AJANKOHTAISTA TILAA UUTISKIRJE OTA YHTEYTTÄ



Angelmanin oireyhtymä

NORIO-KESKUS LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Lyhyet diagnoosikuvaukset on tarkoitettu jonkin oireyhtymän tai harvinaissairauden yleisesittelyksi.

Angelmanin oireyhtymä

Noriokeskus

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Norio-keskus 7.12.2018
 
Angelman Syndrome (AS)

Angelmanin oireyhtymä on harvinainen keskushermoston normaalia toimintaa häiritsevä oireyhtymä, jota kuvastaa vaikea kehitysvammaisuus sekä puhumisen, oppimisen ja liikkumisen vaikeudet. Oireyhtymän ominaispiirteisiin kuuluvat myös iloinen olemus, aiheettomasti ilmaantuvat hymyt ja naurunpyrskähdykset. Oirekirjo vaihtelee huomattavasti henkilöstä toiseen.

Sikiön kehitys ja vastasyntyneisyyskausi ts. ensimmäiset neljä viikkoa syntymän jälkeen, sujuvat usein normaalisti. Angelmanin oireyhtymän ensioireina ilmenee vauvan hyvin hidas motorinen kehitys ja kasvu sekä syömis- ja nukkumisongelmat. Liikehäiriöt ilmaantuvat useimmiten puolivuotiaalla tai yhden vuoden ikäisellä vauvalla. Toiseen ikävuoteen mennessä lapsi saa ensimmäiset epilepsiakohtauksensa (90 % tapauksista), jotka voivat olla vaikeahoitoisia (10 % tapauksista). Mahdollisten epilepsiakohtausten luonne ja esiintymistaajuus muuttuvat usein iän mukana lievemmiksi.

Vaikean kehitysvammaisuuden piirteisiin kuuluvat hyvin rajoittunut puheen tuottaminen ja ymmärtäminen. Jotkut sairastuneista oppivat kuitenkin kommunikoimaan elekielen avulla ja he ymmärtävät esimerkiksi yksinkertaisia käskyjä.

Angelmanin oireyhtymään liittyvät myös mm. ataksiat eli tahdosta riippuvien liikkeiden koordinaatiohäiriöt, jotka voivat ilmetä käsien ja jalkojen nykivinä ja tärisevinä liikehdintöinä. Lievissä tapauksissa Angelmanin oireyhtymää sairastavat oppivat kävelemään 2-3 vuoden iässä. Jotkut oppivat kävelemään vasta 5-10 iässä, ja kymmenesosa (10 %) sairastuneista ei opi koskaan kävelemään itsenäisesti.

Moninaisiin käyttäytymisen poikkeavuuksiin Angelmanin oireyhtymässä kuuluvat aiheettomat naurukohtaukset ja hymyt. Lisäksi oireyhtymää sairastavat innostuvat herkästi, ovat ylivilkkaita ja jatkuvasti liikkeessä. Uniongelmat, kuten lyhyt unentarve ja/tai katkonainen tai poikkeava uni-valverytmi, voivat kuormittaa erityisesti muita perheenjäseniä. Usein uniongelmat ja ylivilkkaus lieventyvät iän myötä. Jostakin syystä Angelmanin oireyhtymää sairastavat ovat kiinnostuneita vedestä ja kiiltävistä esineistä. Monet rakastavat musiikkia.

Angelmanin oireyhtymän ulkonäköpiirteisiin voivat kuulua skolioosi eli kiertoryhtivirhe, mikrokefalia eli pienipäisyys, korostunut leuka ja kieli, syvällä kasvoissa sijaitsevat silmät, karsastus, tavallista leveämpi suu ja tavallista suuremmat hammasvälit. Joillakin sairastuneilla silmissä, hiuksissa ja ihossa on normaalia vähemmän melaniini pigmenttiainetta, joka antaa silmille, hiuksille ja iholle niiden ominaisvärin.

Muita Angelmanin oireyhtymään liittyviä oireita voivat olla mm. nystagmus eli silmävärve, ummetus, refluksi eli ruokasulan nouseminen mahalaukusta ruokatorveen sekä herkkyys kuumuudelle.

Murrosikä ja hedelmällisyys ovat yleensä normaalit. Aikuisuudessa Angelmanin oireyhtymään voi liittyä taipumus ylipainoon, jotkut ulkonäölliset piirteet voivat korostua ja liikuntakyky voi heikentyä mm. niveltenjäykistymien vuoksi.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Angelmanin oireyhtymän aiheuttaa geneettinen muutos äidiltä perityssä kromosomissa 15 (15q11.2-q13). Tuolla alueella sijaitsee UBE3A-niminen geeni, jonka normaalia ilmentymistä geneettinen muutos häiritsee. UBE3A-geenistä valmistetaan E3 ubikitiiniproteiiniligaasia, joka on tärkeä entsyymi aivojen kehitykselle sekä proteiinien hajotusaineenvaihdunnalle aivoissa. Entsyymin biologisen aktiivisuuden häiriintyminen aivoissa johtaa Angelmanin oireyhtymän oireisiin.

Angelmanin oireyhtymän geneettinen tausta on monimuotoinen ja se poikkeaa joiltakin osin yleisistä periytymisen mekanismeista. Normaalisti UBE3A-geeniä luetaan aivokudoksessa vain äidiltä peritystä kromosomista, eikä isältä perittyä vastingeeniä käytetä laisinkaan. Angelmanin oireyhtymään voivat johtaa siis seuraavat geneettiset muutokset äidiltä perityssä kromosomissa 15 (15q11.2-q13);

Huomionarvoista kuitenkin on, että joillakin Angelmanin oireyhtymää sairastavilla ei näytä olevan mitään poikkeavaa kromosomissa 15/UBE3A-geenissä (noin 10 % tapauksista). Voikin olla mahdollista, että oireyhtymän geneettisenä syynä on jokin/jotkin muu(t) vielä tunnistamattomat geeni(t).

Suurimmassa osaa tapauksista (n. 85 % tapauksista), Angelmanin oireyhtymän aiheuttava perimän muutos on tapahtunut biologisesti sattumalta, de novo, ilman aikaisempaa sukuhistoriaa. Joissakin tapauksissa, kuten leimautumiskeskuksen mutaatiooissa ja UBE3A-geenin mutaatiossa, geneettinen poikkeavuus voi kuitenkin periytyä seuraavaan sukupolveen jopa 50 % todennäköisyydellä. Periytymistavan selvittäminen perinnöllisyyslääkärin vastaanotolla on mahdollista, ja halutessaan perhe voi keskustella Angelmanin oireyhtymän uusiutumisriskistä seuraavissa raskauksissa.

Tärkeää on ymmärtää, ettei Angelmanin oireyhtymään johtanut geneettinen muutos ole ollut kenenkään syytä, eikä sen syntymiseen ole voinut mitenkään vaikuttaa.

Angelmanin oireyhtymän maailmanlaajuiseksi esiintyvyydeksi on arvioitu 1:10 000 – 1:20 000. Oireyhtymä on yhtä yleinen molemmilla sukupuolilla. Suomessa arvioidaan olevan noin 80-100 Angelmanin oireyhtymää sairastavaa henkilöä.

Diagnoosi ja hoito

Koska oireyhtymän piirteet eivät ole välittömästi syntymän jälkeen nähtävillä, Angelmanin oireyhtymä diagnosoidaan useimmiten 1-4 vuoden iässä. Angelmanin oireyhtymän varmistetaan verinäytteestä useita eri molekyylibiologisia menetelmiä hyödyntäen (FISH, mikroarray, mutaatioanalyysit, DNA-metylaation tutkiminen, eksomisekvenssointi jne).

Angelmanin oireyhtymän hoitoon kuuluu oireiden mukainen hoito, koska parannuskeinoa ei ole olemassa. Hoitoon kuuluu mahdollisimman varhain aloitettu monipuolinen kuntoutus, johon sisältyy esimerkiksi fysio-, toiminta- ja puheterapiaa. Jos puhe ja puheen ymmärtäminen eivät suju, Angelmanin oireyhtymää sairastavalle voidaan opettaa vaihtoehtoisten, puhetta korvaavien, kommunikointikeinojen käyttöä. Lääkitystä voidaan käyttää mm. epilepsian, uni- ja liikehäiriöiden hoitoon.

Eliniän ennuste

Eliniänodote on lähes normaali, mutta sairastunut tarvitsee jatkuvaa valvontaa arjessa.

Historia

Englantilainen lääkäri Harry Angelman kuvasi oireyhtymän ensimmäisen kerran vuonna 1965.

Aiheesta muualla

Suomen Angelman-yhdistys
Kokemustietoa Angelmanin oireyhtymästä; Vauhdikas ja ehtiväinen Kalle
Socialstyrelsen: Angelmans syndrom
Angelman Syndrome Foundation

Facebookista löytyy hakusanalla "Angelman perheet" salattu keskusteluryhmä vanhemmille ja huoltajille. 

Lähteet

Orphanet: Angelman syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Angelman syndrome
Aula, Pertti - Kääriäinen, Helena - Palotie, Aarno. Perinnöllisyyslääketiede, Kustannus Oy Duodecim 2007.
Aaltonen, Seija - Arvio, Maria. Kehitysvammainen potilaana, Kustannus Oy Duodecim 2011.

 

 

Norio-keskus

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

norio-keskus@rinnekoti.fi

020 638 5533

Noriokeskus
Noriokeskus