Mukopolysakkaridoosi VII

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Lyhyet diagnoosikuvaukset on tarkoitettu jonkin oireyhtymän tai harvinaissairauden yleisesittelyksi.

Mukopolysakkaridoosi VII

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 13.2.2019
 
Mukopolysakkaridoosi VII
Slyn oireyhtymä

Lyhyesti

Mukopolysakkaridoosi tyyppi VII (MPS VII) on eräs harvinaisimmista mukopolysakkaridoosien tautiperheeseen lukeutuvista oireyhtymistä. MPS VII on lysosomaalinen kertymäsairaus, jossa lysosomi-nimisiin soluelimiin kertyy mukopolysakkaridooseja entsyymipuutoksen vuoksi. Oireyhtymän oireet johtuvat juuri näiden aineenvaihduntatuotteiden kertymisestä soluihin eri puolille kehoa, kuten keskushermostoon, sydämeen, maksaan, pernaan, niveliin ja luustoon.

Oireet ja löydökset

MPS VII oireet ovat eteneviä ja erittäin vaihtelevia yksilöstä toiseen. Ennen syntymää sikiöllä voidaan havaita vesipöhö, hydrops fetalis, joka voi johtaa kohtukuolemaan tai vastasyntyneen menehtymiseen pian syntymän jälkeen. Vaikeissa tapauksissa vastasyntyneillä todetaan epämuodostumia, erilaisia tyriä, suurentunut maksa, kampurajalat, dysostoosia eli luutumishäiriöitä eri puolilla kehoa, vaikeaa hypotonisuutta eli lihasvelttoutta ja neurologisia oireita. Lisäksi silmän verkkokalvo voi samentua seitsemän kuukauden ja kahdeksan ikävuoden välisenä aikana, ja joillakin voi esiintyä toistuvia infektioita ja kuulovaikeuksia.  MPS VII oireiden edetessä ne sairastuneet, jotka säilyvät elossa, voivat olla mm. syvästi kehitysvammaisia tai heillä on kehitysviiveitä esimerkiksi puheen oppimisessa. Heidän kasvonpiirteensä ovat yleensä muuttuneet karkeiksi ja he ovat jääneet pienikokoisiksi. Sairastuneilla todetaan myös monia muita luustomuutoksia.

Toisaalta MPS VII voi ilmetä hyvin lievänä ja tulla ilmi vasta nuoruudessa tai aikuisuudessa. Näissä tapauksissa luustomuutokset, kuten pectus carinatum eli harjurunta ja toistuva lonkan sijoiltaanmeno, voivat olla ainoat oireet. MPS VII-oireyhtymään voi liittyä myös sydämen toimintahäiriöitä.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

MPS VII:n aiheuttaa mutaatio GUSB-geenissä kromosomissa 7 (7q11.21). Mutaatioita on kuvattu eli 40 erilaista. GUSB-geenistä valmistetaan normaalisti beta-glukuronidaasi-entsyymiä, joka hajottaa lysosomeissa useita glykosaminoglykaaneja, kuten dermataani-, heparaani- ja kondroitiinisulfaatteja. MPS VII-oireyhtymässä toimivaa entsyymiä tuotetaan vain vähän tai ei laisinkaan, mikä aiheuttaa glykosaminoglykaanien kertymisen soluihin. Aineenvaihduntatuotteiden kertymisestä seuraa solujen toimintahäiriöitä ja oireyhtymän oireet.

MPS VII periytyy autosomeissa resessiivisesti eli peittyvästi. Toisin sanoen sairastuneen molemmilta vanhemmilta perityissä GUSB-geeneissä on MPS VII-oireyhtymän aiheuttavat mutaatiot.

MPS VII on hyvin harvinainen oireyhtymä. Alle 40 potilasta on kuvattu maailmalla 1970-luvun jälkeen. Oireyhtymän esiintyvyydeksi on arvioitu 1: 250 000. Todennäköisesti oireyhtymä on kuitenkin yleisempi, koska raskaudenaikaiset tapaukset ovat kaikkein yleisimpiä MPS VII taudin esiintymiä ja ne jäävät usein diagnosoimatta raskauden keskeytymisen vuoksi.

Diagnoosi ja hoito

Virtsan korkeat glykosaminoglykaani (dermataani-, heparaani- ja kondroitiinisulfaatti) -pitoisuudet antavat viitteitä mahdollisesta MPS VII-oireyhtymästä. Virtsanäytteen lisäksi tutkitaan veren valkosolujen entsyymiaktiivisuus, jolla pystytään usein erottamaan lievät tapaukset vaikeista. Raskaudenaikaisissa tutkimuksissa entsyymiaktiivisuus voidaan mitata trofoblastisoluista tai lapsivedessä olevista soluista. Kaikissa tapauksissa geenitesti vahvistaa diagnoosin.

Hoito on oireiden mukaista ja moniammatillista. Hoito voi käsittää kirurgisia toimenpiteitä mm. tyrien ja luuston epämuodostumien korjaamiseksi. Myös sydän-verisuonikirurgia on mahdollista. Myöhään puhkeavissa lievissä ta-pauksissa ortopedinen hoito voi olla riittävä.

Kantasoluhoitoja on kokeiltu muutamille potilaille eri puolilla maailmaa. Niiden on todettu hidastavan neurologisten koplikaatioiden kehittymistä, mutta kantasoluhoidosta ei ole juurikaan ollut apua luustomuutosten pysäyttämiseksi ellei kantasoluhoitoa ole aloitettu hyvin varhaisessa vaiheessa.

Yhdysvaltojen Food and Drug Administration on hyväksynyt vuonna 2017 tuotteen MPS VII-oireyhtymän entsyymikorvaushoitoa varten lapsi- ja aikuispotilaille.

Eliniän ennuste

Eliniänodote on huono MPS VII tapauksissa, jotka on todettu ennen syntymää. Usein tällaiset raskaudet päätyvät kes-kenmenoon. Myös vastasyntyneillä ja lapsuudessa todetuissa tapauksissa, eliniänodote on hyvin rajallinen. Lievissä tapauksissa eliniän ennuste on huomattavasti parempi, jopa 20-40 ikävuotta. Yleisin kuolinsyy lievissä tapauksissa on sydämen toimintahäiriö, toistuvat hengitystieinfektiot, hermostonrappeumasta aiheutuneet komplikaatiot tai ruoansulatuskanavan poikkeavuudet.

Historia

Amerikkalainen biokemisti William S. Sly kuvasi oireyhtymän ensimmäisen kerran vuonna 1973. MPS VII tunnetaan toiselta nimeltään Slyn oireyhtymänä.

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

Invalidiliitto: Mukopolysakkaridoosit (Harvinaiset-opassarja)
Socialstyrelsen: Mukopolusackaridos typ VII
Genetics Home Reference: Mucopolysaccharidosis type VII
National MPS Society

Lähteet

Orphanet: Mucopolysaccharidosis type 7
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Mucopolysaccharidosis, Type VII, MPS7
National Organization for Rare Disorders (NORD): Mucopolysaccharidosis Type VII

Harvinaiskeskus Norio

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus