Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymä

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Lyhyet diagnoosikuvaukset on tarkoitettu jonkin oireyhtymän tai harvinaissairauden yleisesittelyksi.

Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymä

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 24.10.2019
 
AHDS
MCT8-puutos (monocarboxylase transporter 8 deficiency)
 

Lyhyesti

Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymässä aivojen kehittyminen on häiriintynyt ja oireyhtymään liittyy lievä tai vaikea kehitysvammaisuus, hypotonia eli alentunut lihasjänteys sekä puhumisen ja liikkumisen vaikeudet. Joillakin todetaan epilepsiakohtauksia ja tavallista hitaampaa kasvuun kuuluvaa painon nousua.

Oireet ja löydökset

Oireyhtymä antaa ensimmäiset selvät merkkinsä vastasyntyneisyyskaudella eli ensimmäisten neljän elinviikon aikana tai pian sen jälkeen. Lapsi on synnynnäisesti hypotoninen. Toisaalta voi esiintyä myös lihasklonuksia eli tahdosta riippumattomia lihasnykäyksiä. Lapsi kannattelee päätään heikosti kuuden kuukauden iässä, ja lapsella ilmenee vaikea lihasten surkastuma. Motoristen eli liikkeen hallintaan liittyvien kehitystavoitteiden saavuttaminen viivästyy merkittävästi, eivätkä kaikki lapset opi esimerkiksi kävelemään ja suunliikkeissä ilmenee hankaluuksia. Varhaislapsuuden hypotonisuus ja lihasten heikkous muuttuu iän myötä spastisuudeksi eli lisääntyneeksi lihasjänteydeksi ja nivellten jäykkyydeksi.

Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymässä esiintyy raajojen pakkoliikkeitä, kuten esimerkiksi sormien ja varpaiden hidasliikkeisiä rytmisiä liikkeitä (atetoosi), ataksiaa eli tahdonalaisten liikkeiden hallinnan puutteita sekä jalkojen jäykkyyttä ja heikkoutta. Spastinen paraplegia eli raajojen molemminpuolinen jäykkähalvaus on myös mahdollista. Joillakin ilmenee paroksysmaalista dyskinesiaa eli kohtauksittaista liikkumishäiriötä, jotka voivat syntyä spontaanisti tai aiheutua kehon tai raajojen liikuttelusta, esimerkiksi vaipanvaihdon yhteydessä. Kohtauksittainen liikkumishäiriö voi näyttäytyä esimerkiksi haukottelua muistuttavana liikkeenä tai jalan tai käden ojentamisena suoraksi. Nämä ajoittaiset liikkeet kestävät usein alle minuutin.

Skolioosi eli selkärangan kiertoryhtivirhe voi kehittyä hypotonian ja lihasten heikon kasvun seurauksesta. Monilla pojilla on myös kuopparinta. Nivelten virheasentoja esiintyy usein. Lapset eivät opi yleensä kävelemään vaan joutuvat olemaan aikuisinakin pyörätuolissa.

Lapsen Babinskin refleksi on poikkeava. Normaalisti jalanpohjan raaputus saa isovarpaan käpristymään kohti jalkapohjaa, alaspäin, kun taas poikkeava Babinskin heijaste saa isovarpaan kipristymään ylöspäin. Epänormaali refleksi kertoo lääkärille hermovauriosta.

Kallon ja kasvojen poikkeavuuksia esiintyy usein. Kasvonpiirteisiin kuuluu mm. avoin suu, epätavallisen muotoiset ja paksut korvat sekä normaalia paksumpi nenän pehmytkudos. Mikrokefaliaa esiintyy harvoin, vaikka alkuperäisjulkaisussa se liitettiin Allan-Herndon-Dudley oireyhtymän oirekirjoon.

Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymään liittyy neljäsosalla epilepsiakohtauksia. Kehitysvammaisuuden aste vaihtelee lievästä vaikeaan, mutta on useimmiten vaikeaa.

Allan-Herndon-Dudley oireyhtymää sairastavat nauttivat toisten ihmisten seurasta, vaikka heillä on vaikeuksia kommunikoida ja puhua.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymän aiheuttaa SLC16A2-geenin mutaatio X-kromosomissa (Xq13.2). Mutaatiotyyppejä on tunnistettu useita erilaisia. SLC16A2-geeni koodaa entsyymiä (monokarboksylaasi kuljettaja 8; Monocarboxylate transporter 8, MCT8), joka kuljettaa kilpirauhashormoni trijodityroniinin (T3) hermosoluihin. T3-hormonin kuljetuksen epäonnistuminen hermosoluihin aiheuttaa lievän tai vaikean kehitysvammaisuuden sekä ongelmat liikkumisessa ja puhumisessa (80-99 % potilaista eivät pysty kävelemään tai puhumaan). Koska hermosolut eivät saa T3-hormonia, sitä jää ylimäärin verenkiertoon. Korkeat T3-pitoisuudet voivat olla myrkyllisiä joillekin elimille, mistä voivat aiheutua Allan-Herndon-Dudley-oireyhtymän muut liitännäisoireet.

Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymä periytyy X-kromosomeissa resessiivisesti eli peittyvästi. Geenimutaation sijainti X-kromosomissa aiheuttaa sen, että lähinnä vain miehet, joilla on vain yksi X-kromosomi perimässään, sairastuvat  oireyhtymään. Naissukupuolen edustajat, joilla X-kromosomeja on kaksi, ovat puolestaan useammin oireyhtymään johtavan geenimuutoksen kantajia kuin itse sairastuneita. Jotta naissukupuolen edustajalla olisi oireyhtymä, hänen olisi perittävä harvinainen SLC16A2-geenin mutaatio sekä äidiltään että isältään. Vaihtoehtoisesti tyttö voisi periä toiselta vanhemmaltaan geenimuutoksen, mutta sattuman pitäisi tuottaa hänen toiseen SLC16A2-vastingeeniinsä oireyhtymään johtavan mutaation. Molemmat edellä kuvatut periytymistavat ovat erittäin harvinaisia.

Geenimutaatiota kantavan äidin pojilla on 50 % todennäköisyydellä oireyhtymä. Kantaja äidin tyttäret perivät 50 %:n todennäköisyydellä äitinsä geenimutaation ja ovat siis kantajia.

Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymä on harvinainen, eikä luotettavia oireyhtymän esiintymistilastoja ole käytettävissä. Sairastuneita on kuvattu maailmalla noin 320 henkilöä.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan, kuten älylliseen kehitysvammaisuuteen, synnynnäiseen hypotoniaan ja yleistyneeseen lihasheikkouteen, ja kilpirauhashormonin määrittämiseen verestä sekä geenitestiin. Veriarvoille ovat tyypillisiä korkeat trijodityroniinin (T3) pitoisuudet, matala tai normaali vapaan tyroksiinin (T4) pitoisuus sekä normaali tai vähän kohonnut tyreotropiinin (TSH:n) määrä veressä. Pakkoliikkeet ja liikkumisen koordinaatiohäiriöt voivat tulla esiin vasta myöhemmin lapsuudessa, mikä voi viivästyttää Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymä diagnoosiin asettamista varhaisessa vaiheessa. Mutaatio SLC16A2-geenissä varmistaa diagnoosin.

Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymään ei ole parantavaa hoitoa. Hoito perustuu kunkin sairastuneen oirekuvan lievittämiseen. Varhaisessa vaiheessa aloitetusta fysio-, puhe-, ja toimintaterapioista voi olla hyötyä. Kilpirauhashormonin vajaatoiminnan hoitamisesta ei näytä olevan potilaille hyötyä. Tahdosta riippumattomia, toistuvia ja nykiviä, dystonisia lihasliikkeitä voidaan yrittää estää tietyin lääkkein, kuten myös epilepsiakohtausten esiintymistä.

Eliniän ennuste

Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymässä eliniänodote on jokseenkin hyvä. Yli 80-vuotiaiksi eläneitä on kuvattu lääketieteellisessä kirjallisuudessa. Monet pojat kuitenkin menehtyvät lapsuudessa tai varhaisessa aikuisuudessa toistuvien infektioiden vuoksi.

Historia

Willam Allan, Nash Herndon ja Florence Dudley kuvasivat oireiston American Journal of Mental Deficiency-lehden julkaisussa vuonna 1944.

 

Kokemustietoa tästä oireyhtymästä löydät täältä.

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

National Organization for Rare Disorders (NORD): MCT8-Specific Thyroid Hormone Cell Transporter Deficiency
Oireyhtymää sairastavan Liam Cruzin tarina (eng)

Facebookista löytyy hakusanalla "Allan-Herndon-Dudley syndrome" oma keskusteluryhmä oireyhtymää sairastavan läheisille. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Lähteet

Orphanet: Allan-Herndon-Dudley syndrome
Online Mendelian Inhertance in Man (OMIM): Allan Herndon-Dudley syndrome, AHDS

Harvinaiskeskus Norio

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus