AJANKOHTAISTA TILAA UUTISKIRJE OTA YHTEYTTÄ



Glut1DS-oireyhtymä

NORIO-KESKUS LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Lyhyet diagnoosikuvaukset on tarkoitettu jonkin oireyhtymän tai harvinaissairauden yleisesittelyksi.

Glut1DS-oireyhtymä

Noriokeskus

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Norio-keskus 14.11.2018

Glut1 deficiency syndrome
GLUT1-DS1
Encephalopathy due to GLUT1 deficiency
Glucose transporter type 1 deficiency
De Vivon tauti

Glukoosin siirtäjätyyppi-1-puutosoireyhtymässä (Glucose transporter type 1 deficiency syndrome (GLUT1DS)) glukoosin normaali siirtyminen verenkierrosta veriaivoesteen läpi aivoihin on estynyt glukoosin kuljettajaproteiinin (GLUT1) normaalin toiminnan estymisen vuoksi. Glukoosi on aivojen pääasiallinen energialähde ja sen puute keskushermostossa aiheuttaa oireyhtymän neurologiset haasteet. Glut1DS voidaan luokitella epileptiseksi enkefalopatiaksi eli epileptiseksi aivosairaudeksi, johon liittyy etenevät psykomotoriset toimintahäiriöt

Glut1DS puhkeaa yleensä 1-4 kuukauden iässä epileptisinä kohtauksina. Epilepsiakohtaukset ovat vaikeahoitoisia ja monentyyppisiä, kuten yleistyneitä toonisia tai kloonisia, myotoonisia, epätyypillisiä poissaolokohtauksia, atoonisia ja luokittelemattomia epilepsia kohtauksia. Myös epilepsiakohtauksia laukaisevat tekijät sekä kohtausten toistuvuus vaihtelevat yksilöllisesti. Joillakin lapsilla kohtauksia voivat edeltää epätyypilliset pään ja silmien liikkeet. Glut1DS:n oirekirjo eroaa huomattavasti sairastuneiden henkilöiden välillä; kaikkia oireita ei välttämättä esiinny kaikilla sairastuneilla ja oireiden vaikeusasteet vaihtelevat.

Lapsen kallon kasvu hidastuu, mikä voi johtaa mikrokefaliaan eli pienipäisyyteen. Lapsella todetaan monenlaisia liikehäiriöitä: ataksiaa eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriötä, dystoniaa sekä koreaa. Dystonia on aivojen liikesäätelyn häiriö, joka kohdistuu mihin tahansa tahdonalaiseen lihakseen tai lihasryhmään ja joka aiheuttaa poikkeavia asentoja ja nykiviä liikkeitä. Koreassa eli tanssitaudissa esiintyy puolestaan nykiviä, nopeita, epärytmillisiä ja tarkoituksettomia raajojen ja kasvojen pakkoliikkeitä. Liikehäiriöiden esiintyvyydessä on suuria yksilöllisiä eroja mm. niiden toistuvuudessa, liikehäiriöitä laukaisevissa tekijöissä sekä niiden tyypissä ja vaikeusasteessa.

Glut1-puutosoireyhtymään liittyy psykomotorinen viivästymä, spastisuus eli kasvanut lihasjänteys tai -jäykkyys, dysartria eli keskus- tai ääreishermoston vauriosta johtuva puhe- ja ääntämishäiriö sekä muita neurologisia oireita, jotka voivat tulla esiin mm. ennen ruokailua. Kognitiivisissa taidoissa on suuria eroja; joillakin sairastuneilla voi esiintyä vain lieviä oppimisvaikeuksia, kun taas jotkut sairastuneista ovat vaikeasti kehitysvammaisia. Osalla on unihäiriöitä, kuten uniapneaa eli unenaikaisia hengityskatkoksia tai uneliaisuutta.

Oireyhtymää on pyritty luokittelemaan eri alatyyppeihin, esim. klassiseen Glut1DS-fenotyyppiin. Monia oireyhtymiä, kuten esimerkiksi Dystonia-9, Dystonia-18, dystonia-SLC2A1:tä pidetään nykyisin Glut1DS:n eri muotoina. Glut1DS:n tyyppi-2 on lievempi muoto kuin Glut1DS:n tyyppi-1.

Taudin syy, perinnöllisyys ja yleisyys

Oireyhtymän aiheuttaa useimmiten täysin uusi mutaatio suvun sukuhistoriassa, nk. de novo -mutaatio. Tautia aiheuttava mutaatio kohdistuu SLC2A1-nimiseen geeniin kromosomissa 1 (1p34.2). SLC2A1-geenistä valmistetaan glukoosin kuljettajaproteiini 1:tä (GLUT1). GLUT1-proteiinia on myös punasoluissa, joista Glut1-kuljettajaproteiinin toimintaa voidaan tutkia.

Oireyhtymä periytyy useimmiten autosomissa dominoivasti eli vallitsevasti. Resessiivinen periytyminen on myös mahdollista. Resessiiviset SLC2A1-geenimutaation kantajat ovat usein oireettomia. Oireettomalla vanhempi voi olla tautia aiheuttavan SLC2A1-geenin mutaation suhteen mosaiikki ts. kaikista hänen soluistaan ei löydy ko mutaatiota.

Oireyhtymän yleisyydestä ei ole tietoa. Noin 500 tapausta on kuvattu lääketieteellisessä kirjallisuudessa, joten oireyhtymä on hyvin harvinainen maailmassa.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu mm. kliiniseen oirekuvaan sekä veri- ja selkäydinnestenäytteen tutkimiseen ja geenitestiin. Selkäydinnesteen matala glukoosi- ja laktaattipitoisuus ovat tärkeitä diagnostisia kriteereitä.

Sopivan epilepsialääkityksen löytyminen GLUT1DS:ssä esiintyviin epilepsioihin on hyvin haasteellista tai jopa mahdotonta. Niinpä oireyhtymän hoitoon käytetään ketogeenistä ruokavaliota, joka sisältää runsaasti rasvaa ja hyvin vähän hiilihydraatteja. Ketogeenisen ruokavalion rinnalla ei voi käyttää tiettyjä lääkeaineita, kuten valproaattia, topiramaattia, tsonisamidia tai asetatsolamidia, koska ne häiritsevät ketogeenistä tilaa. Vitamiini- ja hivenainelisät ovat tarpeen, koska ruokavalio on yksipuolista. Ketogeenisen ruokavaliohoidon tulokset ovat olleet useiden sairastuneiden kohdalla myönteisiä: epilepsiakohtausten ja joidenkin liikehäiriöiden oireet helpottuvat tai poistuvat jopa kokonaan. Ruokavaliohoidon varhainen aloittaminen ennustaa parempaa neurologista vointia.

Historia

Oireyhtymän kuvasi ensimmäisenä De Vivo vuonna 1991.

Aiheesta muualla

Socialstyrelsen: Glukostransportprotein typ 1-brist
Glut1 Deficiency Foundation

Lähteet

Orphanet: Encephalopathy due to GLUT1 deficiency
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Glut1 Deficiency syndrome 1; GLUT1DS1 ja Glut1 Deficiency syndrome 2; GLUT1DS2
GeneReviews: Glucose Transporter Type 1 Deficiency Syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): Glucose Transporter Type 1 Deficiency Syndrome

Norio-keskus

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

norio-keskus@rinnekoti.fi

020 638 5533

Noriokeskus
Noriokeskus