Adams-Oliverin oireyhtymä

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Lyhyet diagnoosikuvaukset on tarkoitettu jonkin oireyhtymän tai harvinaissairauden yleisesittelyksi.

Adams-Oliverin oireyhtymä

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 22.10.2019
 
Adams-Oliver syndrome (AOS)

Lyhyesti

Adams-Oliverin oireyhtymä on erittäin harvinainen synnynnäinen oireyhtymä, jonka oireet vaihtelevat huomattavasti henkilöstä toiseen. Oireyhtymä on luokiteltu sen taustalla olevan geneettisen muutoksen perusteella eri ryhmiin; AOS1-AOS6. Adams-Oliverin tunnuspiirteisiin kuuluvat mm. ihon paikallinen puuttuminen (aplasia cutis congenita, ACC) (noin 80 % tapauksista), raajojen epämuodostumat (noin 85 % tapauksista) ja ihon synnynnäiset verisuonimuutokset (cutis marmorata telangiectatica congenita (CMTC) (n. 20 %). Lisälöydöksinä voi esiintyä synnynnäisiä sydämen poikkeavuuksia (n. 20 %), ja joskus harvoin neurologisia löydöksiä.

Oireet ja löydökset

Vastasyntyneen kehossa, useimmiten pään alueella, iho puuttuu alueellisesti kokonaan. Pienet haavat paranevat itsestään muutamassa kuukaudessa, ja joskus iho on jo syntymän aikaan arpeutunut. Yli 5 cm ihohaavat on usein hoidettava kirurgisesti. Laajoihin ihohaavoihin voi liittyä ihon alapuolisen luukudoksen vaurioita. Ihonalaiset verisuonet voivat olla näkyvissä ja ne voivat vuotaa helposti. Jos vauriot käsittävät kallon luita (esim. kallon luiden paikallinen puuttuminen), tila voi aiheuttaa useita erilaisia hengenvaarallisia komplikaatioita, kuten infektioita ja veren tai aivo-selkäydinnesteen vuotoja. Harvoin iho puuttuu synnynnäisesti muualta kehosta, kuten mahasta tai raajoista.

Raajojen epämuodostumien vaikeusaste vaihtelee huomattavasti. Joillakin esiintyy sormien ja varpaiden vajaakehitystä, kuten tavallista lyhyemmät sormet ja/tai varpaat, tai yhdyssormisuutta ja/tai -varpaisuutta. Joiltakin henkilöiltä voi puuttua raaja ja/tai osia niistä. Useimmiten alaraajat ovat vaikeammin epämuodostuneet kuin yläraajat.

Cutis marmorata telangiectatica congenita (CMTC) on synnynnäinen ihon verisuonten laajentumisesta johtuva ihon laikukkuus. CMTC käsittää ihon verkkomaisen tai marmorimaisen ulkonäön (cutis marmorata), telangiektaseja eli verisuoniluomia, jotka ovat seurausta verisuonten laajenemisesta, ja flebektasioita eli laskimonlaajentumia. Ihoalueisiin voi liittyä ihon surkastumista tai haavaumia. Ihon laikukkuus korostuu etenkin voimakkaiden tunteiden yhteydessä. Ihon laikukas ulkonäkö vähenee jonkin verran iän myötä, etenkin kahden ensimmäisen elinvuoden aikana.

Synnynnäisiä sydämen epämuodostumia todetaan noin 20 % tapauksista. Niitä voivat olla mm. Fallotin tetralogia ja keuhkovaltimon ahtauma. Fallotin tetralogia koostuu neljästä eri sydämen rakennepoikkeamasta: ahtaasta keuhkovaltimon tyvestä, kammioiden väliseinässä olevasta aukosta, aortan poikkeavasta sijainnista nk. ”ratsastava aortta” ja tavallista paksuseinäisemmästä aortasta.

Adams-Oliverin oireyhtymässä voi esiintyä myös hepatoportaalista skleroosia (hepatoportal sclerosis), jossa maksan porttilaskimojärjestelmässä todetaan kovettumia, kohonnut verenpaine ja maksan suurentuminen. Porttilaskimon kohonnut verenpaine voi aiheuttaa ruokatorven laskimoihin kohjuja eli laskimoiden laajentumia, jotka voivat puhjeta ja vuotaa silloin hengenvaarallisen runsaasti verta.

Adams-Oliverin oireyhtymässä esiintyy 20 %:ssa tapauksista keskushermoston poikkeavuuksia, kuten hydrokefalus, osittainen aivokurkiaisen puutos, viitteitä hermosolujen poikkeavasta vaeltamisesta, aivoverisuonten epämuodostumia ja kallonsisäisiä kalkkeutumia. Joissakin harvinaisissa tapauksissa keskushermostomuutokset johtavat epilepsiaan ja/tai kehitysvammaisuuteen. Keskushermoston poikkeavuuksia todetaan etenkin autosomissa resessiivisesti periytyvissä Adams-Oliverin oireyhtymän tyypeissä 2 ja 4 (ks. taulukko alla).

Oireyhtymään voi liittyä myös synnynnäistä kaihia, karsastusta ja pienisilmäisyyttä.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Oireyhtymän syy on osittain epäselvä. Useat eri geenien mutaatiot johtavat Adams-Oliverin oireyhtymään ja oireyhtymä luokitellaan geneettisen muutoksen perusteella seuraavasti;

Adams-Oliverin oireyhtymän luokitus
Tyyppi       Geeni ja kromosomialue    Periytyvyys
1    ARHGAP31; 3q13.32-q13.33    Autosomissa domivoivasti
2    DOCK6; 19q13.2    Autosomissa resessiivisesti
3    RBPJ; 4q15.2    Autosomissa domivoivasti
4    EOGT; 3p14.1    Autosomissa resessiivisesti
5    NOTCH1; 9q34.3    Autosomissa domivoivasti
6    DDL4; 15q15.1    Autosomissa domivoivasti

 

DOCK6- ja EOGT-geenien muutokset periytyvät autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi, kun taas muut edellä mainitut oireyhtymän aiheuttavat mutaatiot periytyvät autosomissa dominoivasti eli vallitsevasti. Geneettistä taustasyytä ei aina pystytä toteamaan (40-50 % tapauksista). Oireyhtymä voi syntyä perheeseen myös biologisesti sattumalta, ilman aikaisempaa sukuhistoriaa, uuden de novo-mutaation seurauksesta.

Adams-Oliverin oireyhtymän esiintymistiheydeksi on arvioitu 1: 225 000. Lääketieteellinen kirjallisuus tuntee ainakin 125 oireyhtymätapausta. Autosomaalisen periytymistapansa vuoksi oireyhtymää esiintyy tasavertaisesti molemmissa sukupuolissa. 

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu kliiniseen ja geneettiseen tutkimukseen. Kliinisessä tutkimuksen päälöydöt ovat ihon synnynnäinen puutos (aplasia cutis congenita; 80 %), raajojen epämuodostumat (85 %) ja ihon synnynnäiset verisuonimuutokset (cutis marmorata telangiectatica congenita; 20 %). Mahdolliset lisälöydökset voivat olla sydämessä ja harvemmin munuaisissa ja keskushermostossa.

Moniammatillinen hoito on välttämätöntä. Laajat ihovauriot tarvitsevat tehohoitoa, plastiikkakirurgiaa ja mahdollisesti myös neurokirurgista hoitoa. Toimintaterapiaa voidaan käyttää raajojen toiminnallisuuden edistämiseksi. Lääketieteellisen seurannan piiriin lukeutuvat mm. sydän- ja verenkiertoelimistön sekä silmien toiminta.

Eliniän ennuste

Adams-Oliverin oireyhtymän oirekirjo vaikeusasteineen vaihtelee huomattavasti yksilöstä toiseen, jopa perheenjäsenten välillä. Joillakin oireyhtymä voi esiintyä alhaisen geneettisen penetranssin eli vaihtelevan perimän ilmenemistodennäköisyyden vuoksi vain hyvin lievinä iho- tai raajapoikkeavuuksina. Toisilla oireyhtymä voi käsittää vakavia kallon ja/tai sydämen epämuodostumia, jotka voivat johtaa kuolemaan. Lääketieteellinen kirjallisuus kuvaa viisi lasta, jotka ovat menehtyneet vaikea hoitoiseen kohonneeseen keuhkoverenpaineeseen ensimmäisen kolmen elinvuoden aikana.

Historia

Forrest. H. Adams ja C. P. Oliver kuvasivat oireyhtymän ensimmäisen kerran vuonna 1945.

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

Genetics Home Reference: Adams-Oliver syndrome
National Orgabbization for Rare Disorders (NORD): Adams-Oliver Syndrome

Facebookista löytyy hakusanalla "Adams Oliver Syndrome" oma keskusteluryhmä oireyhtymää sairastavan läheisille. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Lähteet

Orphanet: Adams-Oliver syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Adams-Oliver syndrome 1 , Adams-Oliver syndrome 2, Adams-Oliver syndrome 3Adams-Oliver syndrome 4Adams-Oliver syndrome 5, ja Adams-Oliver syndrome 6.
GeneReviews: Adams-Oliver Syndrome
Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education.

Harvinaiskeskus Norio

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus