pidä käyttää diagnostiikan tai hoidon perusteena.

Otopalatodigitaalinen oireyhtymä 1

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 23.9.2021
 
Otopalatodigital (ODP) syndrome 1
OPD syndrome 1
Cranioorodigital syndrome
Taybi syndrome

 

Lyhyesti

Otopalatodigitaalinen oireyhtymä tyyppi 1 (OPD1) on lievin otopalatodigitaalisen oireyhtymäkirjoon (Otopalatodigital Spectrum Disorders (OPDSD)) kuuluvista harvinaissairauksista. Kyseessä on synnynnäinen kehityshäiriö, joka ilmenee etenkin luustossa. OPD1-oireyhtymän tyypillisiin piirteisiin lukeutuvat tiettyjen luiden rakennepoikkeavuudet, esimerkiksi sisäkorvan kuuloluissa, sormissa, varpaissa, kallossa, kitalaessa, raajoissa ja joskus myös rintarangassa. Sisäkorvankuuloluiden rakennepoikkeavuudet voivat aiheuttaa mm. konduktiivisen kuulonaleneman tai kuurouden. Kaikki otopalatodigitaalisen oireyhtymäkirjon harvinaissairaudet ovat usein lievempiä tytöillä/naisilla kuin pojilla/miehillä oirekirjon X-kromosomaalisen periytymistapansa vuoksi. Lisäksi vain osa pojilla/miehillä kuvatuista oireista ilmenee tytöillä/naisilla.

Oireet ja löydökset

Suurin osa OPD1-oireyhtymän piirteistä on esillä jo vastasyntyneellä. Usein heillä todetaan suulakihalkio, pieni suu, leveä nenänpää ja matala nenänselkä. Silmät ovat usein etäällä toisistaan ja silmäluomiraot voivat olla alaspäin suuntautuneet. Silmäkuoppien yläpuoliset otsaluun kohoumat ovat monilla korostuneet.

OPD1-oireyhtymässä tietyt sormet voivat olla tavanomaista pidempiä ja lyhyempiä. Esimerkiksi etenkin peukalot ja isovarpaat ovat usein tavanomaista pienikokoisemmat ja nimettömät/isovarpaiden viereiset varpaat tavanomaista pidemmät. Lisäksi sormien päät voivat olla leveät suhteessa sormen muuhun rakenteeseen. Osa sormista voi olla myös kiinni toisissaan. Kynnet saattavat olla pienikokoiset. Isovarpaan ja viereisen varpaan välissä on usein nk. sandaalivako eli tavallista suurempi varpaiden väli. Kamptodaktylia eli yhden tai useamman sorminivelen koukkujäykistymä on yleinen. 

Sisäkorvan kuuloluut ovat rakenteeltaan poikkeavat, mikä johtaa konduktiiviseen kuulonalenemaan tai kuurouteen. Hampaita saattaa olla tavanomaista vähemmän. 

Lapsen puheen kehitys voi olla hidasta, mikä voi osaltaan johtua kuulonalenemasta tai kuuroudesta. Älykkyys on yleensä normaali.

Joidenkin nivelten, kuten kyynärpäiden ja ranteen, liike on lähes poikkeuksetta kaikilla rajoittunutta. Pectus carinatum eli harjurinta on mahdollinen. Pituuskasvu voi jäädä jälkeen muista perheenjäsenistä. OPD1-oireyhtymään voi liittyä sukupuolielinten ja virtsateiden rakennepoikkeavuuksia. Murrosiän kehitys on normaali. 

Oireyhtymän syy, perinnöllisyys ja yleisyys

OPD1-oireyhtymän aiheuttaa FLNA-geenin mutaatio X-kromosomissa (Xq28). Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on kuvattu geenistä lukuisia eri mutaatioita. FLNA-geenistä tuotetaan filamiini-A-nimistä rakenneproteiinia, joka on tärkeä osa solunsisäistä tukirankaa. Solutukirankaa tarvitaan mm. aineiden kuljetukseen, solun muodon ylläpitoon ja solun liikkeisiin. OPD1-oireyhtymän aiheuttava mutaatio kohdistuu filamiini-A-proteiinissa kohtaan, joka sitoo solutukirangan toista tärkeää proteiinia, aktiinia. Tämä FLNA-geenin mutaatio estää filamiini-A- ja aktiini-proteiinien vuorovaikutuksen. Aktiini on eräs solun runsaimmista proteiineista ja sillä on moninaisia tehtäviä soluissa. On epäselvää, miten FLNA-geenin mutaatio johtaa oireiden syntyyn sikiökaudella ja otopalatodigitaalisen oireyhtymäkirjoon.

OPD1-oireyhtymä periytyy X-kromosomissa. Tämän vuoksi oireyhtymä ei periydy koskaan isältä pojalle. FLNA-geenimuunnosta perimässään kantavalla naisella on 25 %:n todennäköisyys saada poikalapsi, jolla on OPD1, ja 25 % todennäköisyys saada tyttölapsi, jolla on sama FLNA-geenin mutaatio perimässään kuin hänellä itsellään. 25 %:n todennäköisyydellä poika- ja tyttölapset eivät peri oireyhtymää aiheuttavaa mutaatiota äidiltään. Jos mies, jolla on OPD1-oireyhtymä, kykenee lisääntymään, hän siirtää FLNA-geenimuutoksen kaikille tyttärilleen, muttei poikalapsilleen, koska pojat perivät aina Y-kromosominsa isältään ja X-kromosominsa äidiltään. Oireyhtymän periytymistodennäköisyydet säilyvät raskaudesta toiseen samoina. Koska tytöillä/naisilla on perimässään kaksi X-kromosomia, ja siis kaksi FLNA-geeniä, heidän oirekuvansa ei ole yhtä selkeä ja moninainen kuin pojilla/miehillä. Näyttääkin siltä, että tytöillä/naisilla FLNA-geeni, jossa ei ole oireyhtymää aiheuttavaa mutaatiota, voi useimmissa tapauksissa korvata osittain mutatoituneen FLNA-geenin toimintaa.

OPD1-oireyhtymän yleisyydeksi arvioidaan alle yksi tapaus sataatuhatta elävänä syntynyttä lasta kohden (1: 100 000). Yli 150 henkilölle maailmassa on asetettu otopalatodigitaalisen oireyhtymäkirjon diagnoosi.

Diagnoosi ja hoito

OPD1-oireyhtymän diagnoosi asetetaan oirekuvan ja perimäntutkimuksessa löytyneen FLNA-geenimutaation perusteella. Erotusdiagnoosissa on huomioitava muut FLNA-geenin mutaatioista johtuvat otopalatodigitaaliseen oireyhtymäkirjoon kuuluvat harvinaissairaudet, jotka ovat otopalatodigitaalinen oireyhtymä tyyppi 2 (OPD2), Melnick-Needlesin oireyhtymä, frontometafyysinen dysplasia (frontometaphyseal dysplasia) sekä TODPD-oireyhtymä (Terminal osseous dysplasia with pigmentary skin defects). Lisäksi OPD1-oireyhtymällä on yhteisiä piirteitä mm. Larsenin oireyhtymän, osteopetroosin ja orofasiodigitaalisen oireyhtymän kanssa. Oirekuvan yhteensopivuus geenitutkimustulokseen vahvistaa diagnoosin.

OPD1-oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita voidaan hoitaa kunkin potilaan tarpeiden mukaisesti. Kirurgiaa voidaan käyttää joidenkin luustomuutosten hoitamiseksi. Mahdollisen skolioosin kehittymistä on tarkoin seurattava. Kuuloluiden rakennepoikkeavuuksien luonteesta riippuu, voidaanko konduktiivista kuulonalenemaa hoitaa. Fysioterapia on tärkeää mm. jäykistymien ja niihin mahdollisesti liittyvien kipujen ehkäisemiseksi.

Eliniänodote

Eliniänodote ei poikkea tavanomaisesta.

Historia

OPD1-oireyhtymästä on käytetty myös nimitystä Taybin oireyhtymä, koska ensimmäinen lääketieteellinen julkaisun oireyhtymästä teki iranilais-amerikkalainen lastenlääkäri ja radiologi Hooshang Taybi vuonna 1963.

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Oto-palato-digital syndrome type 1

National Organization for Rare Disorders (NORD): Otopalatodigital syndrome Type 1

MedlinePlus: Otopalatodigital syndrome Type 1

Lähteet

Orphanet:  Otopalatodigital syndrome type 1
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Otopalatodigital spectrum disoider, included frontootopalatodigital osteodysplasia, included 
GeneReviews®: X-Linked Otopalatodigital Spectrum Disorders
Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).
Roger E. Stevenson, Charles E. Schwartz ja R. Cutis Rogers. Atlas of X-linked Intellectual Disability Syndromes. Oxford University Press. Second Edition (2012).

Harvinaiskeskus Norio

Paciuksenkatu 19, 00270 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus