Ellis-Van Creveldin oireyhtymä

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Lyhyet diagnoosikuvaukset on tarkoitettu jonkin oireyhtymän tai harvinaissairauden yleisesittelyksi.

Ellis-Van Creveldin oireyhtymä

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 13.11.2019

Ellis-van Creveld syndrome (EVC)
Kondroektodermaalinen dysplasia
Mesoektodermaalinen dysplasia

Lyhyesti

Ellis-Van Creveldin oireyhtymä on harvinainen ja geneettinen oireyhtymä. Koska oireyhtymä on myös nk. siliopatia eli värekarvojen poikkeavasta toiminnasta johtuva sairaus, sen oireet kohdistuvat moniin eri elimiin. Oireyhtymälle ovat luonteenomaisia myös luuston kehityshäiriöt ja ektodermaalinen dysplasia. Ektodermaalisessa dysplasiassa ihon, hikirauhasten, kynsien, hampaiden, hiusten ja muun karvoituksen kehitys on puutteellista. Esimerkiksi onykodystrofia eli kynsien kasvuhäiriö on yleistä. Oireyhtymässä esiintyy myös lyhytkasvuisuutta, synnynnäisiä sydänvikoja ja etenkin sormissa ilmenevä postaksiaalinen polydaktylia. Oireyhtymään ei yleensä liity älyllistä kehitysvammaisuutta.

Oireet ja löydökset

Raskauden aikaisissa ultraäänitutkimuksissa voidaan löytää sydämen rakennevikoja (50 % tapauksista), kapea henkitorvi, pitkien luiden lyhyys ja ylimääräiset sormet ja/tai varpaat pikkurillin ja/tai pikkuvarpaan puolella (postaksiaalinen polydaktylia).

Lyhytkasvuisuus tulee esiin selvästi syntymän jälkeen. Pituuskasvu jää usein 119-161 cm:iin. Tyypillinen löydös sydämessä on eteisten väliseinän puutokset. Muita mahdollisia sydänlöydöksiä ovat mm. kammioväliseinäaukko ja avoin valtimotiehyt. Vastasyntyneisyyskaudella voi esiintyä hengitysvaikeuksia mm. sydänvikojen, kapean rintakehän ja henkitorven, erittäin lyhyiden kylkiluiden sekä hypoplastisten keuhkojen eli normaalia pienempien keuhkojen vuoksi.

Ektodermaalisten kudosten kehityshäiriö tulee ilmi kynsissä, hiuksissa ja hampaissa. Hampaiden poikkeavuuksia on useita mm. kiilteen vajaakehittyneisyys, hampaiden vähyys tai tavallisuudesta poikkeava sijainti. Lisäksi Ellis-Van Creveldin oireyhtymässä suussa voi olla nataalihammas tai -hampaita eli jo syntymän aikaan puhjenneita maitohampaita. Suuontelossa voi olla myös ienten liikakasvua sekä ylimääräisiä kiinnikkeitä ikenien ja huulten välillä. Nämä eivät yleensä tuota hankaluuksia syömiseen tai puhumiseen. Myös huuli-suulakihalkiot ovat mahdollisia.

Kognitiivinen ja motorinen kehitys on yleensä normaalia, mutta joskus myös kehitysvammaisuutta on kuvattu.

Oireyhtymään liittyy myös monia muita kliinisiä löydöksiä, jotka vaihtelevat huomattavasti potilaiden välillä. Esimerkiksi joillakin voi olla poikkeavuuksia selkärangassa. Miessukupuolella voi lisäksi esiintyä laskeutumattomat kivekset tai epispadia eli peniksen ylähalkio. Nämä löydökset eivät kuitenkaan ole tavanomaisia tässä oireyhtymässä.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Oireyhtymän johtuu 70 %:ssa tapauksissa EVC1- ja EVC2-geenien mutaatiot kromosomissa 4 (4p16.2). Molemmat geenimutaatiot tuottavat samantyyppiset oireet, eikä potilaita täten voi geenimuutoksen perusteella erottaa kliinisesti toisistaan. Kolmasosalla oireyhtymän aiheuttaa jokin muu geenimuutos kuin EVC1- ja EVC2 geenien mutaatiot. 

Oireyhtymä periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Toisin sanoen oireyhtymä puhkeaa vasta kun molempien vastinkromosomien geeneissä on Ellis-Van Creveldin oireyhtymän aiheuttavat geenimutaatiot. Henkilöt, joilla on vain yksi EVC1- tai EVC2-geenin muutos perimässään, ovat usein oireettomia mutaation kantajia tai heillä on nk. Weyersin akrofasiaalinen dysostoosi. Weyersin akrofasiaalinen dysostoosi on lievempi oireyhtymä kuin Ellis-Van Creveldin oireyhtymä. Siinä lyhytkasvuisuus ei ole yhtä merkittävää, eikä sydänvikoja yleensä esiinny. Weyersin akrofasiaalinen dysostoosi periytyy autosomissa dominantisti eli vallitsevasti.

Ellis-Van Creveldin oireyhtymä on harvinainen. Noin 150 tautitapausta tunnetaan maailmalla. Oireyhtymän esiintyvyydestä ei ole saatavilla luotettavia tietoa. Arviot liikkuvat 1: 60 000 ja 1: 200 000 välillä. Oireyhtymää esiintyy etenkin Amissien keskuudessa Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa, sekä Länsi-Australian alkuperäisväestön keskuudessa. Oireyhtymää esiintyy tasapuolisesti molemmilla sukupuolilla.

Diagnoosi ja hoito

Sikiöaikaisessa erotusdiagnostiikassa on huomioitava oireyhtymät, joihin liittyvät lyhyet kylkiluut ja monisormisuus ja/tai -varpaisuus (Short Rib Polydactyly syndromes). Tällaisia oireyhtymiä ovat esimerkiksi Verma-Naumoffin oireyhtymä, Saldino-Noonanin oireyhtymä, Majewskin oireyhtymä ja Beemer Langerin oireyhtymä. Syntymän jälkeen erotusdiagnostiikassa huomioon otettavia oireyhtymiä ovat myös mm. Jeunen dystrofia, McKusick-Kaufmanin oireyhtymä ja Weyersin akrofasiaalinen dysostoosi.

Hoito on moniammatillista ja oireiden mukaista. Vastasyntyneisyyskaudella hoito käsittää hengitysvaikeuksien lievittämisen ja mahdollisten sydänvikojen kirurgisen hoidon. Plastiikkakirurgiaa voidaan käyttää polysyndaktylian korjaamiseen. Luiden epämuodostumat tarvitsevat usein ortopedin seurantaa. Hammaslääkäri voi tarvittaessa poistaa nataalihampaita, jotta vauvan imeminen helpottuu. Lasta tai nuorta itseään voivat hampaiden ja kynsien poikkeavuudet häiritä enemmän kuin hänen lyhytkasvuisuutensa. Kasvuhormonin käytöstä ei ole yleensä ollut hyötyä lyhytkasvuisuuden hoidossa, koska lyhytkasvuisuus ei aiheudu kasvuhormonin erityksen tai sen vaikutuksen puutteista kehossa. Säännöllinen terveyden seuranta on tärkeää myös aikuisuudessa mm. mahdollisen selkäydinkanavan kapeutumisen vuoksi. 

Eliniän ennuste

Eliniänennuste riippuu ensimmäisten elinkuukausien aikana mahdollisesti ilmenevistä hengitysvaikeuksista ja niiden oireidenmukaisen hoidon onnistumisesta. Hengitysvaikeudet johtuvat usein henkitorven kapeudesta ja mahdollisista sydänpulmista.

Historia

Oireyhtymän kuvasivat ensimmäisinä englantilainen Richard White Bernhard Ellis (1902-1966) ja hollantilainen Simon Van Creveld (1895-1971) vuonna 1940. He olivat junalla matkalla lääketieteelliseen kongressiin ja keskustellessaan matkansa aikana he tajusivat potilaillaan olevan sama oireyhtymä. Itsenäisten julkaisujen sijaan he päättivät kirjoittaa yhteisjulkaisun vastaanotoillaan tutkimistaan potilaistaan.

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

Socialstyrelsen: Ellis-van Crevelds syndrom
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Ellis-Van Creveld syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): Ellis Van Creveld Syndrome
National Foundation for Ectodermal dysplasias

Lähteet

Orphanet: Ellis Van Creveld syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Ellis-Van Creveld syndrome; EVC ja Weyers acrofacial dysostosis; WAD
Genevieve Baujat ka Martine Le Merrer. Ellis-Van Creveld syndrome. Orphanet Journal of Rare Diseases 2007; 2:27.
Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education.

Harvinaiskeskus Norio

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus