Cutis laxa tyyppi 2, ARCL2

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Diagnoosikuvaukset ovat yleiskatsauksia, joten ne eivät välttämättä kata kaikkia oireita, joita kyseiseen harvinaissairauteen tai oireyhtymään voi liittyä. Yksilöllisten erojen vuoksi kaikkia kuvauksessa mainittuja oireita ei välttämättä esiinny jokaisella. Diagnoosikuvaukset eivät korvaa terveydenhuollon ammattilaisten antamaa tietoa, eikä niitä pidä käyttää diagnostiikan tai hoidon perusteena.

Cutis laxa tyyppi 2, ARCL2

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 10.5.2021
 
Cutis laxa with joint laxity and developmental delay
Autosomal recessive cutis laxa type 2, ARCL2

 

Lyhyesti

Cutis laxa on suuri sidekudossairauksien ryhmä, joille tyypillistä on cutis laxa eli veltto tai löysä iho. Viimeaikaiset geneettiset tutkimukset ovat antaneet mahdollisuuden ymmärtää cutis laxaa tarkemmin. Tiedon lisääntyessä myös näiden oireyhtymien nimeämiskäytäntöjä on jouduttu tarkentamaan. Tässä kuvauksessa esitellään vain autosomaalista ja resessiivistä cutis laxa tyyppiä 2 ja siitä käytetään lyhennettä ARCL2 (autosomal recessive cutis laxa type 2, ARCL2). ARLC2 on jaettu A- ja B-tyyppeihin ja vasta hiljattain kuvattuihin C- ja D-tyyppeihin, joita tässä oireyhtymäkuvauksessa ei kuitenkaan käsitellä. Koska ARCL2:ssa ilmenee ihomuutoksien lisäksi kasvun ja kehityksen viiveitä, luustomuutoksia sekä mahdollinen kehitysvamma, se on muutakin kuin pelkkä ihosairaus. ARCL2A:ssa ilmenee häiriöitä glykosylaatiossa eli eräässä biokemiallisessa reaktiossa, jossa sokeriosia lisätään tiettyihin solun proteiineihin ja lipideihin. Glykosylaation häiriöitä ei esiinny ARCL2B:ssä. Tästä eroavaisuudesta huolimatta sekä ARCL2A että ARCL2B ovat oireiltaan samankaltaiset.

Oireet ja löydökset

Vastasyntyneellä iho on löysää, velttoa tai ryppyistä etenkin selässä, kaulassa, käsissä ja jaloissa. Kun ihoa venyttää, se palautuu usein hitaasti paikoilleen. Vaurioituessaan iho paranee kuitenkin usein normaalisti. Ihon rakenne voi saada henkilön näyttämään ikäistään vanhemmalta. Ihomuutokset voivat vähentyä iän myötä. 

Syntymää edeltävä ja sen jälkeinen kasvu on usein viivästynyt. Joillakin lonkka on synnynnäisesti sijoiltaan ja nivelet yliliikkuvat. Vastasyntyneellä voi olla mikrokefalia eli normaalijakaumaa pienempi pää, tai mikrokefalia kehittyy kasvun myötä. Lapsen pään muoto voi olla myös poikkeava, jos päässä olevat suuret aukileet ovat sulkeutuneet tavallista myöhemmin. Aivokuoren ja pikkuaivojen synnynnäiset rakennepoikkeavuudet ovat mahdollisia.

Suurimmalla osalla todetaan kehitysviiveitä. Hypotonia eli alentunut lihasjänteys ja nivelten yliliikkuvuus voivat hidastaa liikkeiden perustaitojen omaksumista. Myös puheen kehityksessä on monilla viiveitä. Kognitiiviset kehitysviiveet, joiden taso vaihtelee lievistä oppimisvaikeuksista kehitysvammaisuuteen, ovat osa oirekuvaa. Kehitysviiveistä tai kehitysvammasta huolimatta lapset ovat ulospäinsuuntautuneita ja iloisia.

Epilepsia voi puhjeta noin 8-12 vuoden iässä.

Joillakin neurologiset ominaisuudet tai kyvyt heikentyvät nuoruudessa. Tämä ilmenee mm. etenevänä spastisuutena eli kohonneena lihasjänteytenä, ataksiana eli tahdonalaisten lihasten koordinaatiovaikeuksina sekä puhumisen ongelmina. Aikuisilla on neurologiset haasteet tai kehitysvamma ovat yleisempiä kuin lapsilla. 

ARCL2:ssa on havaittu luustomuutoksia, kuten osteoporoosia eli luukatoa, skolioosia eli selkärangan sivuttaista vinoumaa tai esimerkiksi hampaiden reikiintymistä eli kariesta. Myös nivustyrä on mahdollinen. Muissa sisäelimissä, kuten sydämessä ja keuhkoissa, rakennepoikkeavuudet ovat harvinaisia.

Oireyhtymän syy, perinnöllisyys ja yleisyys

ARCL2 tyypin -A ja -B geneettinen taustasyy on eri. ARCL2A johtuu kromosomissa 12 (12q24.3) olevan ATP6V0A2-geenin mutaatiosta. Sama mutaatio on taustalla myös wrinkly skin-syndroomassa (WSS). ARCLB johtuu puolestaan kromosomissa 17 (17q25) sijaitsevan PYCR1-geenin mutaatiosta. Tämä mutaatio on  myös de Barsyn oireyhtymän tyypissä B, josta käytetään myös nimitystä ARCL3B. Nykyisin ajatellaan, että WSS ja de Barsyn oireyhtymä tyyppi B ovat saman ARCL2-oireyhtymän eri muotoja, joissa lievempää muotoa edustaa WSS ja vaikeampaa muotoa de Barsy oireyhtymän tyyppi B.

ARCL2A:ssa ilmenevät glykosylaation häiriöt johtavat muutoksiin mm. sidekudoksen elastiini-proteiinissa, joka on tärkeä sidekudoksen proteiini esimerkiksi ihossa, verisuonissa ja keuhkoissa. Glykosylaation puutteet häiritsevät myös keskushermoston kehittymistä.

ARCL2 tyypin -A ja -B liittyvien oireiden syntymekanismi on osin tuntematon.

ARCL2 periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsen molemmissa, sekä isältä että äidiltä perityssä, ARCL2:ta aiheuttavissa geeneissä on oltava mutaatiot, jotta oireyhtymä kehittyy lapselle. Jos molemmat vanhemmat ovat geenimuutoksen kantajia, perheen todennäköisyys saada lapsi, jolla on ARCL2-oireyhtymä, on jokaisen raskauden kohdalla 25 %. Jos vanhemmat tietävät olevansa kantajia, he voivat halutessaan hakeutua perinnöllisyysneuvontaan perhesuunnitteluvaiheessa.

Maailmalla on ainakin 80 henkilöä, joilla on ARCL2-oireyhtymä. Kaikkien cutis laxa-tyyppien esiintyvyydeksi arvioidaan 1: 4 000 000.

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnoosissa on otettava huomioon muut oireyhtymät, joissa esiintyy eriasteista cutis laxaa eli löysää tai velttoa ihoa. Näitä ovat mm. autosomaalinen ja dominantti cutis laxa, X-kromosomiin kytkeytyvä cutis laxa ja gerodermia osteodysplastica. Muita varteenotettavia oireyhtymiä on useita esimerkiksi Ehlers-Danlosin oireyhtymä, pseudoxanthoma elasticum, Cockaynen oireyhtymä ja Costellon oireyhtymä.

Diagnoosi perustuu potilaan fyysiseen olemukseen, kehitykseen, kuvantamistutkimuksiin sekä ihonäytteisiin, joissa voi olla näkyvissä tavallista vähemmän tai poikkeavalla tavalla järjestäytynyttä sidekudoksen elastiinia. Biokemiallisissa kokeissa voidaan tutkia myös glykosylaation astetta. Koska oirekuva vaihtelee huomattavasti, perimäntutkimukset ovat usein välttämättömiä oikean diagnoosin asettamiseksi. 

Hoito on kunkin potilaan kohdalla oireiden mukaista. Mahdollisimman varhain aloitetusta kuntoutuksesta, kuten fysio-, puhe- ja toimintaterapiasta, on hyötyä. Psykologinen tuki auttaa myönteisen minäkäsityksen kehittymisessä. Seurantaan kuuluvat mm. kehityksen seuranta, näkökyvyn (likinäköisyyden) tarkastukset sekä EEG-tutkimukset.

Eliniänodote

Eliniänodotteesta ei ole saatavilla tietoa.

Historia

Debré kuvasi vuonna 1937 potilaan, jolla oli cutis laxa ja luuston rakenteellisia poikkeavuuksia. Hän nimesi oireyhtymän cutis laxaksi, jossa ilmenee kasvun ja kehityksen viiveitä. ARLC2A:n aiheuttava geenimuutos identifioitiin ATP6V0A2-geeniin vuonna 2008 ja ARLC2B:n selittäväksi mutaatioksi havaittiin PYCR1-geenin muutos vuonna 2009.

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

Cutis laxa interenationale

National Organization for Rare Disorders (NORD): Cutis laxa

Lähteet

Orphanet: Autosomal recessive cutis laxa type 2

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Cutis Laxa, Autosomal recessive, type IIA, ARCL2A ja Cutis Laxa, Autosomal recessive, type IIB, ARCL2B sekä Cutis Laxa, Autosomal recessive, type IIIB, ARCL3B

GeneReviews®: ATP6V0A2-related Cutis Laxa

Steiner C. E., Cintra M. L., Marques-de-Faria A., P. Cutis laxa with growth and developmental delay, wrinkly skin syndrome and gerodermia osteoplastica: A report of two unrelated patients and a literature review. Genetics and Molecular Biology (2005) 28:2.

Morova E., Guillard M., Lefeber D. J. & Wevers R. A. Practical genetics Autosomal recessive cutis laxa syndrome revisited. European Journal of Human Genetics (2009) 17, 1099-1110. 

Harvinaiskeskus Norio

Paciuksenkatu 19, 00270 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus