Baraitser-Winterin oireyhtymä

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Lyhyet diagnoosikuvaukset on tarkoitettu jonkin oireyhtymän tai harvinaissairauden yleisesittelyksi.

Baraitser-Winterin oireyhtymä

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 29.10.2019
 
Baraitser-Winter syndrome (BWS)
Baraitser-Winter cerebrofrontofacial syndrome (BWCFF)

Lyhyesti

Baraitser-Winterin oireyhtymä on epämuodostumaoireyhtymä, jolle ovat tyypillisiä kasvojen epämuodostumat, silmien kehityshäiriöt ja aivokuoren alueiden poikkeavuudet, kuten pakygyria eli aivojen paksupoimuisuus ja subkortikaalinen kerrosheterotopia eli aivokuoren hermosolujen vaellukseen liittyvät häiriöt. Aivokudoksen poikkeavuudet kohdistuvat etenkin aivojen harmaaseen aineeseen. Baraitser-Winterin oireyhtymälle ovat tyypillisiä myös lyhytkasvuisuus ja vaikeusasteeltaan vaihteleva kehitysvammaisuus ja epilepsia (50 % tapauksista).

Oireet ja löydökset

Kasvojen epämuodostumat käsittävät mm. trigonokefalian eli kolmiokallon, jossa kallo on kolmion muotoinen otsasauman ennenaikaisen luutumisen vuoksi. Tästä seuraa kolmion muotoisen kallon lisäksi kölimäinen ja terävä otsa ja ohimon alueen painaumat, jotka korostavat kapeaa otsaa. Kallon takaosat ovat tavallista leveämmät ja pään ympärysmitta on usein kallon korkeuden ja lyhyyden vuoksi normaalia keskiarvoa pienempi. Oireyhtymää sairastavalla on myös hypertelorismia eli toisistaan etäällä olevat silmät, riippuluomet, leveä nenä, lievästi pieni leuka ja huomattavan kaarevat kulmakarvat ja leveä suu. Kasvonpiirteet muuttuvat karkeiksi lapsen vanhetessa. Kita-suulakihalkio, värikalvon eli iiriksen ja verkkokalvon koloboomat eli halkiot (noin 30 %) ovat myös mahdollisia.

Kehitysvammaisuus vaihtelee lievästä syvään ja korreloi aivojen harmaan aineen poikkeavuuksien mukaan. Ellei aivojen rakenteessa todeta poikkeavuuksia, kehitysvammaisuus on usein lievää ja joitakin oppimisvaikeuksia voi esiintyä. Neurologiset haasteet ilmenevät etenkin lapsuudessa. Epilepsia puhkeaa usein ennen viidettä ikävuotta ja on yhteydessä aivojen rakenteellisiin poikkeavuuksiin ja usein vaikeahoitoinen. Puheen oppiminen viivästyy, ja jotkut eivät opi puhumaan lainkaan tai puhe on rajoittunutta.

Pituuskasvu jää usein normaalijakaumasta. Aikuisuudessa ilmenee suurten nivelten, kuten polven, olka- ja kyynerpäiden jäykistymiä, jotka rajoittavat aikuisuudessa mm. kävelemistä. Myös kyfoskolioosi eli selän ja selkärangan käyristymä ja vinous voivat kehittyä lapsuudessa tai aikuisuudessa. Tähän syynä pidetään rajoittunutta nivelten liikkuvuutta ja/tai hitaasti etenevää lihaskatoa.

Joillakin sairastuneista todetaan etenevä sensorineuraalinen kuulonalenema (noin 30 %). Kolmasosalla todetaan sydämen rakennepoikkeamia. Myös virtsa- sekä sukupuolielinten synnynnäisset rakennepoikkeamat ovat suhteellisen yleisiä (n. 20 %). Käyttäytymishäiriöitä ei yleensä ole.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Baraitser-Winterin oireyhtymä on perimältään heterogeeninen. Ainakin kahden eri geenin mutaatiot liittyvät oireyhtymään: ACTB-geeni kromosomissa 7 (7p22-p21) ja ACTG1-geeni kromosomissa 17 (17q25.3). Baraitser-Winterin oireyhtymän geenimutaatiot ovat missense-mutaatioita, jotka saavat syntyvät geenituotteen toimimaan normaalista poikkeavasti.  Huomioitavaa on, etteivät samojen geenien deleetiot eli häviämät johda Baraitser-Winterin oireyhtymään.

ACTB- ja ACTG1-geeneistä valmistetaan aktiiniproteiineja, jotka toimivat pääasiassa muualla kuin lihaskudoksessa. Aktiini-proteiineilla on lukuisia eri tehtäviä eri solutyypeissä, kuten hermosoluissa. Suurimmalla osalla Baraitser-Winterin oireyhtymään sairastuneista on mutaatio ACTB-geenissä (Baraitser-Winterin oireyhtymä tyyppi 1). Näillä potilailla esiintyy usein vaikeampia kallon ja kasvojen epämuodostumia kuin ACTG1-geenin aiheuttamassa Baraitser-Winterin oireyhtymässä (tyyppi 2). Henkilöt, joilla puolestaan on ACTG1-geenin muutos todetaan puolestaan merkittävämpiä aivojen rakennepoikkeavuuksia.

Huomioitavaa on, että Fryns-Aftimosin oireyhtymä sekä serebrofrontafasiaalinen oireyhtymä (cerebrofrontofacial syndrome) tyyppi 1 ja 3 aiheutuvat samojen geenien mutaatioista. Näiden, aikaisemmin erillisinä pidettyjen oireyhtymien, ajatellaan nykyisin ilmentävän saman Baraitser-Winter serebrofromtofasiaaliseen oireyhtymän jatkumoa, sen vaikeimpia muotoja.

Oireyhtymä syntyy biologisesti sattumalta, de novo-mutaation seurauksena, sukusolujen tai hyvin varhaisen alkionkehityksen aikana pian hedelmöityksen jälkeen. Mutaatio on siis täysin uusi perheessä ja suvussa. Oireyhtymän syntyyn ei voi vaikuttaa, eikä se ole kenenkään syy. Yhtäkään tapausta, jossa Baraitser-Winterin oireyhtymä olisi periytynyt vanhemmalta jälkeläiselleen ei ole kuvattu lääketieteellisessä kirjallisuudessa.

Oireyhtymän periytyvyystavan arvellaan olevan autosomeissa dominantti eli vallitseva.

Baraitser-Winterin oireyhtymä on hyvin harvinainen. Sen esiintyvyydeksi arvioidaan alle yksi tapaus miljoonaa syntynyttä lasta kohden (<1: 1 000 000). Baraitser-Winterin oireyhtymätapauksia tunnetaan maailmalla alle 60. Tämä luku käsittää aikaisemmin omina oireyhtyminä pidetyt Fryns-Aftimosin oireyhtymän ja serebrofrontafasiaalinen oireyhtymä tyypit 1 ja 3.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosiin asetetaan kliinisen tutkimuksen, aivokuvantamisen ja geenitestin perusteella. Aivojen poimuttuneisuuden poikkeavuudet voivat näkyä jo raskaudenaikaisissa tutkimuksissa.

Lapsuudessa erotusdiagnostiikassa on otettava huomioon Noonanin oireyhtymä, CHARGE-oireyhtymä, Norman-Robertsin tyypin lissenkefalia sekä muut oireyhtymät, joihin liittyy pakygyriaa eli aivojen paksupoimuisuutta tai lissenkefaliaa eli aivojen tasapintaisuutta.

Baraitser-Winterin oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen oireita voidaan lievittää parhain mahdollisin käytettävissä olevin keinoin. Hoito on jokaisen sairastuneen oireidenmukaista. Sairastuneelle tarjotaan fysio-, puhe- ja toimintaterapiaa. Vaikeahoitoisen epilepsian hoito on haasteellista. Kallon muodon korjaaminen kirurgisesti lapsen ollessa noin vuoden ikäinen on usein mahdollista. Myös muut kirurgiset toimenpiteet oireyhtymässä esiintyvien oireiden tai löydösten hoitamikseksi ovat mahdollisia. Jatkuva seuranta, johon kuuluvat mm. sydän-, munuais-, näkö- ja kuulontutkimukset sekä neurologin ja ortopedin tarkastukset, ovat välttämättömiä.

Eliniän ennuste

Eliniänodote on heikko niillä lapsilla, joilla on vaikeita aivojen rakennepoikkeavuuksia. Lievemmissä Baraitser-Winterin oireyhtymätapauksissa elinikä yltää aikuisuuteen, mutta toisten apu arjessa selviytymiseksi on tarpeen. 

Historia

Baraitser-Winterin oireyhtymä on saanut nimensä englantilaisen lääkärin M. Baraitserin ja R.M. Winterin mukaan, jotka kuvasivat oireyhtymän ensikerran vuonna 1988.

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

Unique: Baraitser-Winter cerebrofrontofacial syndrome
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Baraitser-Winter syndrome

Facebookista löytyy hakusanalla "Baraitser-Winter Syndrome support group" oma keskusteluryhmä oireyhtymää sairastavan läheisille. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Lähteet

Jyrki Hukki, Pia Vuola, Junnu Leikola. Lapsen kallon poikkeavan muodon diagnostiikka. Suomen Lääkärilehti 13/2013. 1719-1727.
Orphanet: Baraitser-Winter cerebrofrontofacial syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Baraitser-Winter syndrome 1; BRWS1 ja Baraitser-Winter syndrome 2; BRWS2
GeneReviews®: Baraitser-Winter Cerebrofrontofasial Syndrome
Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education.

Harvinaiskeskus Norio

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus