Fenyyliketonuria (PKU, Phenylketonuria)

HARVINAISKESKUS NORIO TIETOLEHTINEN | Tietolehtiset ovat yleiskatsauksia, joten ne eivät välttämättä kata kaikkia oireita, joita kyseiseen harvinaissairauteen tai oireyhtymään voi liittyä. Yksilöllisten erojen vuoksi kaikkia kuvauksessa mainittuja oireita ei välttämättä esiinny jokaisella. Tietolehtiset eivät korvaa terveydenhuollon ammattilaisten antamaa tietoa, eikä niitä pidä käyttää diagnostiikan tai hoidon perusteena.

Fenyyliketonuria (PKU, Phenylketonuria)

Harvinaiskeskus Norio

Lastenneurologi Teija Salokorpi 30.9.2009, päivitetty 22.12.19 perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen

ORPHA:79254
ICD-10: E70.0
OMIM: 261 600

Avainsanat: Phenylketonuria, PKU, Phenylalanine Hydroxylase Deficiency

 

 Lyhyesti

Fenyyliketonuriassa (PKU) elimistö ei pysty käsittelemään normaalisti aminohappo fenyylialaniinia, jota on kaikissa ravinnosta saatavissa valkuaisaineissa eli proteiineissa. Jos fenyylialaniinia kertyy liikaa elimistöön, se on haitallista aivojen kehitykselle ja toiminnalle. Hoitamattomille PKU-potilaille kehittyy vaikea aivovaurio, mutta vammautuminen voidaan estää aloittamalla erityisruokavaliohoito ensimmäisinä elinviikkoina.

Taustaa

PKU opittiin tuntemaan eräänä kehitysvammaisuuden syynä jo 1930-luvulla. Havaittiin, että sopivalla varhain aloitetulla ruokavaliolla näiden lasten vammautuminen voitaisiin estää, jolloin alettiin kehittää menetelmiä seuloa tautia vastasyntyneiden verinäytteistä. Paikallisesti tai valtakunnallisesti organisoitu seulonta alkoi kehittyä 1960-1970 luvuilta alkaen. Suomessa taudin yleisyyttä selvitti erityisesti Jorma Palo (myöhemmin Helsingin yliopiston neurologian professori) 1960-luvulla tutkimalla potilaita kehitysvammalaitoksissa. Kävi ilmi, että suomalaisessa väestössä tauti oli paljon muuta maailmaa harvinaisempi ja siksi Suomessa tautia ei alettu seuloa vastasyntyneistä. Myöhemmin 2000-luvulla, kun maassamme alkoi asua yhä enemmän muualta tulleita ihmisiä, päädyttiin tarjoamaan PKU-seulontaa näille perheille. Nykyään PKU on kuitenkin liitetty kaikille vastasyntyneille tarjottavaan seulontaohjelmaan.

Oireet ja löydökset

Vastasyntynyt on terveen oloinen, ja sairaus voidaan tässä vaiheessa todeta vain vastasyntyneiden rutiiniseulonnan yhteydessä. Mikäli seulontatutkimusta ei ole tehty ja diagnoosi viivästyy, alkaa lapsen kehitys hidastua, päänkasvu hidastuu ja epilepsia voi ilmaantua varhain. Hoitamattomana sairaus johtaa vaikeaan kehitysvammaan ja käytösongelmiin. Tyypillisenä ulkonäköpiirteenä ihon ja hiusten väritys on vaalea (hypopigmentaatio).  Mikäli diagnoosia ei todeta, eikä asianmukaista hoitoa aloiteta, lisääntyvät neurologiset ja psykiatriset oireet edelleen aikuisiässä, ja ilmaantuu vaikea-asteista masennusta, pakkomielteisyyttä ja levottomuutta. Useilla potilailla on todettu luukatoa tai luuston haurautta, johon voi liittyä odottamattomia luunmurtumia.

Ennuste

Mikäli diagnoosi varmistuu heti syntymän jälkeen ja fenylalaniinivapaa ruokavaliohoito alkaa jo muutamien päivien iässä, vältytään myöhemmiltä neurologisilta ja psykiatrisilta oireilta. Täydellisesti fenylalaninilta ei usein kuitenkaan voi välttyä ja veren fenylalaniinipitoisuudet saattavat välillä nousta ja aiheuttaa häiriötä kehittyville aivoille. Eriasteiset oppimisvaikeudet voivat olla silloin oireena sairaudesta.

Aikuisiällä vaihtelevat fenylalaniinipitoisuudet voivat aiheuttaa ohimeneviä mielialan vaihteluita, jännitystiloja, lihasjäykkyyttä tai vapinaa.

Elinikäinen ruokavaliohoito ja erityisaminohappovalmisteiden käyttö, samoin kuin jatkuvat seurantakäynnit sairaalassa voivat alentaa vaihtelevasti elämänlaatua.

Mistä fenyyliketonuria johtuu?

Fenylketonuria kuuluu peittyvästi periytyviin sairauksiin. Se tarkoittaa, että syntyvä lapsi sairastuu, mikäli hän on perinyt sairauden aiheuttavan geenivirheen (mutaation) molemmilta vanhemmiltaan. Perheessä, jossa on yksi sairas lapsi, jokaisella syntyvällä sisaruksella on 25%:n riski syntyä sairaana. Lapsista 50%:lla on riski periä geenivirhe vain toiselta vanhemmaltaan ja siten syntyä oireettomana geenivirheen kantajana. Mahdollisuus siihen, ettei geenivirhe periydy lapselle lainkaan, on 25%.

Suomalaisessa väestössä geenivirheen kantajia on noin 1/225 henkilöstä. Siten on harvinainen sattuma, että molemmilla vanhemmilla olisi tautia aiheuttava mutaatio (noin 1/50 000). Tästä syystä tauti on suomalaisessa väestössä harvinainen. Muualta maahamme muuttaneiden kohdalla riski vaihtelee riippuen siitä, mistä väestöstä he ovat peräisin.

Molemmilta vanhemmilta peritty geenivirhe johtaa siihen, että ravinnon fenyylialaniinin normaali pilkkominen ei onnistu, koska siihen tarvittavaa entsyymiä, fenyylialaniinihydroksylaasia, ei muodostu. Geenivirhettä ei nykytekniikoin pystytä korjaamaan, joten hoitovaihtoehdoksi jää fenyylialaniinin välttäminen ruuassa.

Yleisyys

Fenylketonurian ilmaantuvuusluvut vaihtelevat eri maissa ja maanosissa. Eniten sairautta on todettu Turkissa ja Irlannissa, missä esiintyvyys vaihtelee välillä 1:2600 – 1:4500. Pohjois-Amerikassa ja yleisesti eurooppalaisessa väestössä sekä Itä-Aasiassa esiintyvyys on 1:10000, Japanissa 1:143 000. Suomalaisessa väestössä sairaus on erittäin harvinainen, esiintyvyysluvun ollessa 1: 200 000.

Diagnostiikka

Vastasyntyneiden aineenvaihduntatautien seulontatutkimus havaitsee sairauden lähes 100%:n varmasti. Seulontatutkimuksessa määritetään fenylalaniinin määrä verinäytteestä tai imupaperiin imeytetystä veripisarasta. Fenyketonuriaa sairastavalla verinäytteen fenyylialaniinipitoisuus on selvästi normaalia korkeampi. Poikkeava seulontatulos varmistetaan yleensä vielä tutkimalla erillisestä verinäytteestä plasman aminohappomääritys. Diagnoosi pyritään varmistamaan myös geenitutkimuksella. Normaalit tulokset vastataan "Normaali". Jos seulontatulos on poikkeava, lastenlääkäri ottaa yhteyttä perheeseen. Tautiin sopiva ruokavalio aloitetaan välittömästi odottamatta tuloksen tarkistamista.

Fenylalaniinin määritys verinäytteestä (plasmasta) on diagnostinen tutkimus myös vastasyntyneisyysvaiheen jälkeen, mikäli seulontaa ei olisi tehty ja lapsen oireet saattaisivat viitata PKU-tautiin.

Hoito

Hoito perustuu ravinnon fenylalaniinimäärän radikaaliin rajoittamiseen, tavoitteena saada veren fenylalaniinipitoisuus mahdollisimman lähelle normaalitasoa, tavoitetasona on 120-360 μmol/l. Ruokavaliohoito perustuu kokonaisproteiinimäärän rajoitukseen ja fenylalaniinivapaisiin proteiinivalmisteisiin. Hoito aloitetaan välittömästi diagnoosin löydyttyä ja sitä tulisi noudattaa ainakin koko kasvuiän, joidenkin asiantuntijoiden mukaan koko eliniän. Proteiinirajoituksesta huolimatta tulisi turvata riittävä välttämättömien aminohappojen (etenkin tyrosiinin) ja energian saanti, mikä voidaan varmistaa fenylalaniinivapaiden proteiinivalmisteiden avulla. Aspartaami-makeutusainetta tulee välttää, koska se sisältää fenylalaniinia. Ruokavalio suunnitellaan aina yksilöllisesti. Kasvua ja veren fenylalaniini-pitoisuuksia seurataan tiiviisti ainakin kasvuiässä.

Aikuisiällä hoidon tavoitteena on pitää veren fenylalaniinitaso alle 1200 μmol/l -alueella. Osa asiantuntijoista suosittelee fenylalaniinivapaiden proteiinivalmisteiden säännöllistä käyttöä koko eliniän ajan, koska aiemmin ruokavaliosta luopuneilla on ilmennyt lisääntynyttä levottomuutta, keskittymisvaikeuksia, motoriikan ja ajatusprosessien hidastumista, joskus lisäksi lihasjäykkyyttä ja vapinaa. Ongelma on, että ruokavalio rajoittaa sosiaalista elämää ja siksi monet siitä lipsuvat.

Aikuisikäisillä naisilla hoitotasapainoa tulisi seurata erityisen tarkkaan raskauksia suunniteltaessa ja niiden aikana. Suositellaan, että raskautta suunnitteleva nainen noudattaisi tiukasti PKU-ruokavaliota jo useita kuukausia ennen raskauden alkamista. Jos PKU-tautia sairastava nainen noudattaa tavallista ruokavaliota raskauden aikana, on sikiöllä erittäin suuri riski monenlaisiin sikiöaikaisiin vaurioihin: pienipäisyyteen, rakennepoikkeamiin ja aivotoiminnan heikkoon kehittymiseen.

Perinnöllisyysneuvonta

Perinnöllisyysneuvonnassa perheelle tai lähisukulaisille selvitetään taudin ilmaantumisen mahdollisuus kunkin perhesuunnittelua ajatellen. Jos tautia aiheuttava geenivirhe/virheet on tiedossa, voidaan haluttaessa selvittää lähisukulaisten ja heidän puolisoidensa geenin kantajuutta, vaikka riski sairauden ilmenemiseen lähisuvun perheissä onkin varsin pieni.

Sairaus on mahdollista todeta jo alkion tai sikiön geenitutkimuksella, mikäli geenivirhe/virheet perheessä on tiedossa.

Internet-sivuja ja kirjallisuutta

Orphanet: Classic Phenylketonuria


Harri Niinikoski, Jaana Heikkilä, Kirsti Näntö-Salonen: Fenyyliketonuria
Duodecim 2009; 125 (10): s. 1069-75.

 

 

Harvinaiskeskus Norio

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus