17p11.2-mikroduplikaatio-oireyhtymä

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Lyhyet diagnoosikuvaukset on tarkoitettu jonkin oireyhtymän tai harvinaissairauden yleisesittelyksi.

17p11.2-mikroduplikaatio-oireyhtymä

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 5.6.2020
 
Potocki-Lupski oireyhtymä, PTLS
Trisomia 17p11.2
Duplikaatio 17p11.2 oireyhtymä
Dup(17)(p11.2.11.2)

Lyhyesti

Kromosomin 17p11.2 mikroduplikaatio-oireyhtymä on harvinainen kromosomipoikkeavuus, joka johtuu osittaisesta kromosomin 17 lyhyen käsivarren (p) kahdentumisesta eli duplikaatiosta alueella p11.2. Tähän mikroduplikaatioon liittyy varhaislapsuudessa hypotonisuutta eli alentunutta lihasjänteyttä ja sen seurauksena mm. nielemisvaikeuksia, fyysisen kasvun heikkoutta ja motoristen eli liikkeiden hallintaan liittyvien perustaitojen kehitysviiveitä. Myös puheen ja kielen kehitys on viivästynyt. Oireyhtymään liittyy usein lievä tai keskivaikea kehitysvammaisuus. Neuropsykiatrisina oireina voi esiintyä mm. käyttäytymisvaikeuksia, levottomuutta ja ADHD:tä eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä. Joillakin todetaan myös mm. sydämen ja luuston rakenteellisia poikkeavuuksia. Unihäiriöt, kuten esimerkiksi unenaikaiset hengityskatkokset, voivat olla mahdollisia.

Oireet ja löydökset

Vastasyntyneet ovat usein hypotonisia eli heillä on alentunut lihasjänteys. Lasten pituuden, painon ja painoindeksin kehittyminen on iänmukaiseen kehitykseen verrattuna heikkoa. Vauvoilla voi olla matala verensokeri ja kasvuhormonin puutetta. Jotkut jäävät lyhytkasvuisiksi. Motoristen perustaitojen, kuten istumaan, seisomaan ja kävelemään oppimisen, kehitysviiveistä huolimatta, lapset yleensä oppivat kävelemään ennen neljättä ikävuottaan.

Lapsen kasvun ja kehityksen myötä voi ilmetä kehitysvammaisuutta, joka on useimmiten lievää tai keskivaikeaa. Puheen ja kielen vaikeuksia ilmenee lähes poikkeuksetta kaikilla, ja ne käsittävät ilmaisemisen ja puheen ymmärtämisen vaikeuksia. Kielelliset taidot näyttäisivät edistyvän iän ja puheterapian myötä. 

Käyttäytymishäiriöihin voi  liittyä keskittymisvaikeuksia, levottomuutta, ylivilkkautta, impulsiivisuutta ja/tai pakonomaista käyttäytymistä. Tehtävien suorittaminen, aloittaminen tai vaihtaminen toiseen saattavat tuoda haasteita. Mahdolliset autisminkirjon häiriöön liittyvät piirteet voivat heijastua sosiaaliseen kanssakäymiseen ja kommunikointitaitoihin muiden kanssa.

Lapset ja nuoret seuraavat mielellään ympäristöään. Toiminta heidän kanssaan sujuu parhaiten ennalta arvattavien arkirutiinien keskellä ja asioiden parissa, joista he nauttivat.

Kromosomin 17p11.2 mikroduplikaatio-oireyhtymän rakenteellisia poikkeavuuksia voi esiintyä luustosta ja sisäelimistä. Niitä ei kuitenkaan ole kaikilla potilailla. Mahdolliset sydämen rakennepoikkeavuudet voivat olla mm. aortassa ja eteis- ja kammioväliseinissä. Munuaisten kehityksessä ja toiminnassa on havaittu joillakin potilailla muutoksia. Luustomuutoksia voi esiintyä mm. selkä- ja/tai rintarangassa (skolioosi/kyfoosi/kyfoskolioosi), hampaissa sekä sormissa ja varpaissa. 

Oireyhtymään voi liittyä myös lieviä erityispiirteitä kasvoissa, kuten alaspäin suuntautuneet silmäluomiraot, kolmion muotoiset kasvot, leveä otsa, pienikokoinen leuka ja toisistaan etäällä sijaitsevat silmät. 

Kromosomin 17p11.2 mikroduplikaatio-oireyhtymään saattaa liittyä univaikeuksia, kuten uniapneaa eli unenaikaisia hengityskatkoksia sekä vaikeutta nukahtaa tai pysyä hereillä. Hengityskatkokset voivat olla lieviä, jolloin niitä on vaikea havaita. Joillakin voi esiintyä näkö- ja kuulopulmia. Kaukotaittoisuus on yleisin oireyhtymässä esiintyvä näköpulma. Korkeiden äänien kuuleminen voi olla tavallista heikompaa.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Kromosomin 17p11.2 mikroduplikaatio-oireyhtymän oireet johtuvat kromosomin 17 lyhyen käsivarren (p) kahdentumisesta eli duplikaatiosta alueella p11.2. Kahdella kolmasosalla kahdentunut kromosomialue käsittää DNA:sta noin 3,7 miljoonaa emäsparia eli 3,7 megaemäsparia (mega base pairs, Mbp). Noin kolmasosalla tapauksista, kahdentunut kromosomialue on joko pienempi tai suurempi kuin 3,7 megaemäsparia. Tällöin duplikoituneen alueen laajuus voi vaihdella 1 megaemäsparista lähes 20 megaemäsparin kokoiseksi alueeksi perimässä.

Kahdentunut kromosomialue käsittää useita eri geenejä. Tutkijat pitävät kuitenkin RAI1 (retinoic acid inducible 1)-nimisen geenin ylimäärää perimässä merkittävänä selittävänä tekijänä oireyhtymän oireille. Kaikki tunnetut tapaukset käsittävät ko. geenin kahdentumisen, ja tällöin potilaalla on siis yhteensä kolme kappaletta RAI1-geenistä tavanomaisen kahden sijaan. RAI1-geeni osallistuu muiden geenien aktiivisuuden säätelyyn. Osa näistä geeneistä osallistuu vuorokausirytmin ylläpitoon, kuten uni-valverytmin säätelyyn. On epäselvää, miten RAI1-geenin ylimäärä aiheuttaa kehitysvammaisuutta ja muita oireyhtymälle tyypillisiä piirteitä. Myös muut geenit kromosomin 17p11.2-alueella vaikuttavat oirekuvaan, mutta niiden rooli on vielä osin epäselvä.

Oireyhtymä periytyy autosomissa dominantisti eli vallitsevasti. Tämä tarkoittaa, että perimän tavanomaisesta kahdesta kromosomista 17 vain toisen kromosomin 17 alueen p11.2 kahdentuminen on riittävä aikaansaamaan oireyhtymän oireet. Suurin osa kromosomin 17p11.2 mikroduplikaatioista ovat seurausta uudesta de novo-mutaatiosta. Tämä tarkoittaa, että kromosomin 17p11.2 mikroduplikaatio-oireyhtymä periytyy harvoin vanhemmilta, eikä sitä siis ole aikaisemmin esiintynyt suvussa. Jos vanhemmalla on 17p11.2-mikroduplikaatio perimässään, hänellä on 50 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla on sama kromosomimuutos. Jos taas henkilön 17p11.2 mikroduplikaatio on seurausta de novo-mutaatiosta, riski saada jälkeläinen, jolla on perimässään 17p11.2 mikroduplikaatio, on alle 1 %:n luokkaa. Tämä todennäköisyys johtuu vanhemman mahdollisesta sukusolumosaikismista. Sukusolumosaikismissa osa sukusoluista on perimältään tavanomaisia, osassa on geneettinen muutos, tässä tapauksessa 17p11.2 mikroduplikaatio. Perinnöllisyysneuvossa voi halutessaan keskustella syvällisemmin oireyhtymän periytymiseen liittyvistä asioista.

Kromosomin 17p11.2 mikroduplikaatio-oireyhtymän esiintyvyydeksi on arvioitu 1:20 000 - 1:25 000 henkilöä jokaista elävänä syntynyttä lasta kohden. Todennäköisesti oireyhtymä on kuitenkin alidiagnosoitu.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi asetetaan kliinisen tutkimuksen ja kromosomianalyysin perusteella. Jos kliininen kuva on lievä, oikean diagnoosin asettaminen voi viivästyä.

Jos 17p11.2 mikroduplikaatio käsittää tavanomaista 3,7 Mpb suuremman alueen, siihen voi sisältyä PMP22-geenin duplikaatio. Tästä seuraa Charcot-Marie-Tooth’n tautityypi 1A. Vastaavasti saman alueen häviämä eli deleetio ts. vain yksi PMP22-geeni tavallisen kahden sijaan, voi aiheuttaa perinnöllisen haurashermo-oireyhtymän (HNPP). Yuan-Harel-Lupskin oireyhtymä käsittää sekä 17p11.2-mikroduplikaatio-oireyhtymän että Charcot-Marie-Tooth’n tautityypin oireita. Erotusdiagnostiikassa on huomioitava myös kromosomin 17p11.2-alueen deleetion eli häviämän aiheuttama Smith-Magenisin oireyhtymä, jolla on saman tyyppisiä oireita kuin kromosomin 17p11.2 mikroduplikaatio-oireyhtymässä.

Kromosomin 17p11.2 mikroduplikaatio-oireyhtymää ei voida parantaa, mutta siihen liittyviä oireita voidaan lievittää. Usein moniammatillinen hoito on tarpeen, ja siihen lukeutuvat mm. kasvun ja mahdollisten luustomuutosten seuranta, uni-, kuulo- ja näkötutkimukset sekä fysio-, toiminta- ja puheterapia. Sydämen synnynnäiset rakennepoikkeavuudet voivat joissakin tapauksissa vaatia kirurgista hoitoa. Varhaislapsuuden syömisvaikeuksia ja mahdollista refluksia voidaan helpottaa asentamalla lapselle nenämahaletku tai perkutaaninen endoskooppinen gastrooma (PEG)-letku eli vatsanpeitteiden läpi mahalaukkuun viety syöttöletku. Lapsen ja nuoren oppimista on tarpeen tukea tarvittavilla tavoilla. Useimmat lapsista tarvitsevat erityisopetusta pienemmissä ryhmissä esiopetuksessa ja koulussa.

Eliniän ennuste

Koska henkilöitä, joilla on 17p11.2 mikroduplikaatio-oireyhtymä, on toistaiseksi tunnistettu vähän, oirekirjon vaihtelusta potilaiden välillä tai ikään liittyvistä oireista tiedetään vielä niukasti. Tämän vuoksi myös tietoa eliniän odotteesta ei ole annettavissa.

Historia

Kromosomin 17p11.2 mikroduplikaatio-oireyhtymän kuvasi ensi kerran Angela Brown kollegoineen vuonna 1996. Amerikkalaiset geneetikot Lorraine Potocki ja James R. Lupski kuvasivat vuodesta 2000 alkaen lisää henkilöitä, joilla oli perimässään kromosomin 17p11.2 mikroduplikaatio. Oireyhtymän toinen nimitys, Potocki-Lupsin oireyhtymä, on johdos näiden kahdeksi viimeksi mainitun tutkijan sukunimistä.

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

Socialstyrelsen: Potocki-Lupskis syndrom
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Potocki-Lupski syndrome
Genetics Home Reference: Potocki-Lupski syndrome
Unique: Rare Chromosome & Gene Disorder Guides: Duplications of 17p
Potocki-Lupski syndrome

Lähteet

Orphanet: 17p11.2 microduplication syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Potocki-Lupski syndrome; PTLS
GeneReviews®: Potocki-Lupski syndrome

Harvinaiskeskus Norio

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus