Lysosomaaliset kertymäsairaudet

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Lyhyet diagnoosikuvaukset on tarkoitettu jonkin oireyhtymän tai harvinaissairauden yleisesittelyksi.

Lysosomaaliset kertymäsairaudet

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 5.3.2019
 

Lyhyesti

Lysosomit ovat soluelimiä, joita löytyy jokaisen elimistön solun sisältä. Niiden perustehtävä on hajottaa erilaisia aineita ja kierrättää hajoamistuotteet uudelleen solun käyttöön. Tästä hajotus- ja kierrätystoiminnasta huolehtivat lukuisat erilaiset lysosomaaliset entsyymit. Puutteet näiden entsyymien toiminnassa johtaa lysosomaalisiin kertymäsairauksiin, joita tunnetaan tällä hetkellä kymmeniä.

Lysosomaaliset entsyymit ja niiden puutokset

Lysosomit ovat solukalvon ympäröimiä soluelimiä, joissa vallitsee happamat olosuhteet. Näissä olosuhteissa lysosomaaliset entsyymit hajottavat elimistön makromolekyylejä, kuten rasvoja eli lipidejä, proteiineja eli valkuaisaineita, erilaisia sokereita ja nukleiinihappoja, uudelleen solujen tarpeisiin. Spesifisiä lysosomaalisia entsyymejä tunnetaan noin 50 erilaista ja niiden toiminta on erittäin tärkeää solujen ja koko elimistön aineenvaihdunnan tehokkuuden ja toimivuuden kannalta.

Lysosomaalisten entsyymien osittainen toimimattomuus tai niiden täydellinen puute häiritsevät eri tavalla elimistön eri solutyyppejä. Näin ollen kliiniset oireet ilmenevät eri elimissä ja elinjärjestelmissä. Oireet ilmaantuvat viimeistään silloin kun entsyymiaktiivisuudesta on jäljellä vain noin 10 - 15 % normaalista. Tässä tapauksessa ensioireet ovat lievemmät kuin täydellisessä entsyymipuutoksessa ja ne ilmaantuvat myöhemmin, myöhäislapsuudessa tai aikuisuudessa.

Oireet ja löydökset

Lysosomaaliset kertymäsairauksien puhkeamisikö vahtelee huomattavasti. Vakavimmat lysosomaaliset kertymäsairaudet ilmenevät jo varhaislapsuudessa.

Lysosomaalisten kertymäsairauksien oireisiin liittyy usein luuston epämuodostumia, sisäelinten normaalia suurempi koko sekä keskus- ja ääreishermoston oireita. Usein aivovauriot ovat hallitsevia ja niitä on noin 2/3-osassa lysosomaalisista kertymäsairauksista. Useimmissa lysosomaalisissa kertymäsairauksissa oireet ovat eteneviä ja ne johtavat lopulta vaikeaan sairauteen ja ennenaikaiseen kuolemaan.

Lysosomaaliset kertymäsairaudet luokitellaan elimistöön kertyvän aineenvaihduntatuotteen tyypin mukaan. Näitä ovat mm. erilaiset lipidit, glykoproteiinit eli sokeriosia sisältävät proteiinit ja glykosaminoglykaanit (toiselta nimeltään mukopolysakkaridit), jotka ovat pitkäketjuisia ja haarautumattomia sokereita. Taudit luokitellaan siis mukolipidooseihin, sfingolipidooseihin, glykoproteinooseihin ja mukopolysakkaridooseihin.

Lysosomaalisten kertymäsairauksien syy, periytyvyys ja yleisyys

Lysosomaalisia kertymäsairauksia tunnetaan ainakin 51 erilaista. Jokainen eri lysosomaalinen kertymasairaus johtuu geenimutaatiosta jossakin lysosomaalisen aineenvaihduntareitin entsyymiä tai siihen liittyvää proteiinia koodittavassa geenissä. Entsyymin toiminnan puuttuminen voi syntyä mm. seuraavilla tavoilla;

geenimuutos
1. estää kokonaan entsyymin valmistamisen solussa
2. tekee entsyymistä epävakaan ja helposti hajoavan
3. estää geenituotteen siirtymisen toimimaan lysosomeissa (ts. mannoosi-6-fosfaatti-leima puuttuu vastavalmistuneessa geenituotteesta)
4. tekee entsyymistä biokemiallisesti poikkeavan
5. saa aikaan entsyymin toimintaan vaadittavan koentsyymin tai muun entsyymin toimintaa edistävän proteiinin puuttumisen

Lisäksi oireyhtymän oireiden syynä voi olla geenimuutos, joka

6. estää hajoamistuotteiden kuljettamisen ulos lysosomeista tai
7. häiritsee muiden lysosomaalisten entsyymien toimintaa

Lysosomaaliset kertymäsairaudet periytyvät yleensä autosomeissa resessiivisesti eli peittyvästi.

Lysosomaaliset kertymäsairaudet ovat harvinaisia. Esiintyvyydessä on sairauksien välillä eroja. Esimerkiksi yleisimmän lysosomaalisen kertymäsairauden, Gauherin taudin, esiintyvyys on 1: 57 000 elävänä syntyvää lasta kohden, kun taas sialidooseja tavataan ainoastaan 1: 4 200 000 elävänä syntyvää lasta kohden. Yleisesti esiintymistiheydeksi arvioidaan 1:7000 -1:8000.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosin teossa hyödynnetään kliinistä tutkimusta sekä erilaisia rakenteeseen eli morfologiaan, biokemiaan ja molekyylibiologiaan liittyviä tekniikoita. Usein diagnoosin päästään mittaamalla lysosomaalisten entsyymien aktiivisuus. Entsyymiaktiivisuus voidaan määrittää mm. potilaan verestä eristetyistä valkosoluista.

Lysosomaalisten kertymäsairauksien oireet ovat pitkälti samankaltaisia oireyhtymästä riippumatta. Oirekirjolla on myös yhteneväisyyttä muihin neurologisiin oireyhtymiin, mikä tuo haasteita diagnoosin asettamiseen.

Lysosomaalisiin kertymäsairauksien hoito on aina oirekohtaista. Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa aloitettua hoitoa pidetään tärkeänä optimaalisen hoitotuloksen saavuttamiseksi. Hoitokeinona voidaan käyttää joissakin tapauksissa entsyymikorvaushoitoa, joka on saatavilla esimerkiksi Fabryn tautiin, mukopolysakkaridoosi (tyyppi I (MPS I), MPS VI ja Pompen tautiin. Lysosomaalisiin kertymäsairauksiin voidaan käyttää myös luuydinsiirtoa sekä mm. entsyymireaktion lähtöaineeseen vaikuttavia hoitomenetelmiä ja lääkeaineita. Moniin muihin lysosomaalisiin kertymäsairauksiin hoitomuotoja kehitetään edelleen.

Eliniän odote

Lysosomaalisten entsyymien täydelllinen toimimattomuus johtaa kuolemaan usein jo varhaislapsuudessa.

Historia

Ensimmäinen lysosomaalinen kertymäsairaus, Gaucherin tauti, kuvattiin jo vuonna 1882. Seuraava lysosomaalinen kertymäsairaus, Fabryn tauti, löydettiin muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1898.

Akkosellinen luettelo lysosomaalisista kertymäsairauksista

Alfa-Mannosidoosi
Aspartyyliglukosaminuria (AGU)
• Beta-mannosidoosi
• Danonin tauti
• Fabryn tauti
• Farberin tauti
Fukosidoosi
• Galaktosialidoosi
• Gangliosidoosit

• Galaktosialidoosi
Gaucherin tauti
JNCL eli juveniili neuronaalinen seroidilipofuskinoosi
Krabben tauti
• Kystinoosi
Metakromaattinen leukodystrofia
• Mukolipidoosi tyyppi I (Sialidoosi)
• Mukolipidoosi II (I-Cell disease)
• Mukolipidoosi III (Pseudo-Hurlerin polydystrofia)
• Mukolipidoosi IV
Mukopolysakkaridoosit (MPS)

• Multippeli Sulfataasin puute
• Niemann–Pickin oireyhtymä (Tyypit A, B, C)
• Pompen tauti (glycogeenin varastoitumissairaus)
• Pyknodysostoosi
• Schindlerin tauti
Sallan tauti
• Wolmanin tauti (kolesteroliesterien varastoitumissairaus)

Myös neuronaaliset seroidilipofuskinoosi (NCL)-taudit, joista osa kuuluu suomalaiseen tautiperintöön, kuuluvat omana suhteellisen suurena ryhmänään lysosomaalisiin kertymäsairauksiin.

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

National Organization for Rare Disorders (NORD): Lysosomal storage diseases
American Society of Gene & Cell Therapy: Lysosomal Storage Diseases
Hide & Seek Foundation for Lysosoal Disease Research

Lähteet

Joseph Alroy ja Jeremiah A. Lyons. Lysosomal Storage Diseases. Journal of Inborn Errors of metabolism & Screening (2014): 1-20
Lysosomal Diseases New Zealand (LDNZ): List of Lysosomal Disorders
Pentti Ukkonen, Helena Pihko ja Juhani Rappola. Pienen lapsen keuhkomuutokset, iso perna ja taantuva kehitys. Duodecim 1995;111(2):158.

Harvinaiskeskus Norio

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus