Mukopolysakkaridoosi IV

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Diagnoosikuvaukset ovat yleiskatsauksia, joten ne eivät välttämättä kata kaikkia oireita, joita kyseiseen harvinaissairauteen tai oireyhtymään voi liittyä. Yksilöllisten erojen vuoksi kaikkia kuvauksessa mainittuja oireita ei välttämättä esiinny jokaisella. Diagnoosikuvaukset eivät korvaa terveydenhuollon ammattilaisten antamaa tietoa, eikä niitä pidä käyttää diagnostiikan tai hoidon perusteena.

Mukopolysakkaridoosi IV

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 2.10.2020

MPS IV, MPS4
Morquion oireyhtymä

Lyhyesti

Mukopolysakkaridoosi tyyppi IV (MPS IV) kuuluu mukopolysakkaridooseihin ja se on myös lysosomaalinen kertymäsairaus. MPS IV:stä on olemassa kaksi eri muotoa tyyppi A ja B, joita ei voi juurikaan erottaa toisistaan kliinisen kuvan perusteella. MPS IV:ssä suurimmat pulmat liittyvät vakaviin rusto- ja luusto-oireisiin. Älykkyys on usein normaalia. Yhteistä A- ja B-muodoille ovat luun metafyysin ja nikama-välilevy-selkärangan kasvuhäiriöt.

Oireet ja löydökset

Mukopolysakkaridoosi IV tyyppi-A diagnosoidaan yleensä 18 kuukauden ja toisen ikävuoden välisenä aikana. Tällöin kävelytaito on usein jo opittu. Oireet vaihtelevat lievistä vaikeisiin. Oireet johtuvat pääasiassa ruston häiriintyneestä kehityksestä, joka heijastuu luuston mineralisoitumisen ja kasvun häiriöihin.

Selkärangan epämuodostumat ovat eteneviä ja niihin lukeutuvat usein mm. skolioosi eli selkärangan sivuttainen vinouma ja kyfoosi eli poikkeuksellinen selkärangan kaarevuus tai niiden yhdistelmä kyfoskolioosi. Joillakin voi esiintyä pectus carinatum eli harjurinta. Selkärangan epämuodostumat vaikeuttavat kävelemistä, haittaavat päivittäisiä toimintoja ja pysäyttävät myös pituuskasvun noin kahdeksannen ikävuoden tietämillä. Lapset jäävät usein 1-1,5 metrin pituisiksi riippuen epämuodostumien vaikeusasteesta. Myös pitkissä luissa todetaan epämuodostumia. Joillakin voi olla esimerkiksi nk. coxa valga, jossa reisiluun kaulan ja reisiluun välinen kulma on tavallista suurempi, tai genu valgum ts. valgus-polvet, mitkä molemmat johtavat alaraajojen virheasentoihin. Kädet voivat olla suhteettoman suuret muuhun vartaloon nähden ja ranteet voivat olla ylitaipuisat ja isot.

Kasvun myötä kaula ja keskivartalo voivat jäädä tavallista lyhyemmiksi. Henkitorvi on usein ahtautunut ja se voi pahimmillaan johtaa henkilön menehtymiseen hengitysvaikeuksien, uniapnean ja muiden komplikaatioiden vuoksi.

Luuston poikkeavuudet voivat vaikuttaa myös kasvonpiirteisiin. Suu voi olla leveä, poskipäät voivat olla korostuneet ja nenä tavallista pienempi. Kasvonpiirteet muuttuvat korostuvat potilaan vanhetessa.

Selkärangan nikamien alikehittyneisyys ja nikamien sijoiltaanmenot voivat jättää selkäytimen puristuksiin. Selkäytimen puristuksiin jäämiseen voi liittyä atlantoaksiaalinen subluksaatio. Hermostoon liittyvät komplikaatiot aiheutuvat pääasiassa luustomuutoksista. 

Älykkyys on normaali MPS IV:ssa, mutta lääketieteellisessä kirjallisuudessa on mainintoja etenevästä älyllisestä kehitysvammaisuudesta MPS IV tyyppi B-muodossa.

MPS IV:een liittyy myös mm. hengitysvaikeuksia, maksan normaalia suurempi koko, kuulon menetys, hampaiden alikehittyneisyys sekä silmän sarveiskalvon samentumat. Sydämen aorttaläppäviat ilmenevät myöhemmin oireyhtymän oireiden etenemisen myötä. Eri oireiden vaikeusasteet vaihtelevat tyyppi- A ja -B:n välillä. Esimerkiksi tyyppi-A:ssa hammaskiille on hyvin ohut.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

MPS IV tyyppi-A ja -B aiheutuvat mutaatioista geeneissä, jotka koodaavat mukopolysakkarooseja hajottavia entsyymejä. MPS IV tyyppi-A:n aiheuttaa N-asetyyligalaktoosiamiini-6-sulfataasin puutos ja MPS IV tyyppi-B:n beeta-D-galaktoosidaasi-entsyymin puutos. N-asetyyligalaktoosiamiini-6-sulfataasia ilmentävä geeni, GALNS, sijaitsee kromosomissa 16 (16q24) ja beeta-D-galaktoosidaasi-entsyymiä koodaava geeni, GLB1, kromosomomissa 3 (3p22). GALNS-geenistä on kuvattu jopa 118 eri mutaatiota. MPS IV oireet johtuvat kerataanisulfaatin ja kondroitiini-6-sulfaatin hajoamisen estymisestä ja aineenvaihduntatuotteiden kertymisestä lysosomi-nimisiin soluelimiin eri puolilla kehoa.

MPS IV periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavan geenimutaation molemmilta vanhemmiltaan. Vanhemmilla on siis perimässään vain yksi oireyhtymän aiheuttava geenimutaatio ja ovat siksi oireettomia. Tällaisessa perheessä, joissa vanhemmat ovat geenimuutoksen kantajia, jokaisessa seuraavassa raskaudessa lapsen todennäköisyys periä oireyhtymä on 25 %.

MPS IV tyyppi-A:n yleisyys on 1:250 000, mutta esiintyvyydessä on valtiollisia eroja.

Diagnoosi ja hoito

Varhainen diagnoosin asettaminen hyödyntää kuvaustekniikoita, molekyylibiologisia menetelmiä sekä entsyymiaktiivisuuden määrittämistä. Diagnoosi perustuu usein kohonneeseen, muttei jatkuvasti koholla olevaan, kerataani sulfaatti-pitoisuuden toteamiseen virtsasta sekä MPS IV tyyppi-B muodossa galaktosyylioligosakkaridin erittymiseen virtsaan. MPS IV tyyppi A- ja B-muodot erotetaan toisistaan entsyymipuutoksen avulla. Entsyymin puutos voidaan todeta entsyymin aktiivisuuden mittaamisella valkosoluista ja fibroblasteista eli sidekudossoluista, tai geenitestin avulla.

Joskus erotusdiagnoosin tekeminen MPS IV tyyppi-B:n ja gangliosidoosi 1:n (GM1) välillä voi olla hankalaa.

Oireyhtymään ei ole toistaiseksi olemassa parantavaa hoitoa. Entsyymikorvaushoito on ollut mahdollinen MPS IV tyyppi-A:han vuodesta 2014 alkaen ja kantasoluhoidot ovat joissakin maissa mahdollisia. Usein parhaimmat hoitotulokset saavutetaan, jos hoito on aloitettu mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Entsyymikorvaushoito ei kuitenkaan näytä estävän luusto- ja rustomuutosten kehittymistä ja kantasoluhoidoissakin hyöty voi olla rajoittunutta. Entsyymikorvaus- ja kantasoluhoidot voivat kuitenkin hidastaa joitakin oireyhtymään liittyvien pulmien kehittymistä ja parantavan potilaiden yleistä vointia ja aktiivisuutta. Geeniterapian mahdollisuuksia tutkitaan aktiivisesti MPS IV tyyppi A:han, ja niistä on saatu lupaavia tuloksia oireyhtymän eläinmalleissa. Geeniterapiasta toivotaan apua myös luusto- ja rustomuutosten kehittymisen ehkäisyyn. 

Jo olemassa olevien luustomuutoksien hoidossa voidaan hyödyntää erilaisia proteeseja, kirurgiaa sekä erilaisia menetelmiä, jotka vahvistavat mm. niskaa ja parantavat henkitorven rakennetta ja toimintaa. Fysioterapiasta on hyötyä. Usein luuston ja ruston rakennetta korjaavia leikkauksia tarvitaan elinaikana useita. Yleinen anestesia, eli nukuttaminen lääketieteellisten toimenpiteiden yhteydessä, voi olla haastavaa henkitorven rakenteen aiheuttamien intubaatiovaikeuksien vuoksi.

Eliniän ennuste

Eliniän ennuste riippuu taudin vaikeusasteesta sekä hoidon laadusta ja onnistumisesta. Usein henkilö, jolla on mukopolysakkaridoosi tyyppi A, rusto- ja luustomuutokset aiheuttavat vakavaa vammautumista. Usein teini-ikäiset joutuvat käyttämään pyörätuolia. Vaikeissa tapauksissa etenevä kyfoskolioosi ja henkitorven ahtauma voivat johtaa ilman hoitoa mm. sydän- ja hengitysteiden pettämiseen, keuhkosydänsairauteen (cor pulmonale) ja kuolemaan noin 20-30 ikävuoden tietämillä. Yleensä henkilöt, joilla on MPS IV, voivat elää 30-40 -vuotiaiksi, ja myös yli 50-vuotiaiksi eläneitä potilaita on kuvatttu lääketieteellisessä kirjallisuudessa.

Historia

Oireyhtymän kuvasivat ensimmäisinä vuonna 1929 kaksi toisistaan itsenäisesti työskentelevää henkilöä: urugualainen lääkäri Luis Morquio Montevideossa ja englantilainen röntgenhoitaja James Frederick Brailsforg Birminghamissä.

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

Mielen ihmeet: Kokemustietoa Morquion syndroomasta: "Tukeudu minuun”: bellan ja Georgen ihana tarina
Invalidiliitto ry, Harvinaiset-yksikkö: julkaisuja
Socialstyrelsen: Morquios sjukdom
Genetic and rare Diseases Information Center (GARD): Mucopolysaccharidosis type IV
Society for Mucopolysaccharide Diseases

Lähteet

Orphanet: Mucopolysaccharidosis type IV
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Mucopolysaccharidosis, Type IVA; MPS4A ja Mucopolysaccharidosis, Type IVB; MPS4B
Kazuki Sawamoto, Yasuyki Suzuki, William G. Mackenzie et al. Current threapies for Morquio A syndrome and their clinical outcomes. Expert Opinion on Orphan Drugs (2016); 4 (9): 941-951.
Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Harvinaiskeskus Norio

Paciuksenkatu 19, 00270 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus