Ellis-Van Creveldin oireyhtymä

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Diagnoosikuvaukset ovat yleiskatsauksia, joten ne eivät välttämättä kata kaikkia oireita, joita kyseiseen harvinaissairauteen tai oireyhtymään voi liittyä. Yksilöllisten erojen vuoksi kaikkia kuvauksessa mainittuja oireita ei välttämättä esiinny jokaisella. Diagnoosikuvaukset eivät korvaa terveydenhuollon ammattilaisten antamaa tietoa, eikä niitä pidä käyttää diagnostiikan tai hoidon perusteena.

Ellis-Van Creveldin oireyhtymä

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 21.12.2021

Ellis-van Creveld syndrome (EVC)
Kondroektodermaalinen dysplasia
Mesoektodermaalinen dysplasia

 

Lyhyesti

Harvinaisen Ellis-Van Creveldin oireyhtymän syy löytyy perimästä. Oireyhtymä luokitellaan siliopatiaksi eli värekarvojen poikkeavasta toiminnasta johtuvaksi sairaudeksi. Sen oireet kohdistuvat moniin eri elimiin. Oireyhtymälle ovat luonteenomaisia myös luuston kehityshäiriöt ja ektodermaalinen dysplasia. Ektodermaalisessa dysplasiassa ihon, hikirauhasten, kynsien, hampaiden, hiusten ja muun karvoituksen kehitys on puutteellista. Esimerkiksi onykodystrofia eli kynsien kasvuhäiriö on yleistä. Oireyhtymässä esiintyy myös lyhytkasvuisuutta, erilaisia synnynnäisiä sydänvikoja ja etenkin sormissa ilmenevä postaksiaalinen polydaktylia. Oireyhtymään ei yleensä liity älyllistä kehitysvammaisuutta.

Oireet ja löydökset

Raskauden aikaisissa ultraäänitutkimuksissa voidaan löytää sydämen rakennevikoja (50 % tapauksista), kapea henkitorvi, pitkien luiden lyhyys ja ylimääräiset sormet ja/tai varpaat pikkurillin ja/tai pikkuvarpaan puolella (postaksiaalinen polydaktylia).

Vastasyntyneisyyskaudella voi esiintyä hengitysvaikeuksia, jotka johtuvat esimerkiksi sydämenrakennepoikkeavuuksista, kapeasta rintakehästä ja henkitorvesta, erittäin lyhyistä kylkiluista ja/tai normaalia pienemmistä keuhkoista.

Lyhytkasvuisuus ilmenee pian syntymän jälkeen. Pituuskasvu jää usein 119-161 cm:iin.

Ektodermaalisten kudosten kehityshäiriö näkyy kynsissä, hiuksissa ja hampaissa. Hampaiden poikkeavuuksia on useita mm. kiilteen vajaakehittyneisyys, hampaiden vähyys tai niiden poikkeava sijainti. Lisäksi Ellis-Van Creveldin oireyhtymässä suussa voi olla nataalihampaita eli jo syntymän aikaan puhjenneita maitohampaita. Suuontelossa voi olla myös ienten liikakasvua tai ylimääräisiä kiinnikkeitä ikenien ja huulten välillä. Nämä eivät yleensä vaikeuta syömistä tai puhumista. Myös huuli-suulakihalkiot ovat mahdollisia.

Kognitiivinen ja motorinen kehitys on yleensä normaalia. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on kuitenkin myös mainintoja potilaista, joilla on ollut kehitysvamma.

Oireyhtymään voi liittyä monia muita kliinisiä löydöksiä, jotka vaihtelevat huomattavasti yksilöstä toiseen, mutta jotka eivät välttämättä ole tavanomaisia tälle oireyhtymälle. Esimerkkejä tällaisista löydöksistä ovat mm. selkärangan poikkeava rakenne, poikien/miesten laskeutumattomat kivekset tai epispadia eli peniksen ylähalkio.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Oireyhtymän johtuu 70 %:ssa tapauksissa EVC1- ja EVC2-geenien mutaatioista kromosomissa 4 (4p16.2). Molempien geenien mutaatiot tuottavat samantyyppiset oireet, eikä potilaita täten voi geenimuutoksen perusteella erottaa kliinisesti toisistaan. Kolmasosalla oireyhtymän aiheuttaa jokin muu geenimuutos kuin EVC1- ja EVC2 geenien mutaatiot.

Oireyhtymä periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Toisin sanoen oireyhtymä puhkeaa vasta kun molempien vastinkromosomien geeneissä on Ellis-Van Creveldin oireyhtymän aiheuttavat geenimutaatiot. Henkilöt, joilla on vain yksi EVC1- tai EVC2-geenin muutos perimässään, ovat usein oireettomia mutaation kantajia tai heillä on nk. Weyersin akrofasiaalinen dysostoosi. Weyersin akrofasiaalinen dysostoosi on lievempi oirekokonaisuus kuin Ellis-Van Creveldin oireyhtymä. Siinä lyhytkasvuisuus ei ole yhtä merkittävää, eikä sydänvikoja yleensä esiinny. Weyersin akrofasiaalinen dysostoosi periytyy autosomissa dominantisti eli vallitsevasti.

Ellis-Van Creveldin oireyhtymä on harvinainen, eikä sen yleisyydestä ole luotettavia tietoja. Arviot liikkuvat 1: 60 000 ja 1: 200 000 välillä. Maailmalla tunnetaan noin 150 henkilöä, joilla on tämä oireyhtymä.  Sitä esiintyy tasapuolisesti miehillä ja naisilla. Ellis-Van Creveldin oireyhtymää esiintyy etenkin Amissien keskuudessa Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa, sekä Länsi-Australian alkuperäisväestössä.

Diagnoosi ja hoito

Sikiöaikaisessa erotusdiagnostiikassa on huomioitava oireyhtymät, joihin liittyvät lyhyet kylkiluut ja monisormisuus ja/tai -varpaisuus (Short Rib Polydactyly syndromes). Tällaisia oireyhtymiä ovat esimerkiksi Verma-Naumoffin oireyhtymä, Saldino-Noonanin oireyhtymä, Majewskin oireyhtymä ja Beemer Langerin oireyhtymä. Syntymän jälkeen erotusdiagnostiikassa huomioon otettavia oireyhtymiä ovat myös mm. Jeunen dystrofia, McKusick-Kaufmanin oireyhtymä ja Weyersin akrofasiaalinen dysostoosi.

Hoito on moniammatillista ja oireiden mukaista. Vastasyntyneisyyskaudella hoito käsittää hengitysvaikeuksien lievittämisen ja mahdollisten sydänvikojen kirurgisen hoidon. Plastiikkakirurgiaa voidaan käyttää polysyndaktylian korjaamiseen. Luiden epämuodostumat tarvitsevat usein ortopedin seurantaa. Hammaslääkäri voi tarvittaessa poistaa nataalihampaita, jotta vauvan imeminen helpottuu. Lasta tai nuorta itseään voivat hampaiden ja kynsien poikkeavuudet häiritä enemmän kuin hänen lyhytkasvuisuutensa. Kasvuhormonin käytöstä ei ole yleensä ollut hyötyä lyhytkasvuisuuden hoidossa, koska lyhytkasvuisuus ei aiheudu kasvuhormonin erityksen tai sen vaikutuksen puutteista kehossa. Säännöllinen terveyden seuranta on tärkeää myös aikuisuudessa mm. mahdollisen selkäydinkanavan kapeutumisen vuoksi. 

Eliniän ennuste

Eliniänennuste riippuu ensimmäisten elinkuukausien aikana mahdollisesti ilmenevistä hengitysvaikeuksista, jotka johtuvat usein henkitorven kapeudesta ja mahdollisista sydänpulmista. Oireidenmukaisen hoidon onnistuminen etenkin tässä vaiheessa on siis tärkeää.

Historia

Oireyhtymän kuvasivat ensimmäisinä englantilainen Richard White Bernhard Ellis (1902-1966) ja hollantilainen Simon Van Creveld (1895-1971) vuonna 1940. He olivat junalla matkalla lääketieteelliseen kongressiin ja keskustellessaan matkansa aikana he tajusivat potilaillaan olevan sama oireyhtymä. Itsenäisten julkaisujen sijaan he päättivät kirjoittaa yhteisjulkaisun tutkimistaan potilaistaan.

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

Socialstyrelsen: Ellis-van Crevelds syndrom och Weyers akrofaciala dysostos
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Ellis-Van Creveld syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): Ellis Van Creveld Syndrome
National Foundation for Ectodermal dysplasias

Lähteet

Orphanet: Ellis Van Creveld syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Ellis-Van Creveld syndrome; EVC ja Weyers acrofacial dysostosis; WAD
Genevieve Baujat ka Martine Le Merrer. Ellis-Van Creveld syndrome. Orphanet Journal of Rare Diseases 2007; 2:27.
Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Harvinaiskeskus Norio

Paciuksenkatu 19, 00270 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus