AJANKOHTAISTA TILAA UUTISKIRJE OTA YHTEYTTÄ



Beckwith-Wiedemannin oireyhtymä, BWS

NORIO-KESKUS TIETOLEHTINEN | Tietolehtiset on tarkoitettu yleiskatsaukseksi johonkin tiettyyn oireyhtymään tai sairauteen, ne eivät korvaa perinnöllisyysneuvontaa tai erikoislääkärin konsultaatiota

Beckwith-Wiedemannin oireyhtymä, BWS

Noriokeskus

Perinnöllisyyslääkäri Sirpa Ala-Mello, 4.2.2015, Norio-keskus.

OMIM: 130650
ICD 10: Q87.3
ORPHA:

Avainsanat: Suurikokoisuus, napatyrä, suuri kieli

Lyhyesti

Beckwith-Wiedemannin oireyhtymä, BWS, kuuluu suurikokoisuusoireyhtymiin. Suurikokoisuus ilmenee usein jo vastasyntyneenä, mutta syntymän jälkeinen nopea kasvu tasaantuu yleensä kahdeksan ikävuoden paikkeilla. Vastasyntyneisyyskauden hypoglykemia (verensokerin mataluus) on tavallista. Hemihyperplasiaa, vartalon ja/tai raajojen toispuoleista lisääntynyttä kasvua voi esiintyä. Napatyrä ja kielen suurikokoisuus, makroglossia, on myös tavallista. Esiintyvyydeksi arvioidaan 1:13.000-15.000 syntynyttä lasta kohden. Diagnoosi asetetaan kliinisin perustein. Taustamekanismeja on tunnistettu ja ne ovat moninaisia, geneettisiä ja/tai epigeneettisiä muutoksia, jotka kohdentuvat kromosomin 11 alueelle p15.5. Diagnoosi voidaan varmistaa testeillä, mutta on huomioitava, ettei negatiivinen testitulos sulje pois diagnoosia.

Taustaa

Oireyhtymän tunnistaminen ja nimeäminen ajoittuu vuosille 1963-1964, vaikka kirjallisuudesta löytyy useita aiempia tapausselostuksia, joissa oirekuva sopii BWS-diagnoosiin. Lääkäri John Beckwith julkaisi vuonna 1963 kuvauksen kolmesta potilaasta ja vuotta myöhemmin toinen lääkäri, Hans-Rudolf Wiedemann raportoi sisaruksista antaen samalla nimen oireyhtymälle. Esiintyvyyslukujen 1:13.000-15.000 perusteella voidaan arvioida, että Suomessa syntyy vuosittain muutama lapsi, joilla on BWS. On mahdollista, että BWS on esitettyä tavallisempi, sillä lievempien tapausten kohdalla oireyhtymän tunnistaminen on haasteellista.

Oireet ja löydökset

Kasvu

Lähes 90% BWS-lapsista on suurikokoisia jo syntyessään. Ennenaikainen syntymä ja lapsiveden runsas määrä, polyhydramnion, on tavallista ja istukka on usein suuri. Kasvu on usein kiihtynyttä ensimmäisten elinvuosien aikana, mutta tasaantuu 7-8 vuoden iässä. Loppupituus on useimmiten normaalivaihtelun rajoissa. Hempihyperplasiaa; vartalon ja/tai raajojen toispuoleista lisääntynyttä kasvua, esiintyy 25%:lla ja sekin tasaantuu iän myötä.

Makroglossia, kielen suurikokoisuus, on voimakkainta vastasyntyneenä, mikä voi aiheuttaa syömisvaikeuksia, uniapneaa sekä vaikeuttaa puhumista ja äänteitten muodostusta.

Elinten rakennepoikkeavuudet

Vatsaontelon etuseinämän kehittymisessä esiintyy usein poikkeavuutta. Suurikokoisiakin napatyriä (omphalocele) voi esiintyä. Visceromegaliaa eli eri sisäelinten (maksa, haima, perna, munuaiset, lisämunuaiset) suurikokoisuutta voi myös esiintyä. Munuaiset voivat siis olla normaalia kookkaammat ja niissä voi olla rakenteellisia poikkeavuuksia, kuten ytimen dysplasiaa, rakkuloita, kaksoiskokoojasysteemiä ja hydronefroosia. Ennuste munuaisten toimintaa ajatellen on yleensä kuitenkin hyvä. Sydämen rakennepoikkeavuuksien esiintyvyydeksi arvioidaan 9-34%, joista noin puolet on cardiomegaliaa eli sydämen suurikokoisuutta. Suulakihalkioita voi myös esiintyä.

Aineenvaihdunnan häiriöt

Vastasyntyneisyyskauden hypoglykemian (matalat verensokeriarvot) esiintyvyydeksi arvioidaan 30-50%. Hypoglykemian ajatellaan johtuvan haiman saarekesolujen määrän lisääntymisestä, mistä seuraa hyperinsulinismia. Useimmat tapaukset ovat lieviä ja ohimeneviä ja vain harvoin ne ilmenevät myöhemmin, ensimmäisten elinkuukausien kuluessa.

Harvinaisempina aineenvaihdunnan poikkeavuuksina on kuvattu kilpirauhasen vajaatoimintaa, kolesteroli- ja rasva-arvojen kohoamista ja polysytemiaa eli eri veren solujen määrän lisääntymistä.

Hyperkalsiuriaa eli kalsiumin lisääntynyttä erittymistä virtsaan voi esiintyä ilman muutoksia munuaisten rakenteessa. Noin 20%:lla havaitaankin nefrokalsinoosia, kalsiumin kerääntymistä munuaisiin, verrattuna 7-10% esiintyvyyteen väestössä.

Ulkoiset piirteet

Tunnusomaisia ulkoisia piirteitä makroglossian lisäksi ovat korvalehden nipukan, lobuluksen, etualueella olevat uurteet ja rustoisen osan, helixin takana sijaitsevat pienet pistemäiset kuopat sekän otsan seudut nevus flammeus, (punaluomi/”haikaranmerkki” ) sekä keskikasvojen alueen mataluus.

Kasvainriski

Oireyhtymään liittyy lisääntynyt, arviolta 7.5% suuruinen kasvainriski ns. embryonaalisiin kasvaimiin, mikä koskee erityisesti lisämunuaisen Wilmsin tuumoria ja maksan hepatoblastoomaa. Eri lähteiden mukaan yleinen kasvainriskiarvio on välillä 4-21%. Rhabdomyosarkoomaa, lisämunuaisen kuorikerroksen karsinoomaa ja neuroblastoomaa on kuvattu esiintyvän myös. Kasvainriski koskee lähinnä ensimmäistä kahdeksaa ikävuotta.

Mistä BWS aiheutuu, diagnostiikka

BWS aiheutuu erilaisista epigeneettisistä (geneettisten tekijöiden vuorovaikutuksiin liittyvistä) ja/tai geneettisistä muutoksista, jotka aiheuttavat kromosomin 11p15.5 alueen leimautuneiden (isän- tai äidinpuoleisen perimän inaktivoituneiden) geenien säätelyn häiriintymisen. Näitä mekanismeja on useita ja siten kunkin tapauksen kohdalla suositellaan perinnöllisyysneuvontaa ja mahdollisen löydöksen tulkintaa tässä yhteydessä tapauskohtaisesti. Molekyyligeneettinen löydös voi varmistaa diagnoosin, mutta sen puuttuminen ei sulje pois diagnoosia. BWS esiintyy yksittäisenä 85%:ssa ja familiaalisena 15%:ssa tapauksista.

Hoito ja seuranta

Hoito ja kuntoutus ovat oireidenmukaisia. Mahdollisen hypoglykemian toteaminen ja hoito pian syntymän jälkeen on tärkeää keskushermostoperäisten komplikaatioiden ehkäisemiseksi. Vatsanpeitteiden korjausleikkauksia saatetaan tarvita esimerkiksi napatyrän takia. Vastasyntyneellä kookas kieli voi vaikeuttaa syömistä ja hengitystäkin ja joskus tarvitaan kielen kokoa pienentävä leikkaus. Puheterapialla on myös tärkeä osuus kuntoutuksessa. Jos hemihyperplasia on voimakasta, saatetaan tarvita epäsuhtaa korjaavia leikkauksia. Munuaisten ultraäänitutkimus suositellaan tehtäväksi kaikille diagnoosin toteamisen jälkeen. Mikäli munuaisten rakenteissa todetaan poikkeavuutta, suositellaan lastennefrologin seurantaa. Seurannassa on muistettava mahdollisen nefrokalsinoosin kehittymisen riski.Kalsiumin erittymistä virtsaan voidaan seurata kalsium-kreatiniinisuhteen määrittämisellä. Myös ultraäänitutkimus selvittää nefrokalsinoosin mahdollista kehittymistä, mutta selkeitä suosituksia tutkimusten tiheyden tarpeesta ei toistaiseksi ole käytettävissä. Kasvainriskin takia suositellaan tehtäväksi vatsan alueen ultraäänitutkimus kolmen kuukauden välein kahdeksan vuoden ikään saakka. Hepatoblastooman riskin takia suositellaan seerumin alfa-fetoproteiinin (AFP) määrittämistä kolmen kuukauden välein neljän ensimmäisen ikävuoden ajan.

Perinnöllisyys

BWS esiintyy yksittäisenä 85%:ssa ja familiaalisena 15%:ssa tapauksista. Molekyyligeneettisiä mekanismeja diagnoosin taustalla on useita ja löydöksen tulkinta ja kannanotto toistumisriskiin sekä sikiödiagnostiikan mahdollisuuksiin suositellaan tehtäväksi yksilöllisesti perinnöllisyysvastaanoton yhteydessä.

BWS Suomessa

BWS:n esiintyvyys Suomessa on samaa luokkaa kuin muuallakin eikä eri sukupuolten välillä ole eroa esiintyvyydessä. Hoito ja kuntoutus on oireenmukaista. Hoidolliset toimenpiteet ja kasvainriskiin liittyvä seuranta ajoittuvat kahdeksaan ensimmäiseen ikävuoteen, joten käytännössä seuranta toteutetaan lastentautien poliklinikoiden yhteydessä. Mikäli alkuvuosien komplikaatioilta vältytään, ennustetta voidaan pitää hyvänä.

Vertaistuki

Suomen Beckwith-Wiedemann yhdistys ry perustettiin vuonna 2012. Yhdistyksen löytää parhaiten Facebookista, yhteystiedot saa myös Norio-keskuksesta.

Internet-sivuja

Orphanet: Beckwith-Wiedemann syndrome

Ågrenska, Sverige: Beckwith-Wiedemann syndrom, Nyhetsbrev

 

Norio-keskus

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

norio-keskus@rinnekoti.fi

020 638 5533

Noriokeskus
Noriokeskus