AJANKOHTAISTA TILAA UUTISKIRJE OTA YHTEYTTÄ



16p11.2 mikroduplikaatio

HARVINAISKESKUS NORIO LYHYT DIAGNOOSIKUVAUS | Lyhyet diagnoosikuvaukset on tarkoitettu jonkin oireyhtymän tai harvinaissairauden yleisesittelyksi.

16p11.2 mikroduplikaatio

Harvinaiskeskus Norio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 10.5.2019


Lyhyesti

16p11.2 mikroduplikaatio on harvinainen kromosomimuutos. Se johtuu hyvin pienen kromosomialueen kahdentumassa kromosomissa 16. Usein sairastuneella todetaan erilaisia kehitysviiveitä, käyttäytymisongelmia sekä pakonomaista tai toistuvaa käyttäytymistä. Lisäksi sairastuneella voi olla lieviä poikkeavuuksia ulkonäössä ja hän on hoikkarakenteinen ja suhteellisen pitkä. Huomionarvoista on, ettei perimän 16p11.2 mikroduplikaatio aiheuta kaikille oireita tai poikkeavuuksia.

Koska 16p11.2 mikroduplikaatiosta on kertynyt vasta vähän lääketieteellistä tietoa, alla oleva 16p11.2 mikroduplikaation yleisesittely on monelta osin suppea. Vaikka useimmat alla kuvatut oireet ovat monilla henkilöillä monilta osin yhteneväiset, niissä on kuitenkin merkittävää yksilöllistä vaihtelua. Mahdolliset muut kromosomi- tai geenitason muutokset sekä ympäristötekijät vaikuttavat suuresti henkilön ilmiasuun ja mahdollisiin oireisiin. 

Oireet ja löydökset

16p11.2 mikroduplikaatioon voi liittyä puheen, oppimisen ja käyttäytymisen haasteita. Joillakin oireet ovat hyvin vähäiset tai niitä ei ole ollenkaan. Toisilla ne voivat olla vakavammat. Kehitysviiveitä voi esiintyä puheen aloittamisessa sekä istumisen, liikkumisen ja kävelemisen oppimisessa. Joillakin voi esiintyä kehitysvammaisuutta. Usein ensimmäiset tunnistettavat sanat ilmaantuvat 16p11.2 mikroduplikaatiossa 16 kuukauden tai 4-5 vuoden iässä tai vielä tätäkin myöhemmin. Vaihteluväli on siis suurta. Kaikki eivät opi puhumaan selkeästi. Osa täydentää epäselvää ilmaisuaan elekielen, äänteiden tai muiden kommunikaatiotapojen avulla. Myös puheen ymmärtämisessä voi olla 16p11.2 mikroduplikaatiota sairastavilla haasteita.

Viiveet liikkumisen oppimisessa ovat usein vähäisinä. Kaikki tähän mennessä tunnetut 16p11.2 mikroduplikaatiotapaukset ovat oppineet kävelemään, mutta hiukan normaalia myöhemmin, noin 11-18 kuukauden tietämillä. Taaperoiässä lapset saattavat kompastella ja he voivat oppivat kiipeämään portaita esimerkiksi kahden vuoden tietämillä. Joillakin 16p11.2 mikroduplikaatioon liittyy hypotonisuutta eli lihasvelttoutta.

16p11.2 mikroduplikaatioon liittyy usein oppimisvaikeuksia. Oppimisvaikeuksista huolimatta useimmat henkilöt oppivat lukemaan, kirjoittamaan ja käyttämään tietokonetta. Oppimisen tukemisen tarve tulee selkeämmin esiin ylemmillä koululuokilla ja opiskeluasteilla.

16p11.2 mikroduplikaatiossa esiintyy usein myös ylivilkkautta ja aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä eli ADHD:tä sekä muuta poikkeavaa käyttäytymistä. 16p11.2 mikroduplikaatio on toiseksi yleisin kromosomimuutos, joka on liitetty autismiin. Kuitenkaan läheskään kaikilla sairastuneilla ei ole autismikirjon häiriöitä tai autistisia piirteitä. Yhdessä muiden ympäristötekijöiden kanssa 16p11.2 mikroduplikaatio voi altistaa mielenterveyspulmiin, kuten kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, levottomuuteen, masennukseen ja skitsofreniaan.

Henkilöillä, joilla on 16p11.2 mikroduplikaatio voi olla suurempi taipumus epilepsiakohtauksiin. Epilepsia puhkeaa usein alle vuoden ikäisellä vauvalla. Sairastuneen epilepsia saadaan usein lääkityksin hallintaan. Epilepsiakohtaukset voivat hävitä tai lievittyä lapsen vanhetessa. QPRT-, DOC2A- ja SEZ6L2-geenien kahdentuminen voi olla yhteydessä epilepsiaan 16p11.2 mikroduplikaatiossa.

16p11.2 mikroduplikaatiota sairastavilla voi esiintyä normaalista poikkeavia kasvonpiirteitä, jotka ovat tuskin erotettavissa. Mikrokefaliaa eli pienipäisyyttä on raportoitu osalla diagnosoiduista 16p11.2 mikroduplikaatiotapauksista. Lisäksi henkilöt voivat olla alipainoisia ja suhteellisen pitkiä. Joskus vastasyntyneillä esiintyy synnynnäisiä rakennepoikkeavuuksia, jotka voivat käsittää mitä elimiä tai elinjärjestelmiä tahansa ja jotka voivat aiheuttaa joitakin terveysongelmia. Synnynnäisten rakennepoikkeavuuksien yhteys juuri 16p11.2 mikroduplikaatioon on vielä kuitenkin epäselvä.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

16p11.2 mikroduplikaatioon liittyvät oireet johtuvat hyvin pienen kromosomialueen kahdentumisesta kromosomin 16 pienessä käsivarressa (p) (16p11.2). Kahdentuneen kromosomialueen pituus ja sijainti vaikuttavat oireisiin. 16p11.2 mikroduplikaatio kohdistuu noin 27 tunnettuun geeniin.

16p11.2 mikroduplikaatio voi periytyä isältä tai äidiltä jälkeläiselle autosomissa dominoivasti eli vallitsevasti, tai kromosomimuutos voi olla biologisesti sattumalta syntynyt, täysin uusi kromosomitason de novo-mutaatio. De novo-mutaatiot voivat syntyä joko hedelmöitykseen osallistuvan siittiön tai munasolun perimässä tai alkion kehityksen varhaisessa vaiheessa. Ilmeisesti 16p11.2 mikroduplikaation periytyy todennäköisemmin kuin että se olisi täysin uusi de novo-mutaatio suvussa.  Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, ettei 16p11.2 mikroduplikaatio ole kenenkään syytä, eikä sen syntymiseen ole voinut vaikuttaa.

Perhe voi halutessaan selvittää perinnöllisyyslääkärin vastaanotolla 16p11.2 mikroduplikaation taustan: onko se peritty vai täysin uusi de novo-mutaatio. Lisäksi vastaanotolla voidaan selvittää 16p11.2 mikroduplikaation todennäköisyys seuraavan lapsen kohdalla jo ennen mahdollisen seuraavan raskauden alkua. Jos kummankaan vanhemman perimässä ei ole 16p11.2 mikroduplikaatiota, perheen todennäköisyys saada toinen lapsi, jolla olisi 16p11.2 mikroduplikaatio, on hyvin pieni, alle prosentin luokkaa. Jos 16p11.2-mikroduplikaatio on periytynyt jommaltakummalta vanhemmalta lapselle, kaikissa seuraavissa raskauksissa perheen todennäköisyys saada lapsi, jolla on 16p11.2 mikroduplikaatio on 50 %. Huomionarvoista on, ettei 16p11.2 mikroduplikaation oirekirjosta tai oireiden laadusta pystytä antamaan seuraavan lapsen kohdalla minkäänlaista arviota: oirekirjo vaihtelee huomattavasti yksilöstä toiseen, lievästä vaikeaan.

16p11.2 mikroduplikaation yleisyydestä on useita eri arvioita lääketieteellisessä kirjallisuudessa. Todennäköisesti 16p11.2 on alidiagnosoitu, koska osalle kromosomimuutos ei aiheuta minkäänlaisia oireita. Eräs arvio 16p11.2 mikroduplikaation esiintyvyydeksi on kolme tapausta 10 000 henkilöä kohden. 

Diagnoosi ja hoito

Kliinisen tutkimuksen lisäksi kromosomitutkimukset ovat välttämättömät.

Mahdollisimman varhain aloitetuista toiminta-, puhe- ja fysioterapioista on usein hyötyä. Sairastunut tarvitsee tukea oppimiseen. Lisäksi kehityksen säännöllinen seuranta on tärkeää.

Eliniän ennuste

Eliniänodote on hyvä.

Historia

16p11.2 mikroduplikaatio identifioitiin 2000-luvulla, ja siksi siihen liittyvät tiedot ovat vielä vähäiset.

 

Vertaistukipalveluita voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta. Ylläpidämme mm. vertaistukirekisteriä.
Vertaistukipalvelut puh. 044 7700 146

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista.
Perinnöllisyyshoitajan palvelut puh. 044 5765 439

Tietoa Kehitysvammaisten Tukiliitosta

Aiheesta muualla

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): 16p11.2 duplication
Genetics Home Reference: 16p11.2 duplication

Lähteet

Orphanet: 16p11.2p12.2 microduplication syndrome
Orphanet: Proximal 16p11.2 microduplication syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Chromosome 16p11.2 duplication syndrome
Unique: 16p11.2 microduplications

Harvinaiskeskus Norio

Kornetintie 8, 00380 Helsinki

044 5765 439

Harvinaiskeskus Norio
Noriokeskus