GRIN2B:hen liittyvä hermoston kehityshäiriö

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Diagnoosikuvaukset ovat yleiskatsauksia, joten ne eivät välttämättä kata kaikkia oireita, joita kyseiseen harvinaissairauteen tai oireyhtymään voi liittyä. Yksilöllisten erojen vuoksi kaikkia kuvauksessa mainittuja oireita ei välttämättä esiinny jokaisella. Diagnoosikuvaukset eivät korvaa terveydenhuollon ammattilaisten antamaa tietoa, eikä niitä pidä käyttää diagnostiikan tai hoidon perusteena.

GRIN2B:hen liittyvä hermoston kehityshäiriö

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 7.1.2022
 
GRIN2B-Related Neurodevelopmental Disorder
GRIN2B related syndrome

 

Lyhyesti

GRIN2B-kytkeytynyt hermoston kehityshäiriö aiheuttaa kehityksen viivästymää ja kehitysvamman, jonka laatu vaihtelee lievästä syvään. Oirekuvaan kuuluu usein myös poikkeava lihasjänteys: hypotoniaa ja/tai spastisuutta, jotka vaikeuttavat mm. liikeiden hallintaa ja suun motoriikkaa. Osa lapsista ei pysty kävelemään tai puhumaan tai sanattomasti kommunikoimaan. Mikrokefalia eli pienipäisyys, epilepsia ja autisminkirjon häiriöt ovat mahdollisia. Oirekuva vaihtelee huomattavasti yksilöstä toiseen, eikä diagnostista kriteeristöä ole tällä hetkellä olemassa. Kaikkia tässä oireyhtymäkohtaisessa kuvauksessa mainittuja oireita tai löydöksiä ei siis ilmene kaikilla.

Oireet ja löydökset

Koska GRIN2B-kytkeytynyt hermoston kehityshäiriö on erittäin harvinainen. Tässä oireyhtymäkuvauksessa esitetty tieto perustuu 54 potilaaseen.

Lihasjänteyden muutokset ovat yleisiä GRIN2B-kytkeytyneessä hermoston kehityshäiriössä: hypotoniaa eli alentunut lihasjänteyttä todetaan yli puolella (56 % tapauksista); spastisuutta eli lisääntynyttä lihasjänteyttä lähes neljäsosalla (23 %), ja joka kymmenenennellä (10% tapauksista) on dystoniaa eli lihasjäntevyyden muutoksia ja muita liikehäiriöitä.

Karkea- ja hienomotoriikan kehitys ovat usein viiveiset. Osa pystyy kävelemään tai istumaan itsenäisesti, toiset tarvitsevat niihin tukea, tai he ei välttämättä opi itsenäisesti kävelemään lainkaan. Puhekyky vaihtelee, eivätkä kaikki kykene ilmaisemaan itseään puhumalla. Osa tarvitsee apua päivittäisissä asioissa, kuten pukemisessa ja vessassa käymisessä.

Ruokailun haasteet voivat liittyä nielemisvaikeuksiin, runsaaseen kuolaamiseen ja/tai refluksiin eli mahan sisällön nousemiseen ruokatorveen. Ruokailu- tai ravinnonsaantipulmiin voi tuoda helpotuksen nenämahaletku tai vatsanpeitteiden läpi vietävän ravitsemusavanteen (PEG-nappi) asentaminen.

Oireyhtymään liittyy kehitysviiveitä ja kehitysvammaisuutta. Kehitysvamman laatu on syvää noin 60 % tapauksista, keskivaikeaa 24 %:lla ja lievää noin 15 %:lla.

Epilepsia on yleistä (n. 51 % tapauksista). Aivosähkökäyrässä eli EEG:ssä saatetaan todeta muutoksia, jotka eivät liity epilepsiakohtauksiin. Ensimmäisten epilepsiakohtausten ilmestymisaika on vaihdellut vastasyntyneestä yhdeksänteen ikävuoteen. Epilepsian tyypit ovat vaihdelleet paikallisalkuisista yleistyneeseen epilepsiaan ja/tai epileptisiin spasmeihin.

Käyttäytymispulmina voivat olla autistisen kaltainen käyttäytyminen (26 % tapauksista), levottomuus, mielialan vaihtelut, impulsiivisuus, rajaton tai ylenpalttinen ystävällisyys sekä lyhyt keskittymiskyky. Käyttäytymispiirteinä voi liittyä heikko silmäkontakti ja nopea väsyminen. Univaikeuksista on raportoitu.

Aivoperäinen näkövamma (Cortical Visual Impairment, CVI) on todettu 8 %:lla tapauksista (4 potilasta/54:stä).

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Oireyhtymän aiheuttaa mutaatio GRIN2B (Glutamate Receptor, Ionotropic, N-Methyl D-Aspartate 2B) -geenissä kromosomissa 12 (12p13.1). GRIN2B lukeutuu geeniperheeseen, josta tuotetaan eräitä hermoston tiedonsiirtoon tarvittavia NMDA-glutamaattireseptoreja. Reseptorin toiminta on erityisen tärkeää aivoissa. Mutaation vuoksi reseptori voi toimia joko yliaktiivisesti tai normaalia vähemmän. Tästä seuraa oireyhtymässä esiintyvät oireet. Potilailla on kuvattu useita eri GRIN2B-geenin mutaatioita, joista osa on deleetioita eli geenin häviämiä. 

Puolella oireyhtymätapauksista geneettinen muutos on mosaikistinen ts. geenimuutosta ei ole kaikissa yksilön soluissa. Mosaikismi ja geenimuutoksen laatu voivat selittää osan oirekuvan vaihtelusta yksilöiden välillä.

GRIN2B-geenimuutos periytyy autosomissa dominoivasti eli vallitsevasti ts. vain yksi oireyhtymän aiheuttava mutaatio joko isältä tai äidiltä perityssä GRIN2B-geenissä riittää aiheuttamaan GRIN2B-kytjeytyneen hermoston kehityshäiriön. Suurin osa oireyhtymätapauksista johtuu kuitenkin täysin uudesta, biologisesti sattumalta syntyneestä, de novo-mutaatiosta. Näissä tapauksissa oireyhtymä ei ole siis periytynyt kummaltakaan vanhemmalta. Tärkeää on ymmärtää, ettei oireyhtymän syntyyn ole voinut vaikuttaa, eikä se ole kenenkään tai minkään asian syytä.

GRIN2B-kytkeytyneen hermoston kehityshäiriön esiintyvyydestä ei ole tarkkaa tietoa, mutta maailmalla tunnetaan noin sata henkilöä, joilla oireyhtymä on todettu. Arvioidaan että GRIN2B-kytkeytynyt hermoston kehityshäiriö kattaisi kaikista neurologisista kehityshäiriöistä ja/tai lapsena alkavista epilepsioista noin 0.2 %.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosin asettaminen on haasteellista. Aivokuvantamisessa, EEG:ssä ja kromosomitutkimuksissa ei välttämättä löydy mitään poikkeavaa. Usein GRIN2B-mutaatio löydetäänkin vasta perimän tarkemmissa tutkimuksissa, kuten eksomisekvensoinnissa, jossa tutkitaan ihmisen lähes kaikki tunnetut proteiineja-koodaavat geenit.

Joillakin henkilöillä aivokuvantamislöydöksissä voi olla poikkeava aivokuoren kehittyminen (malformation of cortical development, MCD)(13 % tapauksista), johon liittyy mm. polymikrogyriaa eli normaalista poikkeavaa aivopoimutusta. Muita löydöksiä voivat olla hippokampuksen ja aivokurkiaisen vajaakehittyminen, suurentuneet tai vajaakehittyneet basaaligangliot eli tyvitumakkeet, suurentunut keskiaivojen katto (tectum) ja puutuva Septum pellucidum. Septum pellucidum on otsalohkon alueella oleva sivukammion ohut väliseinä, joka erottaa sivukammioiden etusarvet toisistaan. Mikrokefalia eli pienipäisyys todetaan noin 18 %:lla tapauksista. Joillakin isoaivojen tilavuus voi olla normaalia pienempi (9 % tapauksista), mikä on usein merkki isoaivojen atrofiasta eli surkastumisesta.

Fysio-, toiminta- ja puheterapiasta on usein hyötyä, ja lapset voivat niiden avulla saavuttaa omat kehitykselliset mahdollisuutensa monissa taidoissa. Käyttäytymisterapiassa keskitytään edistämään taitoja, joiden avulla haastavaa käyttäytymistä voidaan vähentää. Muiden oireiden, kuten epilepsian ja ADHD:n eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön, hoito ovat oireiden mukaisia. Seurannan piiriin lukeutuvat mm. liikkuminen, näkökyky, neurologiset ja psykiatriset oireet sekä kehitykseen ja oppimiseen liittyvät asiat.

Eliniän ennuste

Koska GRIN2B-kytkeytynyt hermoston kehityshäiriö on kuvattu vasta hiljattain, luotettavaa eliniänennustetta ei ole olemassa.

Historia

Sabine Endele kuvasi tutkimusryhmineen GRIN2B-kytkeytyneen hermoson kehityshäiriön ensi kerran vuonna 2010.

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

Unique: GRIN2B related syndrome
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): GRIN2B relater syndrome
MedlinePlus: GRIN2B-related neurodevelopmental disorder

GRIN2B Foundation
GRIN Disorders Research Foundation

Facebookista löytyy hakusanalla "GRIN2B" avoin keskusteluryhmä ”Arian’s journey with GRIN2B mutation”, jonka kautta saa tietoa oireyhtymästä.

Lähteet

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Glutamate Receptor, Ionotropic, N-Methyl-D-Aspartate, subunit 2B; GRIN2B
GeneReviews®: GRIN2B-Related Neurodevelopmental Disorder

Harvinaiskeskus Norio

Paciuksenkatu 19, 00270 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus