AJANKOHTAISTA TILAA UUTISKIRJE OTA YHTEYTTÄ



Dentin tauti

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Lyhyet diagnoosikuvaukset on tarkoitettu jonkin oireyhtymän tai harvinaissairauden yleisesittelyksi.

Dentin tauti

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 18.2.2019

 
Dent disease

Lyhyesti

Dentin tauti on harvinainen geneettinen munuaistiehyen toimintahäiriöstä johtuva sairaus. Oireyhtymä puhkeaa lapsuudessa ja se esiintyy pääasiassa miehillä. Dentin taudista on olemassa kaksi eri tyyppiä: tyypit 1 ja 2.

Oireet ja löydökset

Dentin taudin aiheuttaa munuaiskeräsen proksimaalisen kiemuratiehyen toimintahäiriö, josta seuraa pienimolekyylisten proteiinien siirtyminen virtsan mukana pois kehosta, hyperkalsiuria eli virtsan runsas kalsiumpitoisuus, nefrolitiaasi eli munuaiskivitauti sekä nefrokalsinoosi eli hyperkalsemian aiheuttama munuaissairaus. Kaikki edellä mainitut tilat johtavat munuaisen etenevään vajaatoimintaan.

Jos proksimaalisen kiemuratiehyen toimintahäiriö on vakavampi, kyseessä on nk. Fanconin oireyhtymä, jossa pienimolekyylisten proteiinien ja kalsiumin lisäksi virtsaan pääsee vuotamaan aminohappoja (aminoasiduria), fosfaatteja (fosfaturia), glukoosia (glukosuria), virtsahappoa (urikosuria) ja kaliumia. Lisäksi munuaiset ovat menettäneet kykynsä säädellä virtsan happamuutta.

Dentin tautia monimutkaistaa usein riisitauti ja/tai osteomalasia eli luun pehmeneminen. Kun puhutaan Dentin tauti tyypistä 1 oireet rajoittuvat munuaisiin, mutta Dentin tauti tyypissä 2 esiintyy myös muita kuin munuaisiin liittyviä oireita, kuten mahdollista lievää kehitysvammaisuutta, hypotoniaa eli lihasvelttoutta ja subkliinistä eli piilevää kaihia.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Oireyhtymän aiheuttaa joko mutaatio CLCN5- geenissä (Dentin taudin tyyppi-1) tai OCRL1-geenissä (Dentin taudin tyyppi-2). Molemmat geenit sijaitsevat X-sukupuolikromosomissa; CLCN5 (Xp11.22) ja OCRL1 (Xq25). CLCN5-geenistä tuotetaan kloridi- ja vetyioneja vaihtavaa kuljettajaproteiinia ja OCRL1-geenistä valmistetaan puolestaan fosfatidyyli-inositoli 4,5-bisfosfaatti-5-fosfataasi-entsyymiä. OCRL1-geenin mutaatiot aiheuttavat myös Lowen oireyhtymän. Huomioitavaa on, ettei kaikilla Dentin tautia sairastavilla löydy edellä mainittujen geenien mutaatioita. Todennäköistä siis on, että myös muut geenit vaikuttavat Dentin taudin syntyyn.

Oireyhtymä periytyy X-sukupuolikromosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Periytymisvasta johtuen miehet sairastuvat oireyhtymään perittyään tautia-aiheuttavan mutaation äidiltään. Tyttölapset ovat usein Dentin taudin kantajia, joissa oireet ilmenevät lievempinä kuin poikalapsilla. Tämä johtuu siitä, että he ovat perineet jommaltakummalta vanhemmaltaan X-sukupuolikromosomin, jossa on tautia-aiheuttava geenimuutos. Tytön sairastuminen Dentin tautiin on hyvin harvinaista: hänen pitäisi periä molemmilta vanhemmiltaan X-sukupuolikromosomi, jossa on Dentin taudin aiheuttava geenimuutos.

Oireyhtymän yleisyydestä ei ole luotettavaa tietoa. Lääketieteellinen kirjallisuus tuntee 250 perhettä, joissa on esiintynyt Dentin tautia. Miehet sairastuvat pääasiassa oireyhtymään sen X-sukupuolikromosomaalisen periytymisen vuoksi. Naisilla oireyhtymä esiintyy yleensä lievempänä ja he ovat oireyhtymän aiheuttavan geenimuutoksen kantajia.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu pienimolekyylisten proteiinien löytymiseen virtsasta ja virtsan normaalia suurempaan kalsiuminpitoisuuteen. Jotta Dentin diagnoosi voidaan asettaa potilaalle, häneltä on löydettävä yksi seuraavista Dentin taudin oireista; nefrokalsinoosi, kalsiumsuolojen saostuminen munuaiskudokseen, munuaiskiviä, hematuria eli verivirtsaisuus, hypofosfatemia eli normaalia alhaisempi fosfaatin määrä veressä tai munuaisten vajaatoiminta. Geenitesti varmistaa diagnoosin.

Erotusdiagnoosia tehdessä on poissuljettava muiden yleisten proksimaalisen kiemuratiehyen toimintahäiriöiden aiheuttajat, jotka voivat olla perinnöllisiä, hankittuja tai ulkoisten tekijöiden aiheuttamia.

Hoito keskittyy kalsiumvirtsaisuuden hoitoon ja munuaiskivien syntymisen ehkäisyyn. Mahdollisen riisitaudin hoitoon käytetään D-vitamiinia. Pitkäaikainen kalsiumvirtsaisuuden hoito runsaasti sitraattia sisältävä ruokavaliolla voi hidastaa munuaistaudin etenemistä.

Eliniän ennuste

Elinennuste on hyvä suurimmalla osalla sairastuneista. Dentin tauti etenee loppuvaiheen munuaisen vajaatoiminnaksi useimmiten 30. – 50. vuosikymmenen välillä 30 – 80 %:lla Dentin oireyhtymää sairastavilla miehillä. Lääketieteellinen kirjallisuus tuntee vain yhden tapauksen, jossa naisella Dentin tauti johti loppuvaiheen munuaisen vajaatoimintaan.

Historia

Dentin taudin kuvasi ensimmäisenä Charles Enrique Dent ja M. Friedman vuonna 1964. Nefrologi Oliwer Wrong kuvasi oireyhtymän vielä yksityiskohtaisemmin 30 vuotta myöhemmin ja nimesi oireyhtymän ohjaajansa Charles Enrique Dentin mukaan Dentin taudiksi.

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Aiheesta muualla

Terveyskylä: Harvinaissairaudet.fi; Munuaistubulustaudit
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Dent disease
National Organization for Rare Disorders (NORD): Dent Disease
RareRenal Information on rare Kidney diseases: Dent Disease Patient Information

Lähteet

Orphanet: Dent disease
Olivier Devuyst ja Rajesh V Thakker. Dent's disease. Orphanet Journal of Rare Diseases 2010; 5:28.
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Dent disease 1 ja Dent disease 2
GeneReviews®: Dent Disease

Harvinaiskeskus Norio

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus