AJANKOHTAISTA TILAA UUTISKIRJE OTA YHTEYTTÄ



Hemifakiaalinen mikrosomia

NORIO-KESKUS TIETOLEHTINEN | Tietolehtiset on tarkoitettu yleiskatsaukseksi johonkin tiettyyn oireyhtymään tai sairauteen, ne eivät korvaa perinnöllisyysneuvontaa tai erikoislääkärin konsultaatiota

Hemifakiaalinen mikrosomia

Noriokeskus

Lastenneurologi Teija Salokorpi 8.10.2008, päivitetty 6.3.2017 perinnöllisyyslääkäri Carola Saloranta

ORPHA: 141136

Avainsanat: Okulo-aurikulo-vertebraalinen spektri, OAV-spektri, Goldenharin oireyhtymä, Fakio-aurikulo-vertebraalinen oireyhtymä, Kraniofakiaalinen mikrosomia, Ensimmäisen ja toisen kiduskaaren oireyhtymä

Lyhyesti

Pään ja kaulan rakenteet kehittyvät sikiökauden aikana kuudesta nk. kidustaskusta. Jos ensimmäisen ja toisen kidustaskun kehitys häiriintyy syystä tai toisesta, seurauksena on rakennepoikkeavuuksia erityisesti korvan ja alaleuan alueella. Näitä rakennepoikkeavuuksia kutsutaan hemifakiaaliseksi mikrosomiaksi. Tyypillisiä rakennepoikkeavuuksia ovat leukaluun alikehittyneisyydestä johtuva kasvojen asymmetria, korvan edessä olevat ihonystyrät, korvalehden, korvakäytävän ja kuuloluiden rakennepoikkeavuudet sekä kuulon alenema. Satunnaisesti rakennepoikkeavuuksia voi esiintyä myös muissa elimissä. Hemifakiaalisen mikrosomian syntymekanismi on monimuotoinen, sisältäen sekä ulkoisia tekijöitä, kromosomipoikkeavuuksia että yksittäisiä geenivirheitä monitekijäisen syntymekanismin lisäksi. Useimmissa tapauksissa syntymekanismi jää tuntemattomaksi, jolloin ajatellaan, että se on monitekijäinen. Sisaruksen riski saada saman tyyppisiä rakennepoikkeavuuksia on pieni, noin 2-3%, mutta hieman isompi kuin väestön taustariski.

Taustaa

Hemifakiaalisen mikrosomian esiintyvyyden arvioidaan olevan noin 1:4000 – 1: 6000 vastasyntynyttä. Tarkka esiintyvyysluku ei ole tiedossa johtuen mm. taudinkuvan laajasta vaihtelusta henkilöstä toiseen. Hemifakiaalisen mikrosomian taudinkuva on myös osittain samanlainen kuin lukuisissa muissa oireyhtymissä, eikä sille ole asetettu tarkkoja diagnostisia kriteerejä. Tämän lisäksi hemifakiaalisen mikrosomian heterogeeninen syntymekanismi vaikeuttaa sen tarkan esiintymisluvun esittämistä.

Hemifakiaalista mikrosomiaa kutsutaan monella eri nimellä; okulo-aurikulo-vertebraalinen spektri, OAV-spektri, Goldenharin oireyhtymä, fakio-aurikulo-vertebraalinen oireyhtymä sekä ensimmäisen ja toisen kiduskaaren oireyhtymä. Goldenharin oireyhtymän nimikettä käytetään silloin, kun taudinkuvaan liittyy myös silmäoireita, esimerkiksi silmän dermoidi tai silmäluomen rakennepoikkeavuudet. Termiä kraniofakiaalinen mikrosomia käytetään silloin kun molemmat kasvonpuoliskot ovat alikehittyneitä ja tähän termiin sisältyvät myös kaikki yllä mainitut nimikkeet.

Suomessa noin 5-10 lasta vuodessa saa diagnoosin hemifakiaalinen mikrosomia, Goldenharin oireyhtymä tai OAV-spektri.

Kuvaus

Hemifakiaalisen mikrosomian pääpiirre on kasvojen asymmetria yhdistyneenä korvan edessä oleviin ihonystyröihin tai korvan rakennepoikkeavuuksiin. On kuitenkin ehdotettu, että pelkkä ulkokorvan alikehittyneisyys eli mikrotia riittäisi diagnoosin asettamiseksi. Suvuissa joissa hemifakiaalista mikrosomiaa esiintyy useassa sukupolvessa joillakin perheenjäsenillä voi olla pelkkä korvan edessä oleva ihonystyrä ainoana merkkinä oireyhtymästä. Taudinkuvan vaikeusasteen laaja vaihtelu on siis tässä oireyhtymässä tavallista. Tyypillisin löydös on kuitenkin alikehittyneet leukaluut, jotka aiheuttavat sekä pienileukaisuuden eli mikrognatian että kasvojen asymmetrian. Leukaluun alikehittyminen on useimmiten toispuolinen, jolloin asymmetria on selkeä, mutta myös molemminpuolisessa leukaluun alikehittyneisyydessä kasvot ovat yleensä jonkun verran asymmetriset.

Toinen pääpiirre on korvan rakennepoikkeavuudet, sisältäen korvalehden alikehittyneisyyden tai puuttumisen, korvakäytävän puuttumisen, välikorvan kuuloluiden rakennepoikkeavuuden ja huonokuuloisuuden. Korvan edessä voi olla myös ihonystyröitä tai pieniä kuoppia. Lisäksi oireyhtymään voivat kuulua silmän poikkeavuudet, kuten dermoidit tai yläluomen puutokset eli kolobooma. Hieman harvemmin esiintyviä ovat suupielen halkio eli makrostomia, huuli-suulakihalkiot, nikamien rakennepoikkeavuudet tai kasvohermon halvaus.

Satunnaisesti oireyhtymään liittyen voidaan todeta sydämen, munuaisten ja virtsateiden, raajojen tai keskushermoston rakennepoikkeavuuksia sekä pienisilmäisyyttä. Kasvojen asymmetriaan ja korvan alueen rakennepoikkeavuuteen rajoittuvaan hemifakiaaliseen mikrosomiaan liittyy yleensä täysin normaali älyllinen kehitys. Harvinaisemmassa laajemmassa taudinkuvassa, ja erityisesti mikäli oireisiin kuuluu myös keskushermoston rakennepoikkeavuuksia, taudinkuvaan voi liittyä myös älyllinen kehitysvammaisuus.

Hoito

Ulkoiset rakennepoikkeavuudet todetaan yleensä heti vastasyntyneenä ja ne antavat aihetta lisätutkimuksiin, kuten kuulon tutkimuksiin, vatsan, sydämen, aivojen ja selkärangan kuvantamistutkimuksiin sekä silmälääkärin tutkimukseen. Korjausleikkauksia tehdään tarpeen mukaan. Varhaisessa imeväisiässä voidaan pienileukaisuuden takia tarvita apua hengitykseen ja syömiseen. Mikäli molemmat korvakäytävät puuttuvat, lapsi saattaa saada kuulokojeen jo muutaman kuukauden iässä. Korvalehden epämuodostuma korjataan myöhemmässä leikki-iässä tai vasta varhaisessa kouluiässä joko rakentamalla korva omasta rustokudoksesta tai korvalehtiproteesilla. Korvalehden rakentaminen vaatii plastiikkakirurgista erityisosaamista ja Suomessa hoito- ja kuntoutusseuranta on keskitetty Huuli-suulaki-halkiokeskukseen (HUSUKE) Helsinkiin.

Alaleuan kehityshäiriö saattaa olla lähes huomaamaton tai vaikea-asteinen, mutta aiheuttaa yleensä purentahäiriöitä. Alaleuan kehityshäiriötä voidaan hoitaa kasvuiässä oikomislaitteilla ja luun venytysleikkauksella. Jo varhaisen kasvukauden aikana aloitettu hoito tuottaa paremman tuloksen kuin hoidon lykkääminen murrosiän yli. Keskikasvoalueen kehityshäiriö saattaa joskus edellyttää laajempiakin korjausleikkauksia.

Silmäkuoppa ja silmä voivat myös olla tavallista pienempiä, mutta näkökyky on yleensä normaali. Heikkonäköisyys poikkeavalla puolella ei silti ole tavatonta. Myös silmän eri rakenteissa voi olla poikkeavuutta, joten silmälääkärin tutkimus on ainakin kertaalleen aiheellinen.

Raajojen tai selkärangan rakennepoikkeavuudet vaativat joskus ortopedista hoitoa. Myös muut elinpoikkeavuudet; esimerkiksi synnynnäiset sydänviat tai virtsatiepoikkeavuudet, saattavat edellyttää kirurgista hoitoa.

Hemifakiaalisen mikrosomian syntymekanismit

Hemifakiaalisessa mikrosomiassa kasvojen ja korvan kehitys sikiökauden aikana ensimmäisestä ja toisesta kidustaskusta on häiriintynyt.Tämä häiriö voi syntyä monesta eri syystä, esimerkiksi ulkoisten tekijöiden, kromosomipoikkeavuuksien tai geenivirheen seurauksena. Useimmissa tapauksissa syy jää kuitenkin tuntemattomaksi, ja suurimmassa osassa näistä syy on todennäköisesti monitekijäinen. Monitekijäinen syntymekanismi tarkoittaa, että taudinkuvan syntymiseen vaikuttavat samanaikaisesti sekä useampi perintötekijä että useampi, yleensä tuntematon ulkoinen tekijä. Ulkoisia tekijöitä jotka hieman lisäävät riskiä hemifakiaaliseen mikrosomiaan ovat äidin diabetes raskauden aikana, tietyt äidin käyttämät lääkkeet raskauden aikana sekä keinohedelmöityshoito. Näiden tekijöiden aiheuttama riski on kuitenkin hyvin pieni.

Kuvattuja kromosomipoikkeavuuksia, jotka liittyvät hemifakiaaliseen mikrosomiaan ovat esimerkiksi kromosomien trisomiat mosaiikkimuodossa. Trisomia tarkoittaa, että kromosomin lukumäärä on poikkeavasti kolme normaalin kahden sijaan. Mosaikismi tarkoittaa, että samalla henkilöllä on sekä normaaleja että geneettisesti poikkeavia soluja. Myös kromosomien osittaisia häviämiä tai kahdentumia, ns. mikrodeletioita tai mikroduplikaatiota, on kuvattu liittyen hemifakiaaliseen mikrosomiaan. Jotkut näistä poikkeavuuksista voivat sattumalta esiintyä hemifakiaalisen mikrosomian yhteydessä, mutta esimerkiksi kromosomin 5:n osittainen häviämä on kuvattu toistuvasti, ja on täten mahdollinen hemifakiaalisen mikrosomian aiheuttaja osassa tapauksista. Kromosomipoikkeavuuksia todetaan kuitenkin vain pienellä osalla potilaista.

Hemifakiaalisen mikrosomian taudinkuva voi myös olla osittain päällekkäinen erilaisten periytyvien oireyhtymien taudinkuvan kanssa. Osassa näistä oireyhtymistä geenitutkimus on mahdollinen. Geenivirheitä jotka aiheuttaisivat yksinomaan hemifakiaalista mikrosomiaa ei kuitenkaan ole vielä tunnistettu. Useimmissa tapauksissa potilas on sukunsa ainut hemifakiaalista mikrosomiaa poteva henkilö. Joissakin suvuissa tähän liittyviä poikkeavuuksia voi esiintyä useassa sukupolvessa, jolloin taudinkuvan vaikeusaste tyypillisesti vaihtelee suuresti henkilöstä toiseen. Näissä suvuissa hemifakiaalisen mikrosomian syntymekanismi sopii vallitsevasti periytyvään tautimuotoon, jossa taudin expressio eli ilmentymä ei ole täydellinen. Vallitsevassa periytymismallissa riittää, että taudin aiheuttama geenivirhe esiintyy perintötekijäparin toisessa vastingeenissä. Tällöin geenivirhe periytyy vanhemmalta lapselle 50%:n todennäköisyydellä. Kaikki geenivirheen kantajat eivät kuitenkaan saa hemifakiaalisen mikrosomian taudinkuvaan liittyviä poikkeavuuksia, mikä kutsutaan taudinkuvan alentuneeksi ilmentymäksi.

Kokemusperäisesti on havaittu, että silloin kun potilas on sukunsa ainut sairastunut, sisaruksen riski sairastua myös hemifakiaaliseen mikrosomiaan on lievästi lisääntynyt väestöriskiin verrattuna, mutta kuitenkin pieni, noin 2-3 %.

Sikiödiagnostiikka

Raskauden aikana ei ole mahdollista diagnosoida hemifakiaalista mikrosomiaa istukka- tai lapsivesinäytteestä, koska tarkka geneettinen syntymekanismi ei ole tiedossa. Osa rakennepoikkeavuuksista on mahdollista todeta raskauden aikaisessa ultraäänitutkimuksessa, kuten isommat sydämen rakennepoikkeavuudet, huulihalkiot, virtsaelinten tai raajojen rakennepoikkeavuudet. Nämä poikkeavuudet ovat kuitenkin harvinaisempia hemifakiaalisessa mikrosomiassa; tavallisimmat poikkeavuudet, kuten korvalehden poikkeavuudet ja kasvojen asymmetria ovat vaikeasti havaittavissa raskauden aikana.

Lopuksi

Hemifakiaalista mikrosomiaa luonnehtivan epämuodostumakompleksin eri tekijät voidaan yleensä todeta jo vastasyntyneellä tai pian sen jälkeen. Useimmiten huomio kiinnittyy ensimmäiseksi korvan epämuotoisuuteen. Kyseessä ei kuitenkaan ole pelkästään kosmeettinen haitta, vaan tarkkaa diagnostiikkaa vaativa, usein mutkikas ja moniulotteinen synnynnäinen kehityshäiriö, josta pieni korva eli mikrotia ehkä on ensimmäinen silmiin pistävä piirre, mutta joka aina vaatii huolellista diagnostista paneutumista.

Hemifakiaalinen mikrosomia Suomessa

Suomessa toimii potilasyhdistys Cranio ry; Kallon ja kasvonluiden kasvuhäiriötä sairastavien tuki. Facebookista löytyvät ryhmät ”Hemifacial microsomia” ja ”Adults born with hemifacial microsomia”. Vertaistukiperheitä voi tiedustella Norio-keskuksesta .

Internet-sivuja ja kirjallisuutta

Potilasyhdistys Cranio

OMIM, 164210, Hemifacial microsomia, ja 141400, Hemifacial microsomia with radial defects,

Genereviews: ”Craniofacial microsomia overview”

Norio-keskus

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

norio-keskus@rinnekoti.fi

020 638 5533

Noriokeskus
Noriokeskus