GRIN1:een liittyvä hermoston kehityshäiriö

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Lyhyet diagnoosikuvaukset on tarkoitettu jonkin oireyhtymän tai harvinaissairauden yleisesittelyksi.

GRIN1:een liittyvä hermoston kehityshäiriö

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 27.1.2020
 
 
GRIN1-Related Neurodevelopmental Disorder, GRIN1-NDD
Grin1-related developmental epileptic encephalopathy

 

Lyhyesti

Kaikilla potilailla, joilla on GRIN1:een liittyvän hermoston kehityshäiriö, on kehitysviive tai he ovat kehitysvammaisia. Muita oireita voivat olla mm. epilepsia, poikkeavuudet lihasjänteydessä, syömisvaikeudet ja käyttäytymiseen liittyvät pulmat. Oireyhtymän kliiniset oireet eivät ole ominaisia vain GRIN1:een liittyvälle hermoston kehityshäiriölle, joten diagnoosi varmistuu usein vasta geenitestin perusteella.

Oireet ja löydökset

GRIN1:een liittyvässä hermoston kehityshäiriössä todetaan poikkeavuutta lihasjänteydessä. Hypotoniaa eli alentunutta lihasjänteyttä esiintyy yli puolella potilaista (66 %). Myös spastisuus eli lisääntynyt lihasjänteys (40 %) on mahdollista. Potilaalla voi olla myös dystoniaa ja muita liikehäiriöitä (48 %). Lihasjänteyden muutokset voivat vaikeuttaa mm. syömistä ja liikkumaan opettelua. Syömisvaikeuksia on kolmanneksella potilaista (31 %). Pitkittyessään potilaalle saatetaan asettaa ravinnonsaantia helpottava ruokintaletku, kuten PEG-nappi.

Vaikka kaikilla potilailla, joilla on GRIN1:een liittyvä hermoston kehityshäiriö, todetaan kehitysviive tai kehitysvammaisuus, niiden aste vaihtelee. Kehitysvammaisuus on ollut suurimmalla osalla vakavaa (75 %) tai syvää (17 %). Keskivaikea (7 %) ja lievä (5 %) kehitysvammaisuus on harvinaisempaa.

Epilepsiaa todetaan 65 %:lla potilaista. Se voi käsittää epileptisiä spasmeja (13 %), yleistyneen (68 %) tai paikallisalkuisen epilepsian (20 %). Keskimäärin epilepsia puhkeaa hiukan ennen toista ikävuotta. Puhkeamisajankohta vaihtelee kuitenkin syntymästä aina 11-ikävuoteen saakka. 

Autismikirjon häiriöitä esiintyy osalla potilaista (22 %). Käyttäytymispulmiin voi liittyä mm. stereotyyppistä liikehdintää (32 %), itseään vahingoittavaa käytöstä (7 %) ja univaikeuksia (15 %).

GRIN1:een liittyvään hermoston kehityshäiriöön voi liittyä mikrokefalia eli pienipäisyys (27 %) sekä kortikaalinen näkövamma eli aivoperäinen näkövamma (34 %). Joillakin potilailla on todettu okulogyyrinen kriisi eli silmälihasten kouristustila (11 %). Kymmenesosalla on todettu skolioosi eli kiertoryhtivirhe (11 %). Lähes puolet potilaista (48 %) eivät osaa puhua. Kasvonpiirteissä ei ole yhteneväisyyttä, joka olisi tunnusomaista kaikille potilaille.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

GRIN1:een liittyvän hermoston kehityshäiriön aiheuttaa GRIN1-geenin mutaatio kromosomissa 9 (9q34.3). GRIN1-geeni on osa N-metyyli-D-Aspartaatti (NMDA)-glutamaattireseptorien superperhettä, jotka muodostavat hermostossa tietyntyyppisiä ionikanavia. Nämä reseptorit koostuvat useista eri alayksiköistä ja niiden yhdistelmistä. GRIN1-geenistä valmistetaan yhtä tämän glutamaattireseptorin alayksikköä. Muita NMDA-glutamaattireseptoria koodaavia geenejä, joiden mutaatiot on liitetty hermoston kehityshäiriöihin ihmisillä, ovat GRIN2A, GRIN2B ja GRIN2D. NMDA-glutamaattireseptorit ovat tärkeitä mm. hermosolujen pääterakkuloiden eli synapsien plastisuudelle, ja täten mm. muisti- ja oppimistoiminnoille.

GRIN1:een liittyvän hermoston kehityshäiriö voi periytyä autosomissa dominantisti eli vallitsevasti tai autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Suurimmassa osassa tapauksista oireyhtymän taustalla on de novo-mutaatio eli suvussa ja perheessä täysin uusi mutaatio. Potilaalla tämä mutaatio on usein vain toisessa GRIN1-vastingeenissä. Tämä tarkoittaa, että potilaan mutaatio voi periytyä seuraavaan sukupolveen autosomissa vallitsevasti eli 50 % todennäköisyydellä.

Jos potilaan molemmat GRIN1-vastingeeneissä todetaan mutaatiot, hän on suurella todennäköisyydellä perinyt ne oireettomilta vanhemmiltaan, jotka ovat siis GRIN1-geenimutaation osalta kantajia. Tällöin GRIN1:een liittyvän hermoston kehityshäiriön periytyvyys on autosomissa peittyvää. Potilaan mutaatio voi tässä tapauksessa siirtyä 25 % todennäköisyydellä seuraavaan sukupolveen, 50 %:n todennäköisyydellä jälkeläiset ovat mutaation kantajia ja 25 %:n todennäköisyydellä lapsella/lapsilla ei ole oireyhtymää aiheuttavaa GRIN1-mutaatiota perimässään. Toistaiseksi lääketieteellinen kirjallisuus ei kuitenkaan ole kuvannut yhtäkään potilasta, joka olisi saanut jälkeläisiä.

GRIN1:een liittyvän hermoston kehityshäiriön aiheuttavan mutaation penetranssi eli ilmenemistodennäköisyys ajatellaan olevan 100 %:ia. Toisin sanoen GRIN1:een liittyvä hermoston kehityshäiriö on aina henkilöllä, jos hänellä on perimässään GRIN1-geenin oireyhtymää aiheuttava mutaatio.

Vuonna 2019 potilaita, joilla on GRIN1:een liittyvän hermoston kehityshäiriö, on kuvattu maailmalla 72. Tässä diagnoosikuvauksessa kuvatut prosenttiluvut perustuvat näihin varmennettuihin 72:een potilaaseen.

Diagnoosi ja hoito

GRIN1:een liittyvän hermoston kehityshäiriön oireet eivät ole ominaisia vain tälle oireyhtymälle. Siksi positiivinen geenitestin tulos on välttämätön oikean diagnoosin asettamiselle. Edellä mainittujen oireiden lisäksi joillakin potilailla aivojen magneettikuvissa on havaittavissa merkkejä aivokuoren kehityshäiriöstä (malformation of cortical development, MCD), joka on ollut samankaltaista GRIN2B:hen liittyvän hermoston kehityshäiriön kanssa. Aivokuoren kehityshäiriölle on ollut tyypillistä mm. epätarkkarajainen (diffuusi) ja molemmat aivopuoliskot käsittävä polymikrogyria eli aivojen pikkupoimuisuus. Niillä potilailla, joilla ei ole havaittu aivokuoren kehityshäiriöitä, on voinut olla isoaivojen atrofiaa eli surkastumista (23 %). Myös useita muita aivojen rakenteellisia muutoksia on liitetty GRIN1:een liittyvän hermoston kehityshäiriöön.

Erotusdiagnoosissa on otettava huomioon mm. lapsuuden epileptiset enkefalopatia sekä lukuisat muut kehitysvammaisuusoireyhtymät, joilla on samoja piirteitä kuin GRIN1:een liittyvässä hermoston kehityshäiriössä.

Parantavaa hoitoa ei ole tällä hetkellä olemassa, vaan hoito on oireiden mukaista. Varhaislapsuudessa painon kehityksen ja ravitsemuksellisen tilan seuranta on tärkeää nielemis- ja syömispulmien vuoksi. Kehityksen seuranta, oppimiseen ja liikkumiseen liittyvien tukimuotojen käyttö sekä käyttäytymisongelmien ja epilepsian hyvä hoitotasapaino edistää merkittävästi potilaan ja hänen läheistensä  arkea. Toiminta-, puhe- ja fysioterapia ovat tarpeellisia.

Eliniän ennuste

Tällä hetkellä ei ole tiedossa liittyykö oireyhtymään tavallista lyhyempää eliniänodotetta. 

Historia

GRIN1:een liittyvän hermoston kehityshäiriö kuvattiin ensi kerran vuonna 2016.

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

GRIN Disorders Research Foundation
Genetics Home Reference: GRIN1 gene

Facebookista löytyy hakusanalla "GRIN1" omat englannin kieliset ja suljetut keskusteluryhmät henkilöille, jota GRIN1:een liittyvä kehityshäiriö koskettaa: ”GRIN1 Parent Support Group” ja ”Giggling GRIN1s”. Jäseneksi ryhmiin pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Lähteet

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Glutamate Receptor, Ionotropic, N-Methyl-D-Aspartate, Subunit 1; GRIN1
GeneReviews®: GRIN1-Related Neurodevelopmental Disorder
 

Harvinaiskeskus Norio

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus