Akrodysostoosi

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Diagnoosikuvaukset ovat yleiskatsauksia, joten ne eivät välttämättä kata kaikkia oireita, joita kyseiseen harvinaissairauteen tai oireyhtymään voi liittyä. Yksilöllisten erojen vuoksi kaikkia kuvauksessa mainittuja oireita ei välttämättä esiinny jokaisella. Diagnoosikuvaukset eivät korvaa terveydenhuollon ammattilaisten antamaa tietoa, eikä niitä pidä käyttää diagnostiikan tai hoidon perusteena.

Akrodysostoosi

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harviniaskeskus Norio 10.2.2021

 
Akrodysostoosi hormoniresistenssin kanssa tai ilman
Arkless-Grahamin oireyhtymä
Maroteaux-Malamutin oireyhtymä

 

Lyhyesti

Akrodysostoosi (ACRDYS) on harvinainen ja synnynnäinen luuston epämuodostumaoireyhtymä, jolle on tyypillistä lyhytkasvuisuus. Kasvoissa on oireyhtymälle tyypilliset piirteet. Luuston lisäksi poikkeavuuksia havaitaan lihaksissa, ihossa, hampaissa ja sukupuolielimissä. Yli puolella (n. 65 %:lla) todetaan merkittävä kuulonmenetys. Oireyhtymään voi liittyä puuttuvaa vastetta tiettyihin elimistön hormoneihin, kuten parathormoniin (PTH) ja tyreotropiiniin (TSH). Jonkinasteisia oppimisvaikeuksia, kehitysvammaisuutta tai käyttäytymishäiriöitä voi myös esiintyä. Akrodysostoosi voidaan luokitella ainakin tyyppeihin I ja II. Tyypissä I esiintyy todennäköisemmin puutteita hormonivasteissa ja tyypissä II kehitysvammaisuutta ja kasvonpiirteiden poikkeavuuksia.

Oireet ja löydökset

Sikiön raskaudenaikainen kasvu jää huomattavasti normaalista ja vastasyntyneet ovat pienikokoisia. Syntymänjälkeinen kasvu voi olla lievästi tai keskivaikeasti viivästynyttä. Akrodystostoosissa pituuskasvussaan jäädään jälkeen ikätovereista, ja usein esimerkiksi murrosiän kasvupyrähdys jää puuttumaan kokonaan.

Pituuskasvun lisäksi, lyhytkasvuisuutta on havaittavissa sormien, varpaiden, kämmenten ja jalkapöydän luissa. Varpaat ja sormet voivat olla lyhyet ja paksut ja isovarvas voi olla normaalijakaumaa suurempi. Kasvon keskiosan luut, esimerkiksi yläleuassa ja nenässä, voivat olla hypoplastisia eli alikehittyneitä. Pienen nenän sieraimet voivat olla ylöspäin kääntyneet. Alaleuka on usein korostunut. Korvat voivat sijaita normaalia matalammalla kasvoissa ja silmät voivat olla etäällä toisistaan.

Selkärangassa voi olla ryhtivirheitä, kuten skolioosia eli selkärangan vinoumaa tai kyfoosia eli rintarangan kyttyrää tai näiden yhdistelmää eli kyfoskolioosia. Selkäydinkanava voi olla ahdas (spinaalistenoosi), josta voi seurata selkä- ja/tai jalkakipuja. Neljäsosalla potilaista hampaat saattavat puhjeta tavallista myöhemmin. Hampaattomuus on kuitenkin harvinaista (3 %).

Akrodysostoosiin voi liittyä eritasoisia kehitysviiveitä mm. puheen ja liikkumisen oppimisessa. Mahdollinen heikkokuuloisuus voi vaikuttaa osaltaan mm. puheen oppimiseen. Joillakin, muttei kaikilla, voi ilmetä oppimisvaikuksia, kehitysvammaisuutta ja/tai käytöshäiriöitä. Kehitysvammaisuutta esiintyy pääasiassa akrodysostoosi tyypissä II.

Osalla tapauksista akrodysostoosiin (etenkin tyyppi 1) voi kuulua hormonaalisia häiriöitä. Liki puolella tapauksista on parathormonin eli lisäkilpirauhashormonin (PTH) ja tyreotropiinin eli kilpirauhasta stimuloivan hormonin (TSH) resistenssiä. Tässä resistenssillä tarkoitetaan, ettei elimistössä synny normaaleja hormonivasteita, vaikka elimistö kykenisikin tuottamaan kyseistä hormonia tarvittavat tai jopa ylisuuret määrät. Myös kalsitoniinin, kasvuhormonia vapauttavan hormonin ja gonadotropiinin vasteet voivat olla myös poikkeavat. PTH ja TSH säätelevät mm. elimistön yleistä energiatasapainoa. Näihin hormoneihin liittyvät häiriöt voivat johtaa helposti mm. ylipainoon. 

Vaikka akrodysostoosin ydinoireisto on hyvin kuvattu, on huomioitava, ettei kaikkia ylläkuvattuja oireita esiinny. Yksilöllistä vaihtelua esiintyy aina.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Akrodysostoosin johtuu ainakin kahden eri geenin mutaatiosta: kromosomissa 17 sijaitsevan PRKAR1A- (17q24.2) tai kromosomissa 5 sijaitsevan PDE4D -geenin mutaatiosta. PRKAR1A-geenin mutaatiot johtavat proteiinikinaasi-A-entsyymin (PKA) toiminnan menetykseen, josta seuraa etenkin luustomuutoksia. PDE4D-geenin mutaation tarkkaa vaikutusmekanismia ei vielä tunneta, mutta sen arvellaan johtavan samaan lopputulokseen: PKA-entsyymin toiminnan häiriintymiseen. Myös muut geneettiset akrodysostoosin taustasyyt ovat mahdollisia.

Useimmiten akrodysostoosi syntyy biologisesti sattumalta täysin uutena nk. de novo-mutaationa. Tässä tapauksessa henkilö on suvun ensimmäinen, jolla on akrodysostoosi. Akrodysostoosi, jonka taustalla on PDE4D -geenin mutaatio, periyy autosomissa dominantisti eli vallitsevasti. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhemmalla, jolla on akrodysostoosi, on 50 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla on akrodysostoosi. Tämä todennäköisyys on sama jokaisen raskauden kohdalla.

Akrodysostoosi on yhtä yleinen miehillä ja naisilla. Oireyhtymän yleisyydestä ei ole tarkkoja tietoja. Lääketieteellinen kirjallisuus on kuvannut noin 100 potilasta, joilla on akrodysostoosi.

Diagnoosi ja hoito

Oireyhtymän diagnoosi perustuu kliinisiin oireisiin ja perimän tutkimukseen. Käsien, jalkojen ja olkapäiden röntgenkuvissa tiettyjen luiden päät nk. epifyysit eli kasvulevyt poikkeavat normaalista. Biokemiallisiin määrityksiin kuuluvat mm. hormonipitoisuuksien mittaaminen verestä. Akrodysostoosilla on useita yhteneväisyyksiä Albrightin synnynnäisen osteodystrofian (AHO) ja 2q37-mikrodeleetio-oireyhtymän kanssa. Erotusdiagnoosissa on hyvä otta huomioon myös Carneyn kompleksi ja Robinowin oireyhtymä. Diagnoosi varmistuu geenitestin tuloksen perusteella.

Raskauden aikaiset ultraäänitutkimukset voivat antaa viitteitä oireyhtymästä, mutta tarvitsevat tuekseen tarkempia tutkimuksia sikiön perimästä.

Akrodysostoosiin ei ole olemassa erityistä hoitoa, vaan hoito on kunkin potilaan oireiden mukaista. Hoito tarvitsee mm. lastenlääkärien, ortopedien, endokrinologien, hammaslääkärien, neurologien, silmälääkärien, fysioterapeuttien ja toimintaterapeuttien asiantuntijuutta. Lisäkilpirauhasen ja kilpirauhasen vajaatoimintaa pyritään hoitamaan lääkityksen avulla, kuten myös muut mahdolliset hormonitoiminnan poikkeavuudet. Elämäntapaan ja ruokavalioon on kiinnitettävä huomiota, koska ylipainoa voi kertyä herkästi mm. hormoniresistenssin vuoksi. Kognitiivisia toimintoja tuetaan parhain mahdollisin keinoin. Lapsuudessa ja nuoruudessa on kiinnitettävä huomiota painon, pituuden ja murrosiän kehitykseen, sillä akrodysostoosissa luusto kypsyy tavallista nopeammin. Potilaan päänsärkyyn on reagoitava herkästi: ainakin kahdella akrodysostoosi tyyppi 2-potilaalla akuutin päänsäryn syyksi paljastui kallonsisäinen sinustromboosi eli aivojen laskimotukos, joka tarvitsi kiirellistä kirurgista hoitoa.

Eliniänodote

Eliniänodotteesta ei ole annettavissa luotettavaa tietoa oireyhtymän harvinaisuuden vuoksi. Yksilöllisten oireiden laatu vaikuttaa oireyhtymän ennusteeseen.

Historia

Ensimmäiset potilastapaukset kuvasivat P. Maroteaux ja G. Malamut vuonna 1968.

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Acrodysostose
National Organization for Rare Disorders (NORD): Acrodysostosis

Lähteet

Orphanet: Acrodysostosis
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Acrodysostosis 1 with or without hormone resistance ja
Acrodysostosis 2 with or without hormone resistance
Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Harvinaiskeskus Norio

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus