AJANKOHTAISTA TILAA UUTISKIRJE OTA YHTEYTTÄ



Aicardin oireyhtymä

NORIO-KESKUS TIETOLEHTINEN | Tietolehtiset on tarkoitettu yleiskatsaukseksi johonkin tiettyyn oireyhtymään tai sairauteen, ne eivät korvaa perinnöllisyysneuvontaa tai erikoislääkärin konsultaatiota

Aicardin oireyhtymä

Noriokeskus

Lastenneurologi Teija Salokorpi, 5.9.2008, päivitetty 18.6.2017 lastenneurologi Tiina Remes.

ICD-10: Q04.0
OMIM: 304050
ORPHA: 50

Avainsanat: Corpus callosum-agenesia, verkkokalvomuutokset ja infantiilispasmit


Oireet

Aicardin oireyhtymä on pääasiassa tytöillä todettu vaikeaan kehitysvammaan johtava sairaus, johon kuuluu vauvaiässä alkava vaikeahoitoinen epilepsia, aivokurkiaisen puutos ja silmänpohjamuutokset.

Aicardin oireyhtymää sairastavat voivat syntyä oireettomina. Usein paino, pituus ja päänympärys ovat syntyessä keskimääräisiä. Raskauden aikana voidaan löytää joitakin viitteitä Aicardin oireyhtymään ultraäänitutkimuksella (aivokurkiaisen puutos ja kallonsisäiset kystat), mutta diagnoosia ei voida tehdä ultraäänen perusteella. LIsätietoa saadaan tarvittaessa sikiön magneettitutkimuksella.

Monilla potilailla puhkeaa ennen kolmen kuukauden ikää infantiilispasmioireyhtymä, jossa hypsarytmia-löydös EEG:ssä on usein epätyypillinen. Hypsarytmiaa ei myöskään löydetä kaikilta potilailta. Useimmilla epilepsia puhkeaa vuoden ikään mennessä. Potilailla on usein myös monentyyppisiä kohtausoireita, ja epilepsia on usein vaikeahoitoinen. 

Aivojen magneettikuvauksessa todetaan tavallisimmin totaalinen aivokurkiaisen puutos (corpus callosumin agenesia) ja osalla potilaista osittainen aivokurkiaisen puutos. Lisäksi nähdään tyypillisesti poikkeavaa aivojen poimututusta (polymikrogyriaa tai pakygyriaa). Usein todetaan lisäksi aivokammioiden lähellä tai aivokuoren sisäistä harmaata aivoainetta, joka sijaitsee poikkeavalla paikalla (periventrikulaarista tai intrakortikaalista harmaan aivoaineen heterotopiaa). Isoaivojen puoliskot ovat usein erikokoiset. Myös muita poikkeavuuksia voidaan todeta aivojen alueella.

Kolmantena oireyhtymään liittyvänä löydöksenä ovat silmissä tyypilliset laguunamaiset puutosalueet, jotka silmälääkäri toteaa. Aicardin oireyhtymässä on todettu myös muunlaisia poikkeavuuksia silmissä, kuten toispuolinen pienisilmäisyys, näköhermon kolobooma (reikä), silmänliikehäiriötä (nystagmus) sekä verkkokalvon irtauma.

Aicardin oireyhtymään liittyy lähes aina keskivaikea tai vaikea kokonaiskehityksen viive, kehitysvamma. Potilailla todetaan pienikokoinen pää, vartalon alueen lihasheikkoutta (hypotoniaa) ja raajojen jäntevyyden lisääntymistä (hypertoniaa) sekä spastisuutta, joka on usein toispuoleista. Kirjallisuudessa on myös kuvattu potilaita, joilla on vain lievä kehitysvamma. He ovat osittain itsenäisiä arjessa. Potilailla, joiden epilepsia vastaa paremmin hoitoon, kehitys saattaa olla parempaa.

Luustossa todetaan tavallisesti myös kehityshäiröitä; kuten puolinikamia, blokkinikamia ja yhdistyneitä nikamia sekä puuttuvia kylkiluita. Nikamien ja kylkiluiden kehityshäiriöt aiheuttavat skolioosia. Lisäksi on kuvattu lonkkien kehityshäiriötä (dysplasiaa).

Ummetus, ruokatorven refluksi, ripulointi ja syömisen vaikeudet ovat yleisiä.

Lapset kasvavat normaalisti 7-9 vuoden ikään asti, minkä jälkeen kasvu hidastuu. Pää on syntymässä normaalikokoinen, mutta syntymän jälkeen pään kasvaminen hidastuu ja pää jää pienikokoiseksi suhteessa vartaloon.

Murrosiän ongelmat ovat tavallisia (ennenaikainen tai viivästynyt murrosikä).

Aicardin oireyhtymään on kuvattu liittyvän tyypillisiä kasvonpiirteitä kuten pieni, ylöspäin kääntynyt nenä, lyhyt nenä-huulivako (philtrum), eteentyöntyvä välileuka, isot korvat ja harvat, etäällä toisistaan sijaitsevat kulmakarvat. Lisäksi iholla voi olla verisuoni- ja pigmenttimuutoksia. Potilailla saattaa olla myös pienet kädet ja käsien epämuodostumia. Näillä muutoksilla on merkitystä ainoastaan diagnoosia vahvistavina piirteinä, eikä niitä todeta kaikilla. Jean Aicardi, jonka mukaan oireyhtymä on nimetty, ei ole tunnistanut näitä ulkonäön piirteitä potilaissaan.

Etiologia

Aicardin oireyhtymän geenivirheen ajatellaan sijaitsevan X-kromosomissa. Tarkkaa geeniä ei kuitenkaan tunneta. Geenivirhe on todennäköisesti vallitsevasti eli domantisti periytyvä. Oireyhtymää ei ole kuvattu vanhemmilta periytyvänä, vaan se on syntynyt hedelmöityksen yhteydessä sattuneen uuden mutaation seurauksena.

Sisarusten riski sairastua Aicardin oireyhtymään arvioidaan olevan alle 1%.

Kirjallisuudessa on kuvattu Aicardin yhtymää pojilla, joilla on poikkeuksellisesti kaksi kromosomia (47, XXY; Klinefelterin oireyhtymä). Yleensä poikasikiöillä oireyhtymä johtaa varhaiseen keskenmenoon, koska heillä ei ole toista tämän geenin suhteen tervettä X-kromosomia.

Useilla potilailla, joilla on todettu samankaltainen oireyhtymä, on todettu X-kromosomin lyhyen haaran Xp22.3 translokaatio, eli kromosomien vaihtuma.

Diagnostiikka

Aicardin oireyhtymän diagnoosi perustuu tyypillisiin oireisiin ja löydöksiin. Ensioireena on useimmiten varhain alkava infantiilispasmioireyhtymä, jossa todetaan tyypillinen EEG-löydös. Magneettikuvauksessa todetaan aivokurkiaisen puutos sekä mahdollisesti muita oireyhtymään sopivia löydöksiä. Lisäksi silmälääkäri toteaa tyypilliset silmälöydökset. Geenitutkimuksia ei voida vielä käyttää hyväksi diagnostiikassa, koska Aicardin oireyhtymän aiheuttavaa geeniä ei tunneta.

Hoito ja kuntoutus

Aicardin oireyhtymän parantavaa hoitoa ei ole. Epilepsian hoitoon tarvitaan yleensä useita epilepsialääkkeitä. Lääkkeet ja lääkeyhdistelmät valitsee yksilöllisesti lastenneurologi. Myös ketogeenista dieettia, vagus-hermostimulaattoria ja epilepsiakirurgista hoitoa on kuvattu käytettävän. Lapset tarvitsevat skolioosin hoidoksi usein leikkaushoitoa. He tarvitsevat usein myös säännöllistä fysioterapiaa, sekä apuvälineitä liikkumiseen ja hoitoon. Puheterapeutti voi tukea syömisen ja kommunikoinnin ongelmissa. Joskus syömisen ongelmien vuoksi voidaan päätyä gastrostooma-ravitsemukseen.

Ennuste

Aicardin oireyhtymä aiheuttaa yleensä vaikean kehitysvamman. Elinajan odote on lyhentynyt vaikeahoitoisen epilepsian ja infektioiden vuoksi. Eliniän ennuste vaihtelee, mutta potilaat kuolevat usein nuoren aikuisiän aikana.

Aicardin oireyhtymä Suomessa

Aicardin oireyhtymä on hyvin harvinainen oireyhtymä. Esiintyvyydeksi arvioidaan 1/93 000 -167 000 maailmassa. Tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon Suomessa on Aicardin oireyhtymää sairastavia, ei ole. Vertaistukea voi tiedustella Norio-keskuksesta.

Huomioitavaa

Aicardin oireyhtymä ja Aicardi-Goutièren oireyhtymä ovat kaksi erillistä ja erilaista oireyhtymää.

Internet-sivuja ja kirjallisuutta

Orphanet: Aicardi syndrome

GeneReviews: Aicardi syndrome 

Aicardi. Aicardi Syndrome. Brain and Development (2005) 27: 164-171.

Rosser T, Acosta M and Packer R. Aicardi Syndrome: Spectrum of Disease and Long-Term Prognosis in 77 Females. Pediatr Neurol (2002) 27: 343-346.

Grigoriou E, DeSabato J, Colo D and Dormans J. Scoliosis in Children with Aicardi Syndrome. J Pediatr Orthop (2015) 35: e38-e42.

Lund C, Bjørnvold, Tuft M, Kostov H, Røsby O and Selmer K. Aicardi Syndrome: An Epidemiologic and Clinical Study in Norway. Pediatr Neurol (2015) 52: 182-186.

Kasasbeh A, Gurnett C and Smyth M. Palliative Epilepsy Surgery in Aicardi Syndrome: a Case Series and Review of Literature. Childs Nerv Syst (2014) 30: 497-503.

Norio-keskus

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

norio-keskus@rinnekoti.fi

020 638 5533

Noriokeskus
Noriokeskus