LINCL - myöhäislapsuuden neuronaalinen seroidilipofuskinoosi

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Lyhyet diagnoosikuvaukset on tarkoitettu jonkin oireyhtymän tai harvinaissairauden yleisesittelyksi.

LINCL - myöhäislapsuuden neuronaalinen seroidilipofuskinoosi

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 2.11.2018

Late infantile neuronal ceroid lipofuscinose (LINCL);
Neuronaalinen seroidilipofuskinoosi 2 (CLN2)
Jansky-Bielshowskyn oireyhtymä

Variant late infantile neuronal ceroid lipofuscinoses (vLINCL);
Neuronaalinen seroidilipofuskinoosi 5 (CLN5)
Jansky-Bielshowskyn oireyhtymä, suomalainen variantti

Turkish variant late infantile neuronal ceroid lipofuscinoses (vLINCL)
Neuronaalinen seroidilipofuskinoosi 7 (CLN7)

Lyhyesti

Myöhäislapsuuden neuronaalinen seroidilipofuskinoosi (LINCL) kuuluu neuronaalisiin seroidilipofuskinoosi (NCL)-tauteihin ja lysosomaalisiin kertymäsairauksiin. LINCL-taudit voidaan jaotella klassisiin tai variantteihin LINCL-tauteihin.

Oireet ja löydökset

Klassinen LINCL-tauti puhkeaa lapsen ollessa 2-4-vuotias. LNCL-taudin ensioireet ovat liikunta- ja/tai kognitiivisten taitojen heikentyminen tai epilepsia. Keskimääräinen taudin puhkeamisajankohta ja taudin etenemisvauhti vaihtelevat ja riippuvat taudin geneettisestä taustasta eli taudin aiheuttavasta geenivirheestä. Tyypillisesti lapsen henkinen kehitys pysähtyy kolmen vuoden iässä. Henkiset kyvyt ja liikkumistaidot (istuminen, kävely ja puhuminen) katoavat lähes kokonaan kouluikään mennessä. Näkökyvyn menetys ei ole yleinen löydös, kuten joissakin muissa NCL-taudeissa. 

LINCL-taudin suomalainen variantti (vLINCL/Jansky-Bielschowskyn oireyhtymä, suomalainen variantti) puhkeaa edellistä myöhemmin, noin 4,5-7 ikävuoteen mennessä. vLINCL-tauti on rikastunut Suomeen, erityisesti Etelä-Pohjanmaalle. Se on siis osa suomalaista tautiperintöä. Oireistona ovat mm. vakava epilepsia, kognitiivisten kykyjen, liikkumisen ja näkökyvyn menetys

LINCL-taudin turkkilainen variantti (vLINCL/Jansky-Bielschowskyn oireyhtymä, turkkilainen variantti) kuvattiin ensikerran turkkilaisessa väestössä. Oireyhtymän ensioireet alkavat keskimääräisesti viiden vuoden iässä (2-7 ikävuoteen mennessä). Ensioireisiin kuuluvat epilepsiakohtaukset sekä liikuntakyvyn heikkeneminen. Tauti on etenevä: vuoden päästä ensioireista liikunnalliset kyvyt ovat kadonneet, puhe vaikeutuu, ja henkinen kehitys taantuu. Oireisiin voi liittyä ataksiaa eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriöitä, myokloonisia kohtauksia ja näkökyvyn heikkeneminen tai sokeutuminen. Nimestään huolimatta LICNL-taudin turkkilaista varianttia esiintyy muuallakin kuin Turkissa. Se on rikastunut etenkin Välimeren alueelle.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Oireyhtymät aiheuttaa geenimutaatiot, jotka johtavat  seroidi- ja lipofuskiiniaineiden kertymiseen lysosomi-nimisiin soluelimiin. Etenkin hermosolut ovat herkkiä aineenvaihduntatuotteiden kertymille niin, että hermosoluen normaali toiminta estyy ja osa hermosoluista kuolee. Lopulta tiettyjen aivoalueiden vaurioituminen ilmenee koko keskushermoston toimintahäiriöinä.

Geenimutaatio voi sijaita seuraavissa geeneissä; PPT1 (CLN1), TPP1 (CLN2), CLN5, CLN6, MFSD8 (CLN7), CLN8 ja CTSD (CLN10). Kaikki edellä mainitut geenit sijaitsevat eri autosomaalisissa kromosomeissa ts. ei sukupuolta määräävissä sukupuolikromosomeissa X ja/tai Y. Lähes kaikissa klassisen LINCL oireyhtymätapauksissa geenimutaatio on TPP1- (CLN2) -geenissä. LINCL-oireyhtymän suomalainen variantti aiheutuu puolestaan CLN5-geenin mutaatiosta kromosomissa 13 (13q22.3) ja se on löydettävissä kaikilta tautiin sairastuneilta suomalaisilta. LINCL-oireyhtymän turkkilaisen varianttin taustalla on puolestaan CLN7-geenin mutaatio kromosomissa 4 (4q28).

LINCL-taudin periytyvyys noudattaa autosomaalista resessiivistä eli peittyvää periytymistapaa.

LINCL:n suomalaisen variantin esiintyvyys on Suomessa 1:12 500. Muualla maailmassa vLINCL:n esiintyvyys on harvinaisempaa; 1:100 000.

Diagnoosi ja hoito

Oireyhtymän diagnoosi perustuu kliinisiin löydöksiin, aivojen kuvantamismenetelmiin, histologisiin näytteisiin (kudosnäytteisiin) ja geenitesteihin. Histologisesta näytteistä, esimerkiksi ihonäytteestä, etsitään jälkiä aineenvaihduntatuotteiden kertymisestä solujen sisään.

Oireyhtymään ei ole parantavaa hoitoa, joten yksilön oireita pyritään helpottamaan erikoisasiantuntijoiden ammattitaidoilla. Epilepsiakohtauksia, levottomuutta, uniongelmia ja lihasten jäykkyyttä voidaan hoitaa mm. benzodiazepiineillä. Puhe-, toiminta- ja fysioterapian avulla sairastuneen toimintakykyä pyritään ylläpitämään mahdollisimman pitkään.

Eliniän ennuste

Eliniän odote on heikko. Jokainen sairastunut on keskilapsuuteen mennessä syvästi vammautunut. Klassisen LINCL-oireyhtymän eliniänodote on 10-20 vuotta ja vLINCL suomalaisen variantin eliniänodote on 15-30 vuotta. vLINCL turkkilaisen variantin eliniänodote asettuu noin 20-ikävuoden tienoille.

Historia

Psykiatri Jan Jansky ja Max Bielshowsky kuvasivat ensimmäisen kerran LINCL:n vuosina 1908 ja 1913. Pirkko Santavuoren tutkimusryhmä julkaisi kuvauksen vLINCL;n suomalaisesta variantista vuonna 1982.

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

Suomen JNCL-perheiden tukiyhdistys ry: LINCL
Batten Disease Family Association (BDFA): CLN2 disease, late-infantileVariant late infantile onset NCLs: CLN5 ja CLN7 Disease, Variant late infantile

Lähteet

G.W. Anderson, H.H. Goebel, A.Simonati. Human pathology in NCL. Biochimica et Biophysica Acta (2013):
1807-1826.
Orphanet: Late infantile neuronal ceroid lipofuscinosis
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Neuronal ceroid lipofuscinosis, late infantile, CLN2Neuronal ceroid lipofuscinosis, late infantile, Finnish variant, CLN5 ja Ceroid lipofuscinosis, Neuronal, 7; CLN7
Reijo Norio, Suomi-neidon geenit - tautiperinnön takana juurillemme johtamassa, Otava 2000.

Harvinaiskeskus Norio

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus