Eikoislääkäri Kristiina Avela, 2008. Päivitetty 31.12.2017 perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen.

ORPHA: 1340

Avainsanat: Cardio-facio-cutaneus syndrome, CFC, CFC-oireyhtymä

Yhteenveto

CFC on harvinainen geenivirheestä aiheutuva oireyhtymä, johon liittyy kehitysvammaisuus, rakennepoikkeamia ja luonteenomainen ulkoinen olemus. Oireyhtymän nimi tulee latinankielisistä sanoista:

cardio = sydän

facio = kasvot

cutaneous = iho, ihoon liittyvä

Näissä vartalonosissa on havaittavissa oireyhtymän tyypillisimmät löydökset: lyhytkasvuisuus, synnynnäiset sydänviat, epätavallinen hiusten ja muun karvoituksen laatu sekä iho-oireet. CFC-henkilöiden kasvonpiirteille on yhtäläistä mm. laaja otsa, alaspäin vinot luomiraot ja matalalla sijaitsevat korvat. Oireyhtymä aiheutuu joko BRAF, MAP2K1, MAP2K2 tai KRAS-  geenin virheestä, joka syntyy sattumalta uuden mutaation seurauksena. CFC on Noonanin ja Costellon oireyhtymien sukulaisoireyhtymä.

CFC-henkilön elämänkaari ja oireet

Raskausaika sujuu tavallisesti ongelmitta. Lapsiveden runsas määrä (polyhydramnion) saattaa kuitenkin johtaa ennenaikaiseen synnytykseen. CFC-lapsen syntymämitat ovat yleensä keskimääräiset, päänympärysmitta saattaa olla suuri. Varhaisvaiheessa syömisvaikeudet (nielemisvaikeudet, oksentelu, mahalaukun sisällön takaisin virtaus eli GER) ovat tavallisia, ja ne saattavat vaatia nenämahaletkun tai jopa mahalaukkuavanteen (gastrostooma).

Lähes kaikki (noin 80 %) CFC-henkilöt ovat kehitysvammaisia. Puheen tuotto on vähäistä; alle puolet pystyy tuottamaan kahden tai useamman sanan lauseita. Puheen ymmärtäminen saattaa kui­tenkin olla parempaa kuin tuottaminen. Liikunnalliset taidot kehittyvät niin ikään hitaasti lihasvelttouden (hypotonian) vuoksi. Selvä enemmistö lapsista kuitenkin oppii kävele­mään. Epilepsiakohtaukset ovat melko tavallisia.

Valtaosa (70-80 %) potilaista on lyhytkasvuisia. Hei­dän pituutensa jää kasvukäyrästöllä alle -3 SD:n, mikä tarkoittaa alle 160 cm mittaa miehillä ja alle 148 cm mittaa naisilla. Luustoikä on jäljessä kalenterin osoittamasta iästä.

CFC-henkilöiden ulkoisen olemuksen piirteet ovat luonteenomaiset, ja ne saattavat olla havaittavissa jo vastasynty­neellä. Otsa on korkea ja ohimoilta kapeneva. Päänympärysmitta on suuri vartaloon ver­rattuna (relatiivinen makro­kefalia). Luomiraot ovat alaspäin vinot, korvat matalalla ja taaksepäin kääntyneet. Kaula saattaa olla leveä. Ulkoisessa olemuksessa on samankaltaisuutta Noo­nanin oireyhtymään, joskin piirteet ovat karkeammat. On viitteitä siitä, että CFC-henkilöiden ominaispiirteet muuttuvat iän myötä, ja ovat parhaiten tunnistetta­vissa lap­suudessa. Ihon ja hiusten poikkeavuudet ovat erittäin tavallisia. Hiukset ovat erityisen harvat, kiharat tai hauraat noin 85 %:lla CFC-henkilöistä.
Iho on poikkeava lähes kaikilla; se on tyypillisesti kuiva ja erityisesti raajojen ulkolaitojen iho ”paksuuntuu” (hyperkeratoosi) ja saattaa muistuttaa jopa kalansuomutautia (iktyoosia). Ns. maitokahvilaikut ja yleisempikin muuta ihoa tummempi väritys (hyperpigmentaatio) on tavallista. Myös ihottumaa (ekseemaa), hyvänlaatuisia verisuonikasvaimia (hemangioomia) ja ihon poikkeavan suurta venyvyyttä voi esiintyä. Kynnet saattavat olla pienet ja huonosti kasvavat (hypoplastiset). Sydämen rakennepoikkeavuuksia todetaan noin 75 %:lla CFC-henkilöistä. Erityisesti keuhkovaltimoläpän ahtauma (pulmonaalistenoosi, PS), sydämen eteisväliseinäaukko (ASD) ja sydänlihasrappeuma (hypertrofinen kardiomyopatia) ovat tavallisia.

Sydänlihasrappeuman ennusteesta CFC-oireyhty­mässä ei ole tietoa. Sydänvian aste ja hoidettavuus vaikuttavat elin­iän ennusteeseen ratkaisevasti. Tilannetta on tapana seurata toistuvilla ultraäänitutkimuksilla ja mahdolliset rytmihäiriöt hoidetaan lääkkeillä.

Silmäoireet ja alentunut näkökyky ovat tavallisia CFC-oireyhtymässä. Yleisimpiä aiheuttajia lienevät silmävärve (54 %), karsastus (30 %) ja likinäköisyys (31 %). Myös mm. näköhermon vajaakehitystä ja hajataittoisuutta on kuvattu.

CFC-henkilöillä esiintyy melko usein mahasuolisto­kanavan oireita. Varhaisvaiheiden syömisvaikeuksien lisäksi myös suoliston rakenne poikkeavuuksia (tyrä, suoliston kiertyminen virheasentoon eli ns. malrotaatio) on kuvattu. Lisäksi tiedetään esiintyvän vaikeaa ummetusta, ripulia, oksentelua ja tulehduksellista suolistotautia (Crohnin tauti).

Esiintyvyys

CFC-oireyhtymä kuvattiin ensimmäisen kerran vuonna 1986. Oireyhtymän tarkkaa esiintyvyyttä ei tunneta. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on kuvattu noin 100 potilasta. Arvellaan, että todellisuudessa CFC-henkilöitä on huomattavasti tätä enemmän ja että erityisesti oireiltaan lievimmät potilaat jäisivät diagnosoimatta.

Diagnostiikka

CFC-oireyhtymään ei ole olemassa tiettyjä diagnostisia kriteereitä, vaan diagnoosin epäily perustuu erikoislääkärin tekemään arvioon potilaan oirekuvan perusteella. Diagnoosi on tapana varmistaa geenitutkimuksella. Usein käytetään ns. geenipaneelia, jossa ovat kaikki CFC-oireyhtymään liittyvät geenit ja lisäksi useiden samantapaisten oireyhtymien geenejä; tällaista testipaneelia kutsutaan usein Noonan-paneeliksi tautiryhmän tavallisimman oireyhtymän mukaan. Jos tautia aiheuttavaa mutaatiota ei löydy, saattaa olla viisainta tutkia perimää vielä laajemmin (ns. eksomitutkimus), jolloin oireiden taustalta voi löytyä jokin muu harvinainen oireyhtymä.

Mistä CFC-oireyhtymä aiheutuu?

CFC-oireyhtymä aiheutuu perimän uudesta mutaatiosta. Joko siinä munasolussa tai siittiössä, josta potilaan kehitys on saanut alkunsa, on tapahtunut sattumalta geenivirhe eli mutaatio, joka aiheuttaa CFC-oireyhtymän. Geenivirheitä on löytynyt BRAF, MAP2K1, MAP2K2 tai KRAS  -geeneistä. Näistä BRAF-geenin virheet lienevät tavallisimpia. Kyseiset geenit ovat osa solun ”RAS-MAPK- polkua”, joka on keskeinen viestinvälitysreitti solussa. RAS-MAPK- polkuun kuuluvassa PTPN11-geenissä esiintyvät mutaatiot puolestaan aiheuttavat Noonanin oireyhtymää ja ”saman polun” HRAS-geenin mutaatiot aiheuttavat Costellon oireyhtymää. Noonan ja Costello muistuttavat oireiltaan CFC-oireyhtymää; niiden voidaankin sanoa olevan CFC:n ”sukulaisoireyhtymiä”.

CFC-oireyhtymän periytyminen

CFC-henkilön omilla jälkeläisillä on 50 %:n riski oireyhtymän perimiseen. Oireyhtymään liittyvästä kehitysvammaisuudesta johtuen tiedossa ei kuitenkaan ole yhtään CFC-henkilöä, jolla olisi jälkeläisiä. Potilaan vanhempien mahdollisissa tulevissa raskauksissa ei ole käytännössä suurentunutta riskiä CFC-oireyhtymään. Oireyhtymä voisi toistua vain, mikäli geenimutaatio ei olisikaan tapahtunut yhdessä sukusolussa, vaan laajemmalla alueella sukurauhasessa. Tällaiset tilanteet ovat erittäin harvinaisia.

Sikiödiagnostiikka

Ultraäänitutkimuksella voidaan tarkastella sikiön kasvua ja kehitystä. CFC-oire­yhty­mään liittyvän synnynnäisen sydämen rakennepoikkeavuuden saattaa havaita jo sikiön rakenneultraäänitutkimuksen yhteydessä. Loppuraskaudessa ilmenevä runsas lapsiveden määrä ilmenee myös ultraäänitutkimuksessa. Molemmat edellä mainitut oireet voivat kuitenkin aiheutua lukuisista eri syistä. CFC-oire­yhtymä onkin lähes mah­dotonta tunnistaa sikiökaudella.

Hoito ja kuntoutus

CFC-oireyhtymään ei ole parantavaa hoitoa. CFC-henkilöt saavat hoitoa ja kuntoutusta oireen mukaisesti. Liikunnallista kehitystä tuetaan fysioterapialla, ja kielenkehitystä puheterapi­alla. Useat CFC-henkilöt hyötyvät myös  toimintaterapiasta.  Synnynnäiset sydänviat saattavat vaatia leikkaushoi­don ja pysyvän sydänlääkityksenkin.

Perheiden tuki

Suomalaista potilasjärjestöä ei toistaiseksi ole. Kehitysvammaisten tukiliiton verkkosivuilla on runsaasti tietoa ja tukea
kehitysvammaisten lasten perheille ja omaisille. Vertaistukea voi tiedustella Norio-keskuksesta, jossa ylläpidetään mm. tukiperherekisteriä. Norio-keskuksen periytyvyysneuvojaan voi ottaa yhteyttä kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.

Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Periytyvyysneuvojan palvelut puh. 044 5765 439

Internet-sivuja

Orphanet: CFC syndrome

OMIM: CFC syndrome

Potilasjärjestö CFC-international

GeneReviews: CFC syndrome