AJANKOHTAISTA TILAA UUTISKIRJE OTA YHTEYTTÄ



Gorlinin oireyhtymä

NORIO-KESKUS TIETOLEHTINEN | Tietolehtiset on tarkoitettu yleiskatsaukseksi johonkin tiettyyn oireyhtymään tai sairauteen, ne eivät korvaa perinnöllisyysneuvontaa tai erikoislääkärin konsultaatiota

Gorlinin oireyhtymä

Noriokeskus

NBCCS, Nevoid basal cell carcinoma -syndrooma, (Gorlinin oireyhtymä)

Perinnöllisyyslääkäri Kristiina Avela, Väestöliiton Perinnöllisyysklinikka, 22.8.2011.

ORPHA: 377

Avainsanat: NBCCS, Nevoid basal cell carcinoma syndrome, BCNS, Basal cell neavus syndrome, Gorlin oireyhtymä, Gorlin syndrome, Gorlin-Goltz oireyhtymä, Gorlin-Goltz syndrome, OMIM 109400

Lyhyesti

NBCCS on harvinainen oireyhtymä, johon liittyy usein rakenteellisia poikkeavuuksia ja kasvainalttius. Potilailla on usein leukaluiden kystia, ja suuri päänympärysmitta. Eliniän ennuste ei merkittävästi poikkea keskimääräisestä. NBCC-oireyhtymädiagnoosi tehdään oirekuvan perusteella. Oireyhtymä aiheutuu kromosomissa 9 sijaitsevan PTCH-geenin mutaatiosta.

Taustaa

Robert Gorlin (1923-2006) ja Robert W. Goltz (1923-2014) kuvasivat NBCCS:n vuonna 1960. Professorit Gorlin ja Goltz ovat kuvanneet myös muita harvinaista oireyhtymiä, joiden nimissä esiintyy heidän sukunimensä. Näistä tunnetuin on focal dermal hypoplasia (FDH), josta myöskin käytetään nimiä Gorlin oireyhtymä ja Gorlin-Goltz oireyhtymä. Sekaannusten välttämiseksi kannattaa näistä oireyhtymistä puhuttaessa välttää sukunimiin perustuvaa nimeämistä ja käyttää sen sijaan nimiä NBCCS (tai BCNS) ja FDH.

Esiintyvyys

NBCCS on harvinainen. Esiintyvyydestä on vain muutamia tutkimuksia. Iso-Britanniassa on esiintyvyysluvuksi saatu 1:30 000. Arvellaan, että oireyhtymä saattaisi olla tätä yleisempi, sillä lievät tapaukset jäävät todennäköisesti diagnosoimatta. NBCCS:ää todetaan yhtä paljon sekä miehillä että naisilla ja kaikissa väestöissä.

Taudinkuvaus

NBCCS-lapsen neuvolaseurannassa huomio kiinnittyy tavallisesti ensimmäisenä suureen päänympärysmittaan. Päänympärys voi olla jo syntyessä suuri, tai se voi suurentua syntymän jälkeen, tavallisesti 10-18 kuukauden ikään mennessä. NBCCS-lapset saattavat saavuttaa liikunnallisia taitoja hieman tavallista hitaammin, mutta yleensä lapset ottavat kiinni taidoissa viiteen ikävuoteen mennessä.  Laaja-alaiset kehityksen ongelmat eivät ole tavallisia, kehitysvammaisuutta on kuvattu harvoin (noin 5 %:lla NBCCS-henkilöistä).

NBCCS-henkilöillä on usein korostunut otsa, silmät sijaitsevat etäällä toisistaan ja kasvonpiirteet saattavat olla karkeat.

Jopa 90 %:lla NBCCS-henkilöistä todetaan leukaluiden keratokystia. Tämä tarkoittaa sitä, että leukaluun alueella luu korvautuu eräänlaisilla nestetäytteisillä rakkuloilla. Keskimäärin näitä kystia on NBCCS-henkilöllä viisi. Kystia ilmaantuu tyypillisimmillään vasta murrosiässä, mutta varhaisimmat kuvaukset ovat viiden vuoden ikäisiltä. Leukakystat aiheuttavat kivutonta turvotusta leukaluussa ja kystan läheisyydessä sijaitsevien hampaiden heilumista. Kystat todetaan röntgenkuvauksella. Hoitona on leikkaus, johon liittyy usein hammashoitoja. Valitettavasti kystilla on taipumus uusiutua leikkauksen jälkeen. Leukakystia ilmaantuu harvemmin kuitenkaan enää 30 ikävuoden jälkeen.

NBCCS-oireyhtymässä esiintyy myös ihon tyvisolukarsinoomia, joka tarkoittaa ihon tyvisoluista alkunsa saavaa pahanlaatuista kasvainta.  Se ei tavallisesti lähetä etäpesäkkeitä. Tyvisolukarsinoomia ilmaantuu yleensä vasta nuorena aikuisena ja ikääntymisen myötä. Vain hyvin harvoin niitä on kuvattu lapsella. Noin 10 %:lla NBCCS- henkilöistä niitä ei ilmaannu lainkaan. Valkoisilla NBCCS-henkilöillä tyvisolukarsinoomia esiintyy enemmän kuin mustilla. Tyvisolukarsinoomat vaihtelevat kooltaan (halkaisija 1-10 mm). Tyvisolukarsinoomadiagnoosi voidaan asettaa vain poistamalla ihomuutos ja tutkimalla muutoksen solurakenne valomikroskoopilla. Tyvisolukarsinoomia esiintyy erityisesti auringolle altistuvilla iho-alueilla.

Noin 30-65 %:lla NBCCS-henkilöistä on kämmenissä ja jalkapohjissa pienen pieniä kuoppia, jotka ovat 2-3 mm halkaisijaltaan ja 1-3 mm syvyydeltään. Kuopat ovat erityispiirre, joka viittaa vahvasti NBCC- oireyhtymään.

Useilla NBCCS-henkilöillä on röntgenkuvauksella havaittavissa rakenteellisia erityispiirteitä selkärangassa (esim. yhteenkasvaneet nikamat) ja kylkiluissa (esim. kaksiosainen, leveä tai puuttuva kylkiluu). Pään röntgentutkimuksessa nähdään jopa 85 %:lla potilaista ns. falx-kalkki eli kalkkeutuma siinä kalvomaisessa rakenteessa, joka erottaa aivopuoliskoja toisistaan. Tästä ei aiheudu oireita, mutta sen olemassaolo viittaa vahvasti NBCCS-oireyhtymään muun oirekuvan sopiessa.

Noin 5 %:lla todetaan medulloblastooma, joka on tietyntyyppinen kasvain keskushermostossa. Siihen liittyy yleensä hyvä ennuste. Medulloblastooma ilmaantuu tavallisimmin noin 2-3 vuoden iässä.  Munasarjojen fibrooma-kasvaimia esiintyy 25-50 %:lla naisista. Fibrooma-kasvaimia on kuvattu myös sydämessä.

Noin 5 %:lla on huuli- ja/tai suulakihalkio, ylimääräinen sormi tai silmäpoikkeavuuksia, kuten karsastus, harmaakaihi, pienisilmäisyys tai verkkokalvon pigmenttimuutoksia. Harvinaisempi löydös on keuhkopussin tai suoliliepeen kystat, jotka tavallisimmin ovat oireettomia, ja löytyvätkin yleensä sivulöydöksenä sattumalta.

NBCCS ei vaikuta eliniän ennusteeseen. Ihon kasvaimet ja niiden hoito aiheuttavat kosmeettisia ongelmia. Myös leukakystiin ja niiden hoitoon saattaa liittyä kosmeettisia ongelmia.

Mistä NBCCS aiheutuu?

NBCCS aiheutuu perimän virheestä. Kromosomissa 9 sijaitsevan geenin, PTCH:n geenivirheet eli mutaatiot aiheuttavat NBCC-oireyhtymän.  PTCH-geenivirhe voi syntyä ns. uutena mutaationa, jolloin sukusolun (munasolun tai siittiön) syntyessä on sattumalta ja spontaanisti tapahtunut muutos PTCH-geenin rakenteessa. Geenivirhe voi olla myös peritty jommalta kummalta vanhemmalta.

Diagnostiikka

NBCC-oireyhtymälle on asetettu kliiniset diagnostiset kriteerit. Mikäli potilaalla on kaksi pääkriteeriä ja yksi sivukriteeri tai yksi pääkriteeri ja kolme sivukriteeriä, voidaan hänellä katsoa olevan NBCCS. Diagnostiikka edellyttää erikoislääkärin arviota. Diagnoosi voidaan asettaa myös PTCH-geenin mutaatiotutkimuksen perusteella.

Pääkriteerit:

 

Sivukriteerit:

 

 

Seuranta

Lapsuudessa päänympärysmitan kasvua tulisi seurata. Ensimmäisten elinvuosien aikana lastenneurologin seuranta olisi aiheellista medulloblastoomariskin vuoksi. Ortopantomografia eli leukaluiden ja hampaiston röntgenkuvaus on aiheellinen yli kahdeksanvuotiaille 12-18 kuukauden välein leukakystien tunnistamiseksi. Ihon tarkistus kerran vuodessa ihotautilääkärin toimesta on aiheellinen. NBCCS-henkilöiden tulisi välttää auringonvaloa ja turhaa röntgensäteilyä, jotka ovat haitallisia iholle.



Perinnöllisyys

PTCH-geenivirhe voi syntyä joko uutena mutaationa, tai se voi olla jommalta kummalta vanhemmalta peritty. Periytyminen noudattaa vallitsevaa eli dominanttia periytymistä. Tämä tarkoittaa sitä, että NBCCS-henkilön jokaisella jälkeläisellä on 50 %:n todennäköisyys geenivirheen perimiseen. Jälkeläisen oirekuva voi olla erilainen; lievempi tai vaikeampi kuin vanhemmalla.

Sikiödiagnostiikka

NBCC oireyhtymää ei ole mahdollista tunnistaa sikiökaudella, mikäli se on aiheutunut ns. uuden mutaation seurauksena, koska keskeiset oireyhtymään liittyvät oireet eivät ilmene sikiökaudella. Mikäli jommallakummalla vanhemmalla on tunnistettu PTCH-geenivirhe, on tällöin mahdollista tutkia istukkabiopsian avulla onko sikiö perinyt vanhemman geenivirheen. Lapsen oirekuvan vaikeusastetta ei kuitenkaan voida ennustaa.

NBCCS Suomessa

Kirjallisuudessa esitetyn esiintyvyysluvun mukaisesti Suomessa olisi hieman alle parisataa NBCCS-henkilöä. Väestöliiton perinnöllisyysklinikan potilasrekisterin mukaan klinikassa on käynyt kymmenkunta asiakasta tai perhettä, joilla on todettu NBCCS-oireyhtymä. Lisäksi yliopistollisten keskussairaaloiden kliinisen genetiikan yksiköissä tunnistetaan NBCCS-henkilöitä. Tarkkaa tietoa suomalaisten potilaiden lukumäärästä ei kuitenkaan ole. Suomalaisilla potilailla ei ole omaa yhdistystä. Vertaistukipalveluja perheille voi kysyä Norio-keskuksesta.

 

Internet-sivuja ja kirjallisuutta

Amerikkalainen potilasyhdistys, BCCNS Life Support Network 

Orphanet: Nevoid basal cell carcinoma syndrome

GeneReviews: Nevoid basal cell carcinoma syndrome.

Lorenzo Lo Muzio, Nevoid basal cell carcinoma syndrome (Gorlin syndrome), Orphanet Journal of Rare Diseases.

Gorlin, Goltz. Multiple nevoid basal-cell epithelioma, jaw cysts and bifid rib: a syndrome. N Engl J Med 1960; 262, 908-912.

Hahn H, Wicking C, Zaphiropoulous PG, Gailani MR, Shanley S, Chidambaram A, Vorechovsky I, Holmberg E, Unden AB, Gillies S et al. Mutations of the human homolog of Drosophila patched in the nevoid basal cell carcinoma syndrome. Cell. 1996;85: 841-51.

Kimonis VE, Goldstein AM, Pastakia B, Yang ML, Kase R, DiGiovanna JJ, Bale AE, Bale SJ. Clinical manifestations in 105 persons with nevoid basal cell carcinoma syndrome .Am J Med Genet.1997;69: 299-308.

Norio-keskus

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

norio-keskus@rinnekoti.fi

020 638 5533

Noriokeskus
Noriokeskus