22-rengaskromosomi-oireyhtymä

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Lyhyet diagnoosikuvaukset on tarkoitettu jonkin oireyhtymän tai harvinaissairauden yleisesittelyksi.

22-rengaskromosomi-oireyhtymä

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 31.7.2019
 
Ring chromosome 22 syndrome
Ring 22
r(22) syndrome

 

Lyhyesti

Rengaskromosomi-22-oireyhtymään liittyy erilaisia oireita, jotka vaihtelevat huomattavasti yksilöstä toiseen. Usein oireisiin kuitenkin lukeutuvat hypotonia eli alentunut lihasjänteys ja kehitysvammaisuus, joka ilmenee erityisesti puheen oppimisessa. Kasvunviivästymänä voidaan todeta mikrokefaliaa eli pienipäisyyttä. Useilla esiintyy jo lapsena epilepsiakohtauksia ja poikkeava EEG eli aivosähkökäyrä. Käyttäytymisen piirteet muistuttavat suurilta osin autismikirjon häiriössä esiintyviä käyttäytymisen piirteitä. Suurin osa henkilöistä, joilla on rengaskromosomi-22-oireyhtymä, ovat terveitä ja heidän pituutensä noudattelee normaalijakaumaa.

Oireet ja löydökset

Rengaskromosomi-22-oireyhtymässä fyysinen kehitys ja kasvu ovat normaalit. Vakavia synnynnäisiä epämuodostumia ei yleensä todeta. Vauvoilla voi kuitenkin olla imemis- ja syömisvaikeuksia lihasten hypotonisuuden vuoksi. Syömisvaikeudet helpottuvat useimmilla viimeistään kouluiässä tai murrosiän kynnyksellä.

Kallon ja kasvojen piirteisiin voi kuulua mm. mikrokefalia, pitkänomainen pään muoto, paksut ja matalat kulmakarvat, paksut huulet, tavallista suuremmat ja alempana sijaitsevat korvat, iso nenä sekä suuri kieli. Silmät voivat sijaita etäällä toisistaan ja niissä voi olla riippuluomet. Silmän sisäkulmaa voivat myös osittain peittää synnynnäiset ihopoimut.

Motorinen kehitys on viivästynyt. Lapset, joilla on rengaskromosomi-22-oireyhtymä, oppivat istumaan keskimäärin 4-24 kuukauden iässä, ryömimään 7-36 kuukauden iässä ja kävelemään 3-8 vuoden iässä. Kävely voi olla alentuneen lihasjänteyden ja liikkeiden koordinaatiopulmien vuoksi epävakaata.

Lapset aloittavat jokeltelun normaaliin aikaan ja osaavat käyttää yksittäisiä sanoja 2-3 vuoden iässä. Sen jälkeen puheen kehittyminen usein viivästyy ja voi jopa taantua. Arviolta puolet henkilöistä, joilla on rengaskromosomi-22-oireyhtymä, ei opi puhumaan lainkaan. Puheilmaisun lisäksi, myös puheen ymmärtäminen voi olla heikkoa. Oireyhtymää sairastavat ymmärtävät usein puhetta paremmin kuin pystyvät sitä tuottamaan. Henkilöt, jotka eivät osaa puhua, käyttävät kommunikaatiossa apunaan eleitä ja äänteitä. Osa voi oppia myös viittomaan. Lihasten hypotonia voi kuitenkin tuoda viittomien käyttöön omat haasteensa.

Kehitysvammaisuus vaihtelee keskivaikeasta vaikeaan. Epilepsiaa esiintyy noin neljänneksellä ja se voi puhjeta missä iässä tahansa, varhaisesta lapsuudesta aikuisuuteen.

Autistisiin piirteisiin liittyvänä käyttäytymisenä havaitaan tavallisesti katsekontaktin välttelyä, vetäytymistä sosiaalisista tilanteista, toistuvaa ja stereotyyppistä liikettä sekä erityisiä kiinnostuksen kohteita. Myös hyperaktiivisuus, heikko keskittymiskyky, aggressiivinen ja itseään vahingoittava käyttäytyminen ovat yleisiä. Joillakin voi esiintyä myös univaikeuksia.

Rengaskromosomi-22-oireyhtymään voi liittyä syndaktyliaa eli yhdyssormisuutta ja/tai -varpaisuutta. Tämä esiintyy tyypillisesti toisen ja kolmannen sormen/varpaan välillä. Kynnet voivat olla vajaakehittyneet ja sormet tavallista ohuemmat. Jalat ja kädet voivat olla myös tavallista suuremmat.

Muita oireyhtymään liittyviä löydöksiä voivat olla sydämen synnynnäiset rakennepoikkeavuudet sekä munuaisen (noin 17 %:lla tapauksista) ja peräaukon epämuodostumat. Joillakin voi esiintyä turvotusta eri puolilla kehoa imunestekie-tohäiriön vuoksi. Monilla esiintyvä hikoilun vähäisyys voi johtaa elimistön ylikuumenemiseen.

Rengaskromosomi-22-oireyhtymään liittyy kohonnut riski neurofibromatoosi-2:een (NF2) ja siinä esiintyviin hyvänlaatuisiin aivokasvaimiin. NF2:n kohonnut riski on niillä henkilöillä, joilta puuttuvat molemmat NF2-geenit perimästään kromosomialueelta 22q12.2 tai ne ovat toimimattomat, inaktiiviset. Kasvainten sijainti aivoissa voi lisätä aivopainetta ja sitä kautta aiheuttaa mm. päänsärkyä ja oksentelua.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Rengaskromosomin muodostuessa kromosomin molemmista päistä (lyhyestä käsivarresta (p) ja pitkästä käsivarresta (q)) häviää perimäainesta, josta rengaskromosomi-22:n oireet johtuvat. Oirekirjo vaihtelee etenkin sen mukaan, kuinka paljon geneettistä materiaalia puuttuu kromosomin pitkästä käsivarresta (p), koska pienessä käsivarressa (p) ei tiedetä olevan kasvun ja kehityksen kannalta oleellisia geenejä. 

Näyttää siltä, että kaikista oireellisissa rengaskromosomi-22-tapauksissa SHANK3- (aikaisemmalta nimeltään PRO-SAP2) -geeni puuttuu kromosomialueella 22q13.3. Ne joiden perimässä löytyy rengaskromosomi-22 ilman merkittävää SHANK3-geenin mutaatiota, ovat fenotyypiltään eli ilmiasultaan kuitenkin normaaleja. Jos henkilöllä on vain yksi toimiva SHANK3-geeni, oireet muistuttavat Phelan-McDermidin oireyhtymässä. Phelan-McDermidin oireyhtymä johtuu 22q13-alueen deleetiosta.

Rengaskromosomi-22 syntyy noin 99 % tapauksista täysin uutena kromosomitason mutaationa, de novo, biologisen sattuman seurauksena, ilman aikaisempaa sukuhistoriaa oireyhtymästä. Mutaatio syntyy sukusolujen muodostumisen yhteydessä tai hyvin varhaisessa vaiheessa alkion kehitystä. Syy rengaskromosomin muodostumiseen on tuntematon. Rengaskromosomi-22:n periytyminen on hyvin harvinaista.

Halutessaan perhe, jossa on todettu rengaskromosomi-22-oireyhtymä, voi selvittää perinnöllisyyslääkärin vastaanotolla onko kyseessä ollut de novo-mutaatio, mahdollinen sukusolumosaikismi, vai rengaskromosomi-22-oireyhtymän perinnöllinen muoto. Tieto on merkityksellinen erityisesti silloin, jos perheeseen halutaan lisää lapsia. Jos vanhemmilla ei todeta kromosomipoikkeavuutta, seuraavan lapsen todennäköisyys sairastua rengaskromosomi-22-oireyhtymään on erittäin pieni, alle yhden prosentin luokkaa.

Tärkeää on ymmärtää, ettei kromosomipoikkeavuuden syntymiseen ole voinut mitenkään vaikuttaa, eikä se ole ollut kenenkään syytä.

Rengaskromosomi-22-oireyhtymä näyttäisi olevan yleisempi naissukupuolella kuin miehillä. Lääketieteellinen kirjallisuus on kuvannut yli 100 rengaskromosomi-22 tapausta maailmalta.

Diagnoosi ja hoito

Joskus raskaudenaikaisessa ultraäänessä todetaan sikiössä muutoksia, jotka voisivat viitata kromosomihäiriöön. Tällöin voidaan tehdä, vanhempien niin halutessa, tarkempia tutkimuksia mm. istukka- tai lapsivesinäytteestä, joiden avulla voidaan selvittää mahdollisia muutoksia perimäaineksessa. Syntymän jälkeinen diagnostiikka perustuu perusteelliseen kliiniseen tutkimukseen sekä kromosomi- ja geenianalyysiin. Koska rengaskromosomi-22-oireyhtymän piirteet voivat olla hyvin lieviä, oireyhtymän jäljille voidaan usein päästä vasta vakavmpien kehityshäiriöiden ilmaantuessa.

Tietyissä tilanteissa rengaskromosomi-22 oireyhtymä voi muistuttaa muita oireyhtymiä, jotka liittyvät kromosomissa 22 esiintyviin muutoksiin. Tällaisia oireyhtymiä ovat mm. kromosomin 22 monosomia, kissansilmäoireyhtymä sekä kromosomin 22q13-deleetio-oireyhtymä, toiselta nimeltään Phelan-McDermidin oireyhtymä.

Rengaskromosomi-22-oireyhtymään ei ole parantavaa hoitoa, joten hoito on oireidenmukaista. Fyysisiä poikkeavuuksia, kuten päänalueen epämuodostumia ja mahdollisia sisäelinten rakennepoikkeavuuksia, voidaan hoitaa mahdollisuuksien mukaan kirurgisesti. Toiminta-, puhe- ja fysioterapian mahdollisimman varhainen aloittaminen tukee lasta saavuttamaan hänen oman kehityksellisen potentiaalinsa. Kommunikaatioon voidaan käyttää erilaisia apukeinoja, kuten kuvia. Käyttäytymisen ohjaamisen tukimuodot, jotka voivat koskettaa koko perhettä, ovat tärkeitä. Kehitysvammaisuuden asteesta riippuen, itsenäinen elämä voi onnistua aikuisuudessa tuetusti.

Henkilöiden, joilla on rengaskromosomi-22 perimässään tulisi käydä säännöllisesti kuulontarkastuksissa ja neurologin arviossa, koska he voivat elämänsä aikana sairastua neurofibromatoosi-2:een (NF2). Oireina NF2:sta ovat mm. heikko kuulo tai kuulon menetys, epävakaa kävelytyyli sekä aivokasvaimet. Mahdolliset pään ja selkärangan alueen kasvaimet ja niiden mahdollinen kehittyminen voidaan havaita magneettikuvauksissa noin 15:sta ikävuodesta eteenpäin.

Eliniän ennuste

Rengaskromosomi-22-oireyhtymä ei vaikuta merkittävästi eliniän ennusteeseen.

Historia

Amerikkalainen geneetikko ja silmälääkäri Richard G. Weleber ja hänen kollegansa kuvasivat ensimmäisenä rengas-kromosomi-22-oireyhtymän vuonna 1968.
 

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

Socialstyrelsen: Ringkromosom 22-syndromet
Unique: Ring 22
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Ring chromosome 22
National Organization for Rare Disorders (NORD): Chromosome 22 Ring

Lähteet

Orphanet: Ring chromosome 22 syndrome
Socialstyrelsen: Ringkromosom 22-syndromet
Unique: Ring 22

Harvinaiskeskus Norio

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus